Työelämässä ollessani työnantaja hankkii meille kalenterit ja ne olivat kaikki samanlaisia. Jotkut kollegat liimailivat niihin tarroja tai muita tunnusmerkkejä, minä tein omiini tilkkukansia.
Päätin mennä helpoimman kautta. Leikkasin kaksi niin isoa kappaletta kuin yhdestä kannesta sai. Saksin eristevanusta samankokoisen palasen ja uudesta kankaasta takakappaleen. Ompelin kaikki kolme kerrosta yhdellä ompeleella suoraan pussiin. Yhdelle sivulle jätin kääntöaukon. Pyöräytin ompeluksen oikein päin, tökin kulmat auki syömäpuikolla ja tikkasin kääntöaukon umpeen ja patalapun ympäri samalla ompeleella.
Iso osa näistä ei ole neliöitä, mutta ei ole minun kätenikään. Eikä näissä ole ripustuslenkkejä, koska patalappuni eivät roiku missään, vaan ovat laatikossa.
Viisitoista vuotta olen aktiivisesti tilkkuja ommellut. Nämä ovat ensimmäiset itselle tehdyt patalaput. Jonkun lappusen olen muille tehnyt, mutta tässä kohtaa olen ollut suutarin lapsi. Oikeammin kyllä suutarin tyttärentytär.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tykkään niin lukea blogiini jätettyjä kommentteja asiasta tai asian vierestä tai jopa hyvin kaukana siitä :) Yritän myös vastata niihin. Täällä kommentit säilyvät hyvässä tallessa ja voin palata niihin myöhemminkin. Kiitos, kun kommentoit!