Siitä se ajatus sitten lähti

 Ei kylläkään minulla, vaan pojallani, joka mietti väitöskirjaohjaajalleen lahjaa. 

Sain oheiset kuvat ja kysymyksen, syntyisikö kuvan perusteella kassi. Värien muodot heksagoneja tai pentagoneja. Kyseessä on mikroskooppikuva värjätyistä hiiren (vai seeprakalan?) silmän soluista. Kahdessa muussa kuvassa oli tikkausmallikin jo valmiina. 

 

 Ja mitäpä äiti...

 Ensin suunnittelin käsinompelua heksoista, mutta epäilin ommelteni kestävyyttä kassissa, joten turvauduin koneompeluun ja Hex N More-viivaimeen, ja leikkasin heksojen puolikkaita puolentoista tuuman kaitaleesta. Aloittelin hommaa jo kesäkuun tilkkukurssilla, mutta se jäi muiden kiireiden alle kesän kuluessa.

Luulin, että heksapuolikkaiden ompelussa olisi hirveä homma, mutta aika nopeasti se eteni kuitenkin, etenkin kun pinta ei ollut kovin iso. Alareunan heksat ovat kaikki samasta kankaasta. Mietin, olisiko järkevää tehdä alareuna yhdestä kankaasta, mutta halusin kuitenkin muodon kulkevan koko pinnassa. Pohjaan tulevaan osaan en heksoja kuitenkaan laittanut.  

Kassin toiseen reunaan tuli yksivärinen paksu musta puuvilla. Mustan osuuden piti alunperin olla leveämpi, mutta heksagonit olivat sen verran isoja, että mustan kankaan osuus kaventui. Halusin kuitenkin säilyttää edes jonkinlaisen kuvion, vaikkakin aika satunnaisen, tilkkuosiossa. Tilkkujen alle silitin ohuen tukikankaan ja tikkasin pinnan kiinni Soft&Stable-tyyppiseen materiaaliin. Heksaosion tikkasin saumaan, jolloin heksagonien muoto tuli vähän paremmin esiin. Mustalle osuudelle tuli käyrät, jotka kuvaavat hiiren (tai sen seeprakalan) silmässä olevien solujen mitattuja ionivirtoja (älkää vain kysykö tarkemmin 😂, ainakaan minulta).

 Vuoriin tein kaksi taskua, vetoketjullisen napinläpitaskun ja toiselle puolelle ihan tavallisen paikkataskun, josta erotin ompeleella kapean taskun kynää varten. Paikkataskun reunaan laitoin myös karbiinihaan avaimia varten. 

 Kuvassa näkyy myös kasseissa usein käyttämäni tapa vuorin yläreunan ompelusta. En ompele vuoria suoraan päälliseen, vaan teen vuorin reunaan kapean kaitaleen julkisivun kankaasta tai sen väriä lähellä olevasta kankaasta. Kun käännän vuorin nurjalle, niin ei ole niin millin tarkka, kääntyykö reuna täsmälleen kiinnitysauman kohdalta tai vähän yli, koska vuoren puoli on samaa kangasta. Näin vuori ei pilkota reunasta, koska kaitale nurjalla samasta kankaasta hämää silmää. Etenkin jos vuorin väri poikkeaa päällisestä, tämä toimii hyvin. Koska tässä kassissa yläreunassa oli sekä mustaa kangasta että tilkkupintaa, on mustan kohdalla vuorin yläreunassa mustaa ja tilkkukankaan kohdalla lilaa tilkkukangasta. 

Enpä olisi ikinä osannut kuvitella tekeväni kassin tieteellisten (biotekniikka) kuvaajien perusteella hiiren tai kalan silmän soluista, mutta kaikkea ei voi ennustaa, onneksi. 

Kassin korkeus n. 36 cm, leveys yläreunasta 40 cm ja pohjan leveys n. 11 cm. 

 

 

Tilkkukurssiterkkuja

 Kesäkuun eka viikko kului perinteisesti Mäntyharjun tilkkukurssilla. Oma kurssini jäi tällä kertaa päivää lyhyemmäksi tärkeän tilaisuuden vuoksi. Mutta neljässäkin päivässä ehtii ja ohjeita jäi vielä kotiinkin tuomiseksi. 

 Ensimmäisenä päivänä tartuin olkalaukun ompeluun. Olin varautunut ja kaivellut Viipurista ostetuista pellavista petroolin värisen paksun pellavan mukaan. 

Minulla on pieni kammo tämän tyyppisiä töitä kohtaan, koska aika usein kohtaan  pienemmän tai suuremman katastrofin jossakin kohtaa. Joku kappale ei istu paikalleen, on liian pieni - suuri- lyhyt - pitkä tai muuten väärän muotoinen. Pellavan elävyyden taltutin silittämällä tukikankaan kankaan taakse ennen kuin edes leikkasin osat. Liekö auttanut se, vai erinomainen kaava. Vaikka odotin sitä katastrofia, ei sitä tullutkaan. Jopa Kankaisen pop-up -puodista ostamani hihna oli sävyltään enemmän kuin sopiva. 

 Kirjava lila kangas on PeeKaalta, siitä tuli tasku sekä läpän vuori. Vieruskaverini kurssilla laittoikin läpän sisäpuolella olevan taskun fiksusti läpän alareunaan. Niin tavarat ei pääse karkaamaan, jos läppää nostaa ylös laukun ollessa olkapäällä. Minä en ollut niin nokkela, ja joudunkin nyt tarkasti miettimään, mitä säilytän läppätaskussa. Laukun sisällä on yksi vetoketjutasku ja yksi tasku ilman vetoketjua. Tukimateriaalina on laminoitu vaahtomuovi (Soft&Stable), joka toimii tässä todella hyvin. Tämä on taas niitä töitä, joita oli kiva tehdä ja tuloskin on hyvä, mutta käytänkö vai jääkö kaappiin koristeeksi? 

 Pieneen pussukkaan sain upotettua osan yhdestä lempikankaastani. Olen sitä säilönyt ja odottanut sopivaa kohdetta. Tässä pussukassa vähän  lintsasin; jätin tekemättä sisään keskelle haitarimaisen lisäosan. 

Sisuksissa on pikkutaskuja sivuilla vaikka huulipunille. Vaikka ei minulla ole koskaan yhtä huulipunaa enemmän mukana. Voihan sinne laittaa vaikka särkylääkkeet tai muuta tarpeellista. 

 En enää muista, mikä tämän blokin nimi oli, mutta opettaja Sanna oli tehnyt siihen kolme eri kokovaihtoehtoa.Tämä on keskimmäinen, koko on vajaa puoli metriä kanttiinsa. Suurimmassa kaitaleet olivat 2,5 tuumaisia, tässä 1,5 tuumaisia. Vähän enemmän olisi voinut eroa olla kahden sisimmän kankaan kohdalla, mutta niistä tehtiin mitä oli, eikä Kankaiseltakaan löytynyt apua. Ompelin blokin saman tien nuppupeitoksi, vain kantin käsin kääntäminen jäi kotitöiksi. Välissä on puuvillavanu ja takakankaana flanelli. 

 Tämän mallin nimi on Pirullinen Jane, mutta ei ollut yhtään pirullinen ommella. Kuvassa on yksi neljäsosa tilkkupinnasta, kolme osaa on vielä tekemättä. En oikein tiedä, mihin tämä päätyy, mutta sainpa sinisiä kankaita käytettyä ihan kiitettävästi. Kaitaleet ovat 2,5 tuumaisia. Muutaman kankaan saatan vaihtaa, jos varastoista löytyy parempia. En tykkää neliön mallisistä peitoista, mutta en vielä keksinyt (en ole kyllä miettinytkään), miten tuota voisi jatkaa suorakaiteeksi. 

 Itämainen niskatyyny oli kurssilla suosittu malli, sen tekivät varmaan melkein kaikki kurssilaiset. En löytänyt mieleisiä kankaita omista varastoistani, niinpä käväisin Kankaisen kaupassa ostamassa kankaat. Luulin, että nämä ovat turkooseja, mutta enemmän vihreiltä näyttävät. Tereet tein samasta kankaasta kuin laukun läpän vuorin. Ompelin yhteen saumaan vetoketjun, koska minusta tiukasti täytetyn tyynyn tai pehmolelun käsin sulkeminen on vaikeaa, ja harvoin saan saumasta siistiä. Onneksi ompelin, sillä jouduin aika pian korjaamaan tupsut.

Olin tehnyt tupsut helmilangasta ja ne olivat monikertaisella langasta tehdyllä nyörillä kiinni. Lankanyöri oli ommeltu tyynyyn tiukasti koneella kiinni. Lapsenlapsi pyöritti yhden illan sormissaan toista tupsua ja sai sen osittain irti.  Vetskari auki, täytteet pois ja laitoin tupsut satiininauhaan ja ompelin koneella kiinni. Toinen tupsu oli vielä kunnolla kiinni, mutta kun olin purkanut täytteet pois, tein sille samanlaisen muutoksen kuin rikkoontuneellekin. Ei ehkä ole niin nätti kuin nyöri, mutta kestää. 

 Kirjoitin ompelukoneella tyynyyn sopivan mietelauseen. Se on muistaakseni katalanialainen sanalasku.

Yhdessä ompeleminen, se on aina kivaa ja kurssien suola.  

Kurssista on jo kuukausi, mutta mitään en tyynyn korjausta lukuun ottamatta ole ommellut sen jälkeen. 
Syksyä jo vähän odottelen.