Ruuturouva

 Olipa aikamoinen järkytys, kun huomasin edellisen kerran postanneeni tänne viime vuoden marraskuussa 😯🙈. Luulin,´että olen sentään tämän vuoden puolella jotain kirjoitellut, mutta ei näytä olevan mitään, ei. 

Eli uusi tekohengitysyritys blogille. 

Ostin 2023 Tampereen messuilta (vai tämän vuoden Tilkkupäiviltä?😵) Tilkkusen puodista paketin Bali Popseja, ihan vain siksi, että paketissa oli niin omat värit. Ajattelin selviäväni yhdellä paketilla, lisäilisin jotain sitten omista varastoista. Mutta kävi se klassinen: vaikka suorastaan sukelsin kangaslaatikoihini, ei siellä ollut yhtään sopivaa kangasta. Batiikki vaati batiikkia kaverikseen. Ei muuta kuin toista pakettia tilaamaan. 

Toinen sukelluksen tein nettiin etsimään jelly rolleille ohjeita. Löysin ilmaisen Jamie Sandersin ohjeen, Seaside Squares. Bali Pops paketeista jouduin tiputtamaan ihan vaaleat ja mustan tummat pois. Vaikka yritin, en saanut niitä sopimaan peittooni. 

 Malli oli nopeatekoinen ja tilkkupinta valmistui nopeasti. Tässä vaiheessa se oli 31. tekemäni tilkkupeitto, mutta sitten pari kiireellisempää vauvanpeittoa kiilasi väliin, ja tämän sijoitus muuttui.

Sitten tuli taustakangasongelma. Minulla oli äitini perintönä iso, käyttämätön Marimekon kangas, joka olisi väriensä puolesta sopinut tähän erinomaisesti. Ehdin ommella siitä jo sopivan taustakangaspalan jopa kuviot kohdistaen, mutta kangas oli kovin jäykkää eikä pehmennyt edes muutamassa pesussa. En halunnut peiton seisovan itsekseeen ja luovuin Marimekosta. Taas Tilkkuseen tilaamaan ensin sopivan väristä batiikkia, mutta sitä ei ollutkaan riittävästi, joten se vaihtui turkoosiin Grungeen.

Ylijäämät blokkien ompelusta upotin peiton taakse. Nuo rippeet ovat yhteenommeltujen kaitaleiden päitä ym. käyttämättä jäänyttä.

Tykkään tikatessa hyödyntää blokkien kuvioita ja nappasin mallin Karen M. Burnsin kirjasta 180 Doodle Quilting Designs. Lilat ruudut tikkasin lilalla langalla ja turkoosit/vihreät turkoosilla. Alalanka on turkoosi. 

Tilkkuseen lähti kolmaskin tilaus, batiikki reunakanttia varten.  Olen työllistänyt tämän peiton kanssa kiitettävästi kuljetusalaa 😄. Aina välillä vannon, että työt on saatava aikaan kotona olevista kankaista, mutta ei näytä aina onnistuvan. 😀

Kantin viimeisen reunan ompelen tapani mukaan aina käsin. Oli kohtuullisen lämmin syyskuun helteillä istua peitto sylissä reunaa ompelemassa. 

Peiton nimeä mietin pitkään, hain ruudusta ideaa, ja siksi siitä tuli Ruuturouva, koska se se lämmittää tätä rouvaa säiden viiletessä. Juhannuksena 2013 valmistunut Harmaa pääsee hyvin palvelleena eläkkeelle, ja Ruuturouva ottaa sen tehtävät hoitaakseen.