Matkakertomus

 Oli todellinen ilo osallistua Carrefour Europèen du Patchwork & Art Textiles -tapahtumaan Ranskan Val d'Argentissa reilu viikko sitten. Ystävä pyysi mukaan, ensin kieltäydyin ja totesin, että ehkä vuoden päästä. Mutta kuka tietää, mitä on vuoden päästä? Lähdin. 

Tiedän, että tästä postauksesta tulee pitkä. Olen tehnyt noin 650 valokuvan saaliistani rajua karsintaa ja poiminut tähän mukaan itseäni miellyttäneet työt, en ihan jokaisesta 17 näyttelystä, mutta aika monesta. Kuvia kerääntyi paljon mm. siitä syystä, ettei enää (onneksi 😂) tarvitse kuvata 12 tai 24 kuvan filmille, vaan voi räpsiä niin paljon kuin ehtii. Toinen syy suureen kuvamäärään on se, että kuvaan aina (tai melkein aina, joskus unohtuu) työn kuvan jälkeen tekijätiedot. 

 Esimakua tilkuista jo koneessa matkalla Pariisiin. Siellä tapasin sinne Ateenasta lentäneen ystäväni, jonka kanssa jatkoimme junalla yhdessä Sèlestatiin, jossa meillä oli todella kiva airbnb-majoitus.

Kuvat eivät tee oikeutta, ei maisemille eivätkä näyttelyssä olleille töille. Ihastuin Ranskan maaseutuun!

 

Sitten näyttelytöihin. Kuvat eivät ole missään paremmuus- tai muussakaan järjestyksessä, onpahan vain koonti mieleenpainuneista töistä. Valtava määrä piti jättää pois vain siksi, että halusin saada tämän postauksen valmiiksi tämän vuoden puolella. 😄 (Tungoksista johtuen en pystynyt kuvaamaan kaikkia töitä suoraan edestä, jos ne näyttävät vinoilta, ne eivät sitä oikeasti olleet)

Anne Bellas: Mer de Glace

Amishien työ

 

Nukenpeitto amishien näyttelystä.
Hirsimökkiblokin kapeat kaitaleet 3-4 mm.

 Yhdessä näyttelypaikoista oli amishien töitä. Kun ihmettelin tätä, tapahtuman sivuilta selvisi, että amishit ovat alunperin juuri täältä Argentin laaksosta lähtöisin. He ovat siirtyneet Yhdysvaltoihin, kun Ranskan vallankumouksen aikaa asevelvollisuus tuli pakolliseksi. Heillä on aivan oma tyylinsä ja työt ovat käsin tikattuja.

Afgaaninaisten työ

 

Yksityiskohta edellisestä

Maisemia väliin. Olin kuusi vuotta sitten Birminghamin Festival of Quilts'ssa, jossa kaikki näyttelyt ja ostospaikat olivat samassa hallissa. Se oli aika uuvuttavaa, kun silmillä ja aivoilla ei ollut juuri lepotaukoja. Tämä tapahtuma on jaettu neljään laaksossa olevaan kylään ja jokaisessa kylässä oli useita näyttelypaikkoja. Siirtyminen paikasta toiseen kauniissa ympäristössä antoi silmille ja aivoille hyvän lepotauon. Ja taas jaksoi. 

Irina Timofeeva: Thousand Stars

Martine Apaolaza: My textile landscapes
Urban and Country

Yksityiskohta edellisestä

Helma Huisman-Hildebrand:
Hip teens don't wear blue jeans

Jeanne Treleaven: One on one
koko n. 30 x30 cm

 

 

 Tämän vuoden kilpailuteema oli Ocean: Kilpailuun ilmoitetuista töistä raati valitsi 30 viimeiseen taistoon. Joukossa oli kaksi suomalaista työtä, joista kumpikin tuli palkituksi! 

 

Maria Viita: The waves of the ocean end in rocks 
smoothed by continental ice

 

Toinen palkittu suomalainen,
Irina Malyukova: Primal fear

 

Julie Reuben: My Pacific

Perinteisten tilkkutöiden ystävänä Julie Reubenin työ oli yksi suosikeistani kilpailussa. Valitettavasti se ei päässyt palkinnoille.

Yksityiskohta edellisestä

Montse Forcadel: The Fisherman
Live go to sea, die to return home

 

 Jos olet jaksanut tänne asti, mietit jo, enkö ostanut mitään. 😂 Aika vaikea olisi olla hankintoja tekemättä, tai sitten pitäisi mennä ilman kortteja ja tyhjän kukkaron kanssa. Olin aika maltillinen ostoksissani...

Afgaaninaisten tekemiä pieniä
kirjontatöitä

Panaman alkuperäiskansojen alikeompelutyö (mola)

Ja vähän tarvikkeita 😀

Mallineita, joilla voi piirtää paperiompelun kuvioita

Yhtä jo testasin 😀

Pari kangasta, nappeja, isoja heksagoneja,
postikortteja, uusi paininjalka ompelu-
koneeseen, "lääkärinlaukun" rautoja.

...kunnes törmäsin tähän karkkirasiaan. Käsin värjättyä ja -painettua pellavaa, yhteensä n. 4 neliötä. Palat on 24x24 cm. Tätä nyt varmaan vuoden katselen ja silittelen ennen kuin raaskin purkaa laatikon ja tehdä näistä mitään. 😂 (https://www.instagram.com/margarethas_leinen/)

Uusia tilkkuystäviäkin löytyi reissusta, oli kiva tavata tilkkuilijoita saman aatteen ympäriltä.
Nyt on taas ikkunat ja ovet auki moneen suuntaan, ideoita muhitellen. Jo tapahtumassa ollessamme meillä oli ystävän kanssa hinku ompelukoneelle. Uutta on tulossa...

 

Ruuturouva

 Olipa aikamoinen järkytys, kun huomasin edellisen kerran postanneeni tänne viime vuoden marraskuussa 😯🙈. Luulin,´että olen sentään tämän vuoden puolella jotain kirjoitellut, mutta ei näytä olevan mitään, ei. 

Eli uusi tekohengitysyritys blogille. 

Ostin 2023 Tampereen messuilta (vai tämän vuoden Tilkkupäiviltä?😵) Tilkkusen puodista paketin Bali Popseja, ihan vain siksi, että paketissa oli niin omat värit. Ajattelin selviäväni yhdellä paketilla, lisäilisin jotain sitten omista varastoista. Mutta kävi se klassinen: vaikka suorastaan sukelsin kangaslaatikoihini, ei siellä ollut yhtään sopivaa kangasta. Batiikki vaati batiikkia kaverikseen. Ei muuta kuin toista pakettia tilaamaan. 

Toinen sukelluksen tein nettiin etsimään jelly rolleille ohjeita. Löysin ilmaisen Jamie Sandersin ohjeen, Seaside Squares. Bali Pops paketeista jouduin tiputtamaan ihan vaaleat ja mustan tummat pois. Vaikka yritin, en saanut niitä sopimaan peittooni. 

 Malli oli nopeatekoinen ja tilkkupinta valmistui nopeasti. Tässä vaiheessa se oli 31. tekemäni tilkkupeitto, mutta sitten pari kiireellisempää vauvanpeittoa kiilasi väliin, ja tämän sijoitus muuttui.

Sitten tuli taustakangasongelma. Minulla oli äitini perintönä iso, käyttämätön Marimekon kangas, joka olisi väriensä puolesta sopinut tähän erinomaisesti. Ehdin ommella siitä jo sopivan taustakangaspalan jopa kuviot kohdistaen, mutta kangas oli kovin jäykkää eikä pehmennyt edes muutamassa pesussa. En halunnut peiton seisovan itsekseeen ja luovuin Marimekosta. Taas Tilkkuseen tilaamaan ensin sopivan väristä batiikkia, mutta sitä ei ollutkaan riittävästi, joten se vaihtui turkoosiin Grungeen.

Ylijäämät blokkien ompelusta upotin peiton taakse. Nuo rippeet ovat yhteenommeltujen kaitaleiden päitä ym. käyttämättä jäänyttä.

Tykkään tikatessa hyödyntää blokkien kuvioita ja nappasin mallin Karen M. Burnsin kirjasta 180 Doodle Quilting Designs. Lilat ruudut tikkasin lilalla langalla ja turkoosit/vihreät turkoosilla. Alalanka on turkoosi. 

Tilkkuseen lähti kolmaskin tilaus, batiikki reunakanttia varten.  Olen työllistänyt tämän peiton kanssa kiitettävästi kuljetusalaa 😄. Aina välillä vannon, että työt on saatava aikaan kotona olevista kankaista, mutta ei näytä aina onnistuvan. 😀

Kantin viimeisen reunan ompelen tapani mukaan aina käsin. Oli kohtuullisen lämmin syyskuun helteillä istua peitto sylissä reunaa ompelemassa. 

Peiton nimeä mietin pitkään, hain ruudusta ideaa, ja siksi siitä tuli Ruuturouva, koska se se lämmittää tätä rouvaa säiden viiletessä. Juhannuksena 2013 valmistunut Harmaa pääsee hyvin palvelleena eläkkeelle, ja Ruuturouva ottaa sen tehtävät hoitaakseen.