Vietin helmikuun toisen viikonlopun Hartolassa Itä-Hämeen opistossa tilkkukurssilla. Enkä ole koskaan lähtenyt kurssille niin pienellä kangasvarastolla kuin nyt. Reilu puolikas kestokassillista oli kangasta mukana ja sillä pärjäsin. Pakkaamista auttoi Parankon Sannan kurssikirje, josta valitsin jo kotona, mitä aion tehdä ja heittelin kankaita kassiin sen mukaan. Myönnettävä on, että nakkasin sinne vielä "kaiken varalta"-nipun päälle, eihän sitä koskaan tiedä, mitä eksyy tekemään.
Hartolassa kokonaan valmistunut työ oli nappipussukka. Tämä värien rakastaja otti mukaansa grafiitinharmaata pellavaa, vaikka kotona olisi ollut valita aika monta muutakin väriä? Miten paljon kivemmalta tämä näyttäisi vaikka puolukan punaisena tai voimakkaana lilana?
Olin jo menossa nappikauppaan, kun muistin, että minulla on laatikollinen (=1056 kpl) pahvisissa nappilistoissa kiinni olevia nappeja. Kaikki valkoisia. Ei oikein innostanut, mutta nyt oli ajan tarpeen kaupita tavara. Onneksi sain laatikon sisällöstä jaettua aika ison osan kurssikavereille!
Miten lie tähän pussukkaan kasautunut sellaisia materiaaleja, joista eivät oikein ole sytyttäneet tekemisen riemuun, niin kuin tuo monivärinen tikkauslanka? Onneksi Sanna keksi, että nappien ompelussa voisi käyttää eri värisiä lankoja. Ja kun tikkauslanka oli tricolorin väreissä, samoilla väreillä menin nappien ompelussakin. Ja pussukassa on ensimmäiset koskaan koneella ompelemani napit! Ensimmäisen ompelin melkein silmät kiinni, kun hirvitti, että neula osuu nappiin ja paukkuu poikki. Niin ei käynyt, ja nyt on ihan uusi taito hallussa!
Pussukan toiselle puolelle on tikattu vahvistetulla suoralla ompeleella samanlaista vinoruudukkoa kuin on nappiosastossakin.
Pussukka on iso, leveys on 38 cm, korkeus 26 cm ja pohjan leveys 11 cm. Mikään lentomatkapussukka tämä ei ole, napit ovat kai jotain vanhaa kestomateriaalia ja tosi painavia. Pussukan paino on melkein kaksinkertainen napittomaan, tilkkupuuvillasta valmistettuun pussukkaan verrattuna.
Karkkiblokilla aloitin ensimmäisenä kurssi-iltana, tein nappipussukan väliin ja sitten kokosin blokit pieneksi peittopinnaksi. Olin ensin jättämässä blokkien kasaamisen kotiin, koska ajattelin laittavani yksivärisen välikaitaleen. Karkit kuitenkin polttelivat, ja nappeja ommellessani keksin, että voin ainakin testata karkkikangaskaitaleita väleihinkin. Vain reunat jäivät sitten kotiin tehtäviksi, kun mukana ei ollut riittävän suurta määrää sopivaa kangasta.
Ja nämä kankaat ovat juuri niitä, jotka nakkasin kassin päälle varoiksi. Muutama vuosi sitten lahjaksi saamani kankaat ovat nyt tässä namusina.
Sähköiskun saaneen kissan ehdi aloittaa Hartolassa, viimeistelin sen heti maanantaina kurssin jälkeen. Ihan hirveästi en mallista innostunut, mutta halusin muistutella mieleeni paperiompelutaitoa Add-a-Quarter -viivaimen avulla. Joku kumma kupru kissan toiseen suupieleen tuli, mutta talttui onneksi painehöyryllä. Eikä tämä katti sitten hullumpi olekaan, ja tälle on jatkosuunnitelma olemassa.
Porukassa ompelu on aina kivaa, niin oli nytkin.
Kotiinkin pääsin kurssin jälkeen, vaikka sunnuntaina lähdön hetkellä kurssipaikan piha oli pehmennyt sellaiseksi sohjoksi, ettei ainakaan minun kaksivetoisellani ollut mitään asiaa oven eteen. Tavarat oli vietävä kantaen reilun sadan metrin päässä olevalle autolle.
Onneksi niitä kankaita ei ollut kuin yhdessä kassissa ja nappilaatikonkin paino oli vajunut reilusti tulotilanteeseen verrattuna.
