Viimeinen palvelus

 Sain aikaisemmin syksyllä edesmenneeltä ystävältäni jääneitä kankaita Niiden joukossa oli myös hänen keskeneräisiä töitään. Tämän peiton tikkaamisen hän oli aloittanut käsin, mutta se ei ehtinyt hänen käsissään valmistua. Lupasin ystäväni puolisolle tehdä tämän peiton valmiiksi kiitokseksi saamistani kankaista. 

Pitkään lykkäsin aloittamista, tuntui vaikealta jatkaa ystäväni aloittamaa työtä. Kun hänen miehensä ilmoitti tulevansa joulukuun alussa Suomeen, päätin, että peitto on valmis silloin, jotta hän saa sen mukaansa. Käsintikkauksia en halunnut jatkaa, vaan tahdoin jättää ystäväni kädenjäljen selvästi näkyviin. Päätin tehdä tikkaukset saumaan, etenkin kun peiton malli sopi mielestäni hyvin siihen. Samalla käsintikkaukset saisivat jäädä paikoilleen. Todella paksu vanu houkutteli myös "ojaan" tikkaamiseen, peitosta voisi tulle näin muhkea. 

Vaikka tikkupinta oli kymmenillä hakaneuloilla kiinnitetty vanuun ja taustakankaaseen, jouduin harmikseni purkamaan muutaman käsintikatun kuvion, koska pinta veti niin pahasti. Vanu on paksua polyesterivanua, joka melkein kuohui tilkkupinnan alla. Vanun haastavuus paljastui reunoissa, sen saaminen tasaisesti reunoihin oli melkoinen urakka. Ihan tyytyväinen en ole kulmiin, joissa kanttia kiinnittäessä joutui tekemään useita kikkakolmosia ja -nelosia saadakseni kaikki kerrokset kohdalleen edes jotenkin siedettävällä tavalla. Nyt peitto on kuitenkin valmis lähtemään Kreetalle.

" Ihmisen ja maailman väliiin tarvitaan jotain pehmeää" (Finlayson). Toivottavasti tämä peitto tuo edes vähän lohtua hänelle, joka kaipaa ystävääni eniten.

Loppusuoralla

 Ruotsalaista postikorttia on väännetty hitaasti, mutta vihdoin olen loppusuoralla. Olen nauttinut peiton väreistä suunnattomasti, ja kamera on pullollaan kuvia tilkkupinnan eri kohdista. On ollut hauska leikitellä kuvan rajauksella ja nähdä, miten ilme muuttuu, kun kuvassa on vain osa tilkkupinnasta.

 Yrtin uskollisesti seurata ohjetta. Paritin kolmiot ohjeen mukaan, ja ohjeen kuvaa hyödynsin kolmioiden asettelussa. Oli helpompaa katsoa värikuvasta, miten päin uusi neliö tulee edellisen viereen. 

  Noin puoleen väliin asti meni ihan hyvin. Sitten alkoi vähitellen tulla tilanteita, joissa värit olivat numeron mukaan oikein, mutta kuvassa olikin ihan eri väri. Näissä kohdin menin välillä numero-ohjeen mukaan, välillä leikkasin uusia kolmioita niistä väreistä, jotka muistuttivat lähinnä kuvan väriä. Jostain syystä nämä poikkeamat lisääntyivät loppua kohti mennessä. Tarkistin kankaiden värejä useaan kertaan, kun ajattelin tulkinneeni värit väärin, mutta poikkeamat olivat kyllä ohjeessa. 

 Tilkkupinnan kokoamisessa työläin ja hitain vaihe oli itse asiassa neliöiden trimmaus. Olin jo kolmanneksen pinnasta kasannut, kun muistui mieleen, että minullahan on tähän työkalu. Ja onkin näppärä työkalu, BlocLoc-viivain. Keskellä oleva ura napsahtaa helposti saumaan ja trimmaaminen on sukkelaa. Ensin toinen reuna ja yläreuna, koko komeus pyörivällä alustalla ympäri, viivaimen siirto saumaa pitkin liuttaen neliön toiseen reunaan ja leikkaus - se oli siinä. Pyörivä alusta on oiva työpari viivaimelle, mutta homma onnistuu varmaan tavallistakin, pienehköä alustaa kääntämällä. 

Nautin kyllä näistä väreistä ihan hurjasti. Tilkkupinta on nyt teipattuna makuuhuoneen komerorivin oviin, ja käyn sitä vähän väliä kurkkaamassa.