Silppusenkki

Suivaannuin viime syksynä epämääräisiin kasseihin, koreihin ja laatikoihin, jonne pienet kangaspalat tahtoivat kerääntyä ja sittten niissä lisääntyä. Paljon hyviä silppuja jäi käyttämättä vain sen takia, etteivät  ne osuneet silmään oikealla hetkellä. Lokakuisella Tampereen reissulla äkkäsin ruotsalaisesta pienet toimistokäyttöön tarkoitetut laatikostot. Eivät maksaneet paljon ja mahtuivat hyvin autoon.

Pienen Ikea-askartelun jälkeen ne näyttivätkin enemmän kalusteilta kuin kasalta metalliverkkoa ja -putkia. Ajatukseni oli, että sijoittaisin laatikostot tikkauskoneen alle. Koneen pöytä on niin syvä, että laatikostot mahtuisivat siellä hyvin olemaan, eivätkä haittaisi koneen käyttöä. Olisivathan ne sinne leveyssuunnassakin mahtuneet mutta olin unohtanut pöydän vinottaiset tukirakenteet. Eli korkeus olikin se, mikä vaati etsimään toisen sijoituspaikan. Onneksi tikkauskoneen ja hyllyn välissä oli juuri passeli kolo. 

Suuri havainto silppuja järjestellessäni oli se, miten vähän ne lopulta vievät tilaa silitettyinä ja järjestettyinä. Monta nyssäkkää ja koria tyhjeni, järjestetyt ja silitetyt pinot olivat kooltaan vain murto-osa verrattuna alkuperäiseen röykkiöön. Roskiinkin meni jonkin verran, mutta ei merkittävää määrää. 

Loppuvuoden ärhäkkä jännetupin tulehdus esti neulomisen, joten silppujen silittämisestä tuli telkkarikäsityö. Pieni, hyllynkappaleesta tehty silitysalusta rahin päälle ja homma sujui istuen kuin itsestään TV:n katselun ohessa. Viimeisen pussukan silppuja silitin viime viikolla (jännetuppi päätti taas tulehtua). Todennäköisesti (=toivottavasti) en löydä kaappien kätköistä enää yhtään silppunyssäkkää.

Tavoite on, että sijoitan pienet kangaspalat heti niiden synnyttyä omaan laatikkoonsa. Mitenköhän onnistuu?

Systeemin korkeus on 57 cm ja yhden yksikön leveys 30 cm.

Tilkkukampukselta tarttunutta

Kahdet edelliset Tilkkupäivät jäivät minulta väliin, ja siksi Kankaanpään opiston Tilkkukampus tuntui ihan juhlalle! Uutta olivat pitemmät kurssit ja siksi päivistä tulikin aika kiireisiä. Osa näyttelyistä jäi aika kevyelle katselmukselle, mutta töistä ottamiani kuviahan voi tutkailla vielä kotonakin. 

Osallistuin Katri Eskelisen lomittaiset kolmiot- kurssille ja ehkä vähän pääsin jyvälle kolmioiden sielunelämästä. Kahden tilkkupinnan kanssa tulin kotiin, ja nyt nämä ovat odottamassa jatkojalostusta.  Harmaapohjaisesta saattaa tulla pussukan kylki, kelta-vihreästä ehkä pääsiäisliina. Paljon ajatustyötä ja oppimista tämä tekniikka vaatii ainakin minulta ennen kuin juonesta saan kiinni. 

Ostoksien kanssa olin maltillinen (ainakin omasta mielestäni!) ja tein pääasiassa etukäteen suunniteltuja täsmäostoksia. Pinkkejä kankaita tarvitsen seuraavassa työssä, joten niitä lähti mukaan. Yksi pinkeistä on vanhaa varastoa, minkä pesemättömänä nakkasin samaan koneeseen uusien kanssa, mutta en enää muista, mikä se noista on. Lankarullan halaajia olin joillain jenkkisivuilla katsonut, nyt niitä oli Ullakalla jopa tarjouksessa. Add-a-Quarter viivaimen ostin, Roosa-nauha versiona, vaikka yksi sellainen on kotonakin. Kotona oleva on vain leveämpi ja mielestäni kompelö käytössä, etenkin kun opin viivaimen käytön tällä hoikemmalla versiolla. (Jos joku kaipaa leveää ko. viivainta, ekaksi ilmoittautunut saa).

Halaajat hommissa. Toimii hyvin! Halaajia kaipasin etenkin liukkaiden viskoosilankojen vahdiksi, ne kun tahtovat suorastaan valahtaa rullan päältä pois. 

Iso yllätys ja ilo Tilkkukampuksella oli vanhan (ei kuitenkaan iältään!) kaverin tapaaminen. Edellisen kerran olimme nähneet melkein 40 vuotta sitten, jolloin istuimme Kätilöopiston opiskelija-asuntolan käytävän lattialla maailmaa parantamassa. Vähän se parantamamme maailma oli meitå heitellyt ja kolhinutkin (eli ihan valmiiksi ei sitä silloin saatu), mutta kohtaamisesta jäi todella hyvä mieli pitkäksi aikaa.

Kotona valmistui kalenterin kannet työkaverille. Hän valitsi itse murrettuja ruskeita, vihreitä ja turkoosia. Olin näiden värien kanssa ihan solmussa, ja siksi työ ei tuntunut etenevän. Nämä värit eivät vain ole minun juttuni, minusta nämä yhdessä on  aikamoista sekameteliä (koiranoksennusta?). Onneksi kuvan värit eivät ole kohdallaan, tämä on luonnossa ihan oikeasti vähän paremman näköinen. Katsotaan ensi viikolla, kelpaako, vaan tehtailenko uuden. Kalanruodon alle silitin ohuen vanun, ja tikkasin saumoja pitkin.  Muuten kansiosa on tikattu flanellin päälle. 

Nyt lähden leikkaamaan pinkkejä ja sitten ompelen niitä taas yhteen. :D

Kevätvauvoille

Kevät on vauvojen aikaa, ja niinpä koneeni neulan alle sijoittui kaksi köllöttelyalustaa huhtikuisille pikkuprinsessoille. 

Kumpikaan ei ole varsinainen tilkkutyö, mutta tikkaamistaitoja pääsin kyllä treenailemaan. Ensimmäisen peiton ihana punainen kangas on peräisin tulevan vauvan isoäidin äitiysmekosta. Tätä mekkoa hän käytti odottaessaan vauvan äitiä. 

Minusta tämä on niin ihana oivallus isoäidiltä, tuleva pienokainen on kirjaimellisesti suvun helmoissa.:D. Ja siksi myös päätimme, ettei kangasta pilkota, vaan käytetään se kokonaisena.

Kangas on ihan pehmeää puuvillaa ja edelleen hyvässä kunnossa. Peiton toiselle puolelle löytyi omista varastoista hauska tilkkupuuvilla. Pintaan tikkasin sydänketjua ja peiton reunoihin Nuku, nuku, nurmilintu- laulun sanat niin pitkälle kun reunaa riitti.

Reunuksen väri kuvassa on taas ihan jotain muuta kuin oikeasti :(

Toisessa peitossa on keskellä Marimekon Myllymäki-kuosia, reunoilla Finlaysonin palalaarista pelastettua kaksiväristä puuvillaa. 

"Myllymäet" tikkasin vapaamuotoisilla spiraaleilla, reunaan tein kulmikkaita kukkasia. 

Taustakankaana on samaa Finlaysonin puuvillaa kuin reunuksissa. 

Peitot ovat noin metrin verran tai vähän alle kanttiinsa, välissä on bambuvanu. 

Kiva tehdä välillä näinkin, mutta nyt taas sukellan tilkkuihin!