Ystävän muistolle

 Tutustuin tilkkublogin kautta viitisen vuotta sitten Tejeen, lahjakkaaseen suomalaiseen, Kreetalla jo pitkään asuneeseen tilkkuilijaan, käsityöläiseen ja taiteilijaan. Kommentoimme toistemme blogeja ja kirjoittelimme sähköposteja. Viimein kolme vuotta sitten tapasimme hänen Suomen lomallaan ja sen jälkeen aina kun hän kävi Suomessa.

Viimeisen vuoden olimme  läheisesti yhteydessä hänen ollessaan täällä pitemmän ajan. Tapasin hänet viimeisen kerran 19.7. ja hän menehtyi vakavaan sairauteen kolme päivää myöhemmin, Leenan päivänä. Jäljelle jäi suru ja ikävä, mutta myös monet ihanat muistot yhteisistä hetkistä liittyen tilkkuihin tai ihan mihin vaan elämään kuuluvaan.

Eilen sain Kreetan tuliaisina kaksi isoa matkalaukullista Tejen kesken jääneitä töitä ja hänen kankaitaan. Hiukan ristiriitaisin tuntein otin ne vastaan, Tejen mies sanoi, ettei hän niitä takaisinkaan vie. Siniruutuisen peiton lupasin tehdä valmiiksi ja antaa hänelle takaisin. Tejen taitavat, kesken jääneet käsintikkaukset vain nostavat paineita. 

Tejen blogia ei enää ole, mutta Instagram-tili on vielä (nerospost). Kannattaa selata reilusti taaksepäin. Viimeisen vuoden aikana täällä Suomessa hän teki vähän pieniä, pääasiassa käsin ommeltavia töitä, kun ompelutarvikkeet ja kankaat olivat Kreetalla.  

Mitä muistan, kun ajattelen häntä? Iloisen taitavan tilkkuilijan, luovuuden ja kokeilunhalun,  raikkaan värien käytön ja  kauniit käsintikkaukset. Ystävän, joka ei antanut epätoivolle valtaa edes sairauden loppuvaiheessa. Ystävän, jolle edelleenkin olen laittamassa kivaa tilkkulinkkiä tai viestiä. Ystävän, johon tiesin voivani luottaa missä tilanteessa tahansa, ja jonka kanssa nauroimme monet naurut silloinkin, kun naurun aiheet olivat aika vähissä. Ystävän, joka on palannut kotiin Kreetalle kauniiseen hautamonumenttiin. Viimeisen leposijan vierelle on rakennettu hänen muistolleen kellotorni, jonka kello soi heleästi, aivan kuin hänen naurunsa. Ystävän, jota muistellessa edelleen tulevat kyyneleet, mutta samalla kiitollisuus siitä, että olen saanut hänet tuntea.

Nyt työhuoneeni on täynnä konkreettisia muistoja hänestä. Paljon mieluummin olisin kuitenkin pitånyt hänet.

Kaikki kuvissa esiintyvät työt ovat Tejen.

Kurssitekosia

Syyskuisena perjantaina käänsin auton nokan kohti Hartolaa ja siellä Itä-Hämeen opistoa. Tiedossa oli tilkkuilua koko viikonloppu! Ja olipa ihanat pari päivää! Mitä muuta sitä toisaalta voi odottaakaan, kun on kivaa tekemistä, mukavaa seuraa sekä hyvä kurssipaikka. 

Nälkääkään ei tarvinnut kärsiä. Lauantai-iltana oli tarjolla jopa indonesialais-hollantilainen riisipöytä, jossa riisi oli kyllä ihan sivuosassa. Tämän linkin takaa löytyy asiasta lisätietoa kiinnostuneille. Kuvia löytyy kuukkeloimalla rijsttafel. Itse nimittäin keskityin niin tarjonnan ihmettelyyn ja syömiseen, että varsinainen kattaus jäi kuvaamatta.

Tämän "pöntön" kanssa vierähti eka kurssi-ilta ja yli puolet seuraavastakin päivästä. Vähän aloittelin jo kotona, tikkasin ympyräohjaimella kannen kuviot valmiiksi. En ollut ympyräohjainta käyttänyt nykyisella koneellani, enkä halunnut tuhlata kurssiaikaa sillä treenaamiseen.

Pöntön päällinen on pellavaa, kannessa ja pohjassa on kovikkeena konepahvia (en tiennyt tällaista olevan olemassakaan!). Sivuja kannattelee Decovil-kovike, joka oli myös uusi tuttavuus. Olin siitä kyllä kuullut ja nähnytkin, mutta en koskaan käyttänyt. Pönttö ommeltiin muuten koneella, mutta pohjan ja kannen pyöreät kappaleet kiinnitettiin käsin. 

(Nämä turkoosit ovat ihan mahdottomia kuvattavia, väri on livenä paljon syvempi sävyltään)

Pöntön korkeus on 21 cm ja halkaisija 22 cm. Enpä ole vielä keksinyt, mitä tuonne piilottaisin, mutta eikähän aika tuonkin kaupitse. 

Muuttohanhikassi jäi kurssilla kesken, jatkoin sen kotona valmiiksi. Kassin pohjasta en hoksannut ottaa kuvaa, se on neliön muotoinen. Kooltaan hyvä vaikka kirjastokassiksi, jos kävisin kirjastossa, tai kauppakassiksi. Kaupassa kyllä käyn, mutta suosin taskuun mahtuvia nailonkasseja. Koska harvoin saan valmiista kasseista hyviä sisuskuvia, kuvasin vuorin jo ompeluvaiheessa.

Ompelen useimmiten kasseissa vuorin yläreunaan kapean kaistaleen kassin päällikangasta, vaikka teenkin vuorin eri kankaasta. Näin yläreunaa kääntäessä on enemmän joustonvaraa, jos käänne ei sattuisi menemään ihan tasaisesti. Samoin ei tarvitse säätää ompelulankojen kanssa, ylä- ja alalanka voivat olla samanväriset päällitikkauksessa. 

Tuotoksista huolimatta kursseilla on kuitenkin kaikista mukavinta yhdessä ompelu muiden tilkkuihin hurahtaneiden kanssa. 

Minneköhän seuraavaksi?

Metsäläiset

Lokakuussa 2016 ompelin ensimmäiset kettuset. Elokuun lopussa 2018 päättelin viimeiset langanpätkät.  Tänään Metsäläiset matkustavat Keski-Suomeen Aarnin 4 v synttärilahjaksi. 

 Peiton taustalla on keltaista pallokangasta, josta tein myös kantin. Tikkaus on lainehtivaa suoraa. En tikkauksen kanssa halunnut enää konstailla, pinnassa kun on niin paljon elämää muutenkin.

Kulmaan tein nimilapun, ompelukone kirjoitteli käskystäni. Vähän piti harjoitella, sillä en juuri ole käyttänyt tätä koneen ominaisuutta. Ekasta versiosta unohtui peiton nimi ja toisessa meinasi tila loppua, mutta kolmatta en enää tehnyt. Mieli olisi tuohon vuosiluvun kohdalle laittaa 2016-2018, mutta en onneksi ollut tilaa.

Metsässä oli muitakin elikoita kuin peiton eläinystävät. Puolen tusinaa hirvikärpästä olen tähän mennessä nyppinyt hiuksistani ja iholtani. Enkä ole ollenkaan varma, ettei niitä ole jossain vaatteen mutkassa vielä lisää.