Tutustuin tilkkublogin kautta viitisen vuotta sitten Tejeen, lahjakkaaseen suomalaiseen, Kreetalla jo pitkään asuneeseen tilkkuilijaan, käsityöläiseen ja taiteilijaan. Kommentoimme toistemme blogeja ja kirjoittelimme sähköposteja. Viimein kolme vuotta sitten tapasimme hänen Suomen lomallaan ja sen jälkeen aina kun hän kävi Suomessa.
Viimeisen vuoden olimme läheisesti yhteydessä hänen ollessaan täällä pitemmän ajan. Tapasin hänet viimeisen kerran 19.7. ja hän menehtyi vakavaan sairauteen kolme päivää myöhemmin, Leenan päivänä. Jäljelle jäi suru ja ikävä, mutta myös monet ihanat muistot yhteisistä hetkistä liittyen tilkkuihin tai ihan mihin vaan elämään kuuluvaan.
Eilen sain Kreetan tuliaisina kaksi isoa matkalaukullista Tejen kesken jääneitä töitä ja hänen kankaitaan. Hiukan ristiriitaisin tuntein otin ne vastaan, Tejen mies sanoi, ettei hän niitä takaisinkaan vie. Siniruutuisen peiton lupasin tehdä valmiiksi ja antaa hänelle takaisin. Tejen taitavat, kesken jääneet käsintikkaukset vain nostavat paineita.
Tejen blogia ei enää ole, mutta Instagram-tili on vielä (nerospost). Kannattaa selata reilusti taaksepäin. Viimeisen vuoden aikana täällä Suomessa hän teki vähän pieniä, pääasiassa käsin ommeltavia töitä, kun ompelutarvikkeet ja kankaat olivat Kreetalla.
Mitä muistan, kun ajattelen häntä? Iloisen taitavan tilkkuilijan, luovuuden ja kokeilunhalun, raikkaan värien käytön ja kauniit käsintikkaukset. Ystävän, joka ei antanut epätoivolle valtaa edes sairauden loppuvaiheessa. Ystävän, jolle edelleenkin olen laittamassa kivaa tilkkulinkkiä tai viestiä. Ystävän, johon tiesin voivani luottaa missä tilanteessa tahansa, ja jonka kanssa nauroimme monet naurut silloinkin, kun naurun aiheet olivat aika vähissä. Ystävän, joka on palannut kotiin Kreetalle kauniiseen hautamonumenttiin. Viimeisen leposijan vierelle on rakennettu hänen muistolleen kellotorni, jonka kello soi heleästi, aivan kuin hänen naurunsa. Ystävän, jota muistellessa edelleen tulevat kyyneleet, mutta samalla kiitollisuus siitä, että olen saanut hänet tuntea.
Nyt työhuoneeni on täynnä konkreettisia muistoja hänestä. Paljon mieluummin olisin kuitenkin pitånyt hänet.
Kaikki kuvissa esiintyvät työt ovat Tejen.
Liikuttava tarina - selvästikin olitte todella hyviä ystäviä. Otan osaa suruusi, se helpottanee vähitellen.
VastaaPoistaKiitos, Hannele
PoistaSurunvalitteluni. Voimia Tejen töiden viimeistelyyn. Tee kuitenkin ensisijaisesti omia iloisia töitäsi.
VastaaPoistaKiitos, Kvilttaaja. Tejen työt vaativat aikansa, vielä en niihin puutu.
PoistaEn voinut kyyneleittä tätä lukea. Teje oli juuri niin valoisa ja ihana ihminen kuin tekstistäsi käy ilmi. Olen etuoikeutettu, kun sain hänet tuntea.
VastaaPoistaKiitos, Marle. Ihanat muistot meillä.
PoistaPuhut hänestä todella kauniisti, itku tuli.
VastaaPoistaKiitos, Irma
PoistaMiten liikuttavaa, Muistan hänet nimeltä, kun hän kommentoi blogissasi. Hänestä jää sinulle kaunis ja kantava muisto. Hienoa, että hänen miehensä on ymmärtänyt ystävän merkityksen.
VastaaPoistaKiitos, Helena
PoistaKyyneleet täälläkin tuli silmiin. Ihanaa kuitenkin, että olet saanut omistaaa näin ihanan ystävän. Varmasti sinä olit myös hänelle hyvin tärkeä.
VastaaPoistaHäneltä saamia kankaita työstäessäsi voit palata ihaniin muistoihin.
Kiitos, Tarja Rakel
PoistaTejen työt ovat kaikki oikeita hyvänmielen töitä. Varmasti meitä on monia, jotka jäävät häntä kaipaamaan.
VastaaPoistaKiitos, Saija! Oikeassa olet, hyvän mielen töitä
PoistaOtan osaa, ihana kirjoitus ystävästä. Muistan Tejen iloiset työt, aurinkonpaisteen ja kauniit kirjonnat.
VastaaPoistaKiitos, Tilkkureppu
PoistaOsanottoni, niin surullista. Kauniisti muistat häntä. Ehkä teet osan surutöistä nyt ja jatkat joskus myöhemmin kun se on helpompaa.
VastaaPoistaKiitos, Tilkkuilo
PoistaOsanottoni ystävän menetyksen johdosta. Kirjoitit kauniisti.
VastaaPoistaSinun ystäväsi iloitsee yhdessä sinun kanssasi, kun kankaat soljuvat käsissäsi ja jatkat siitä mihin hän jäi. Lämmin osanttoni ystävän poismenoon.
VastaaPoista