Pieniä ja isoja

 Ranskan matkan jälkeen ei ole tullut ommeltua kuin pussukoita, vaikka yhden peiton kankaatkin ovat odottamassa. 

Pieniä avaimenperäkukkaroita olen ommellut melkein sarjassa. Näitä on kiva tehdä, ja ovat aika sukkeliakin ommella. 

Samalla näihin saa upotettua paikkaansa löytämättömiä vetoketjuja, myös niitä lyhyitä pätkiä. Pikkupussukan korkeus on n. 10 cm. Päällikankaassa on silitettävä tukikangas, vuorissa ei. Ohjeita näihin löytyy useita, itse olen hyödyntänyt Wandee easy sewingin videota (https://www.youtube.com/watch?v=ad_aJYzWawQ&t=104s), koska siinä on ohje kaavan tekoon.

Vetoketjun ompelen videosta poiketen päällisen ja vuorin väliin, on vähän siistimpi sisäpuolelta niin, vaikka sinne ei kovin paljon mahdukaan kurkkimaan. 

Vaikka kolikoita ei nykyisin juuri mukana kuljetetakaan, muutama huulirasvariippuvainen ystävä on ottanut tämän mielihyvin vastaan. 

Aiemmin syksyllä ompelin ystävän lapsenlapselle Överipinkki-pussukan. Ja kävi, niin kuin minulle usein käy, että leikkasin 1½ tuuman kaitaleita yli yhden pussukan tarpeen, ja kun mekkokuvia oli vielä jäljellä, niin ompelin sitten toisenkin. 

Korkeus 23 cm, leveys yläreunasta mitattuna 30 cm ja pohja 13cm.

Harmittaa vain hirmuisesti, että Eurokankaassa aiemmin myytävänä ollutta tukihuopaa ei enää saa, vaan tilalla on letrumpi versio. Ei ehkä kuvasta näy, mutta minusta nämä näyttävät vähän lysähtäneiltä. Jos joku tietää, mistä voisi saada EK:n huovan kanssa vastaavaa, niin otan vinkkejä mielelläni vastaan. Tykkään liimattomasta tukihuovasta, koska tikkaan sen kuitenkin tilkkupintoihin kiinni, liima on ihan turha kemikaalien ja hinnan lisä. 

Liinavaatekaapissa toimettomana pyörinyt keittiöpyyhe siirtyi kangaslaatikkoon. Pyyhe oli todella kovaa ja tiukkaa kangasta, eikä pehmennyt pesuissakaan. Lisäksi siinä oli taustapuolella tumma, lähtemätön  tahra, joka oli siinä jo uutuuttaan, ehkä jotain kone- tms. öljyä. 

Aluksi suunnittelin leikkeleväni pyyhkeen palasiksi, kukkia ja lintuja, sekä käyttäväni kankaan niin. Mutta kun aloin mallailla leikeltäviä paloja, totesin, että paljon kaunista menee hukkaan. Alaosaan ja pohjaan lisäsin sinistä kangasta, ettei mikään kaunis vain joutuisi pohjaan piiloon. Pyyheosion tikkasin vaaleista kohdista pienellä kiemuratikkauksella tukihuopaan kiinni, pohjan vaakasuoralla tikillä.

Tässä pussukassa em. tukihuopa toimii kohtalaisesti, koska kangas on niin topakkaa itsessään. Vetoketjun kiinnitysidea on Noodleheadin Open wide zippered pouch- ohjeesta, siksi tämä aukeaa vähän isommaksi kuin överipinkki. 

Korkeus 23 cm. leveys yläreunasta mitattuna 28cm ja pohjan leveys11cm.

Minusta tämä kangas on kauniimpi pussukkana kuin pyyhkeenä 😊

Matkakertomus

 Oli todellinen ilo osallistua Carrefour Europèen du Patchwork & Art Textiles -tapahtumaan Ranskan Val d'Argentissa reilu viikko sitten. Ystävä pyysi mukaan, ensin kieltäydyin ja totesin, että ehkä vuoden päästä. Mutta kuka tietää, mitä on vuoden päästä? Lähdin. 

Tiedän, että tästä postauksesta tulee pitkä. Olen tehnyt noin 650 valokuvan saaliistani rajua karsintaa ja poiminut tähän mukaan itseäni miellyttäneet työt, en ihan jokaisesta 17 näyttelystä, mutta aika monesta. Kuvia kerääntyi paljon mm. siitä syystä, ettei enää (onneksi 😂) tarvitse kuvata 12 tai 24 kuvan filmille, vaan voi räpsiä niin paljon kuin ehtii. Toinen syy suureen kuvamäärään on se, että kuvaan aina (tai melkein aina, joskus unohtuu) työn kuvan jälkeen tekijätiedot. 

 Esimakua tilkuista jo koneessa matkalla Pariisiin. Siellä tapasin sinne Ateenasta lentäneen ystäväni, jonka kanssa jatkoimme junalla yhdessä Sèlestatiin, jossa meillä oli todella kiva airbnb-majoitus.

Kuvat eivät tee oikeutta, ei maisemille eivätkä näyttelyssä olleille töille. Ihastuin Ranskan maaseutuun!

 

Sitten näyttelytöihin. Kuvat eivät ole missään paremmuus- tai muussakaan järjestyksessä, onpahan vain koonti mieleenpainuneista töistä. Valtava määrä piti jättää pois vain siksi, että halusin saada tämän postauksen valmiiksi tämän vuoden puolella. 😄 (Tungoksista johtuen en pystynyt kuvaamaan kaikkia töitä suoraan edestä, jos ne näyttävät vinoilta, ne eivät sitä oikeasti olleet)

Anne Bellas: Mer de Glace

Amishien työ

 

Nukenpeitto amishien näyttelystä.
Hirsimökkiblokin kapeat kaitaleet 3-4 mm.

 Yhdessä näyttelypaikoista oli amishien töitä. Kun ihmettelin tätä, tapahtuman sivuilta selvisi, että amishit ovat alunperin juuri täältä Argentin laaksosta lähtöisin. He ovat siirtyneet Yhdysvaltoihin, kun Ranskan vallankumouksen aikaa asevelvollisuus tuli pakolliseksi. Heillä on aivan oma tyylinsä ja työt ovat käsin tikattuja.

Afgaaninaisten työ

 

Yksityiskohta edellisestä

Maisemia väliin. Olin kuusi vuotta sitten Birminghamin Festival of Quilts'ssa, jossa kaikki näyttelyt ja ostospaikat olivat samassa hallissa. Se oli aika uuvuttavaa, kun silmillä ja aivoilla ei ollut juuri lepotaukoja. Tämä tapahtuma on jaettu neljään laaksossa olevaan kylään ja jokaisessa kylässä oli useita näyttelypaikkoja. Siirtyminen paikasta toiseen kauniissa ympäristössä antoi silmille ja aivoille hyvän lepotauon. Ja taas jaksoi. 

Irina Timofeeva: Thousand Stars

Martine Apaolaza: My textile landscapes
Urban and Country

Yksityiskohta edellisestä

Helma Huisman-Hildebrand:
Hip teens don't wear blue jeans

Jeanne Treleaven: One on one
koko n. 30 x30 cm

 

 

 Tämän vuoden kilpailuteema oli Ocean: Kilpailuun ilmoitetuista töistä raati valitsi 30 viimeiseen taistoon. Joukossa oli kaksi suomalaista työtä, joista kumpikin tuli palkituksi! 

 

Maria Viita: The waves of the ocean end in rocks 
smoothed by continental ice

 

Toinen palkittu suomalainen,
Irina Malyukova: Primal fear

 

Julie Reuben: My Pacific

Perinteisten tilkkutöiden ystävänä Julie Reubenin työ oli yksi suosikeistani kilpailussa. Valitettavasti se ei päässyt palkinnoille.

Yksityiskohta edellisestä

Montse Forcadel: The Fisherman
Live go to sea, die to return home

 

 Jos olet jaksanut tänne asti, mietit jo, enkö ostanut mitään. 😂 Aika vaikea olisi olla hankintoja tekemättä, tai sitten pitäisi mennä ilman kortteja ja tyhjän kukkaron kanssa. Olin aika maltillinen ostoksissani...

Afgaaninaisten tekemiä pieniä
kirjontatöitä

Panaman alkuperäiskansojen alikeompelutyö (mola)

Ja vähän tarvikkeita 😀

Mallineita, joilla voi piirtää paperiompelun kuvioita

Yhtä jo testasin 😀

Pari kangasta, nappeja, isoja heksagoneja,
postikortteja, uusi paininjalka ompelu-
koneeseen, "lääkärinlaukun" rautoja.

...kunnes törmäsin tähän karkkirasiaan. Käsin värjättyä ja -painettua pellavaa, yhteensä n. 4 neliötä. Palat on 24x24 cm. Tätä nyt varmaan vuoden katselen ja silittelen ennen kuin raaskin purkaa laatikon ja tehdä näistä mitään. 😂 (https://www.instagram.com/margarethas_leinen/)

Uusia tilkkuystäviäkin löytyi reissusta, oli kiva tavata tilkkuilijoita saman aatteen ympäriltä.
Nyt on taas ikkunat ja ovet auki moneen suuntaan, ideoita muhitellen. Jo tapahtumassa ollessamme meillä oli ystävän kanssa hinku ompelukoneelle. Uutta on tulossa...

 

Ruuturouva

 Olipa aikamoinen järkytys, kun huomasin edellisen kerran postanneeni tänne viime vuoden marraskuussa 😯🙈. Luulin,´että olen sentään tämän vuoden puolella jotain kirjoitellut, mutta ei näytä olevan mitään, ei. 

Eli uusi tekohengitysyritys blogille. 

Ostin 2023 Tampereen messuilta (vai tämän vuoden Tilkkupäiviltä?😵) Tilkkusen puodista paketin Bali Popseja, ihan vain siksi, että paketissa oli niin omat värit. Ajattelin selviäväni yhdellä paketilla, lisäilisin jotain sitten omista varastoista. Mutta kävi se klassinen: vaikka suorastaan sukelsin kangaslaatikoihini, ei siellä ollut yhtään sopivaa kangasta. Batiikki vaati batiikkia kaverikseen. Ei muuta kuin toista pakettia tilaamaan. 

Toinen sukelluksen tein nettiin etsimään jelly rolleille ohjeita. Löysin ilmaisen Jamie Sandersin ohjeen, Seaside Squares. Bali Pops paketeista jouduin tiputtamaan ihan vaaleat ja mustan tummat pois. Vaikka yritin, en saanut niitä sopimaan peittooni. 

 Malli oli nopeatekoinen ja tilkkupinta valmistui nopeasti. Tässä vaiheessa se oli 31. tekemäni tilkkupeitto, mutta sitten pari kiireellisempää vauvanpeittoa kiilasi väliin, ja tämän sijoitus muuttui.

Sitten tuli taustakangasongelma. Minulla oli äitini perintönä iso, käyttämätön Marimekon kangas, joka olisi väriensä puolesta sopinut tähän erinomaisesti. Ehdin ommella siitä jo sopivan taustakangaspalan jopa kuviot kohdistaen, mutta kangas oli kovin jäykkää eikä pehmennyt edes muutamassa pesussa. En halunnut peiton seisovan itsekseeen ja luovuin Marimekosta. Taas Tilkkuseen tilaamaan ensin sopivan väristä batiikkia, mutta sitä ei ollutkaan riittävästi, joten se vaihtui turkoosiin Grungeen.

Ylijäämät blokkien ompelusta upotin peiton taakse. Nuo rippeet ovat yhteenommeltujen kaitaleiden päitä ym. käyttämättä jäänyttä.

Tykkään tikatessa hyödyntää blokkien kuvioita ja nappasin mallin Karen M. Burnsin kirjasta 180 Doodle Quilting Designs. Lilat ruudut tikkasin lilalla langalla ja turkoosit/vihreät turkoosilla. Alalanka on turkoosi. 

Tilkkuseen lähti kolmaskin tilaus, batiikki reunakanttia varten.  Olen työllistänyt tämän peiton kanssa kiitettävästi kuljetusalaa 😄. Aina välillä vannon, että työt on saatava aikaan kotona olevista kankaista, mutta ei näytä aina onnistuvan. 😀

Kantin viimeisen reunan ompelen tapani mukaan aina käsin. Oli kohtuullisen lämmin syyskuun helteillä istua peitto sylissä reunaa ompelemassa. 

Peiton nimeä mietin pitkään, hain ruudusta ideaa, ja siksi siitä tuli Ruuturouva, koska se se lämmittää tätä rouvaa säiden viiletessä. Juhannuksena 2013 valmistunut Harmaa pääsee hyvin palvelleena eläkkeelle, ja Ruuturouva ottaa sen tehtävät hoitaakseen.

Isomummon helmat

 Ystäväni toi minulle kassillisen edesmenneen äitinsä Marimekkoja: kaksi Iloista takkia, Pippurikerä-kankaasta tehdyn mekon ja pinkin pilkullisen, josta oli jo otettu kangasta johonkin muuhun tarkoitukseen. Isomummolle oli syntynyt kaksi lastenlastenlasta hänen poismenonsa aikoihin. Ystäväni toivoi, että tekisin mekoista kummallekin vauvalle kollöttelyalustat. Tehtävä oli minulle mieluinen ja kangasta mekoissa oli runsaasti, sitä vanhaa ja vahvaa Marimekkoa. 

Iloisten takkien harmaata kangasta oli eniten, mutta halusin väriä pintaan. Tumma harmaa tuntui synkältä vauvan alustaksi. Leikkelin ensin mekosta 6,5 tuuman neliöitä niin, että taskut jäivät niiden keskelle. Jotkut taskut olivat niin lähekkäin, että ratkoin ne irti ja ompelin uudelleen taskuttomasta kohdasta leikkaamilleni neliöille. 

Reunaan tein Asterisk-blokkeja, sain näin upotettua harmaata etupuolelle ilman että se näytti kovin tummalle. Kirjava kangas on omista varastoistani, eikä ole Marimekkoa, mutta siinä sattui kivasti punaisen ja turkoosin sävyt kohdalleen. 

Väliin laitoin puuvillavanun ja tikkasin kokonaiset blokit kukkakuviolla, taskujen ympärille tein silmukallisia kiemuroita ja Asteriskeihin sakaroiden väliin myös kiemuroita. Ylälangan väriä vaihdoin alla olevan blokin mukaan, alalankana harmaa. 

Taustan sain mekkojen harmaista osista, palojen väleihin riitti pinkistä mekosta ohuet kaitaleet. Yksi pieni taskukin pääsi takapuolelle. Reunakantti on omista varastoista. 

Toisen peiton tilkkupinnan tein samaan tahtiin ensimmäisen kanssa, lähinnä varmistaakseni, että blokkeihin riittää tasapuolisesti kangasta. Pinta on muuten samanlainen, mutta kirjava kangas on kissakangasta omista varastoista. Tähän taustan rakennan Pippurikerä-mekosta. Se ei tule kokonaan riittämään, mutta enköhän keksi jotain täydennystä siihen. Peittojen koko on n. metri x metri.

 

Pienet tytöt pääsevät isomummonsa helmoihin, vaikka eivät ehtineetkään häneen tutustua.

Varjoleikki ja Harjutähti

 Tämän vuoden aikana on valmistunut kaksi tilkkupeittoa, Varjoleikki (Shadow Play), jonka on tehty Claudia Pfeilin mallin mukaan. Toinen on Edelweiss, jonka tilkkupinnan tein kesäkuussa Mäntyharjun kurssilla. Pistin nämä samaan postaukseen kahden erilaisen tikkaustavan takia.

 

Varjoleikki-pinta on kolmiulotteinen ja voimakasvärinen enkä halunnut tikkauksella nostaa blokkien muotoja vahvemmin esiin. Siksi pääsyin ensimmäistä kertaa all-over -tikkaukseen, jossa koko pinta tikataan samanlaisena toistuvalla kuviolla.

Selasin ison määrän erilaisia malleja kirjoista ja netistä, kunnes päädyin kuvan mukaiseen koukerooon. Ennen tikkauksen aloittamista koulutin aivojani kuvioon piirtämällä kymmeniä kertoja pienelle valkotaululle tuota kuviota. Ja se oli todella hyödyllinen harjoitus, kuvio alkoi tikatessa tulla melkein jo selkärangasta isompia miettimättä. 

 Tikkauslangan värin valinta tuotti päänvaivaa. Tikkasin ensin aivan vaalean harmaalla, joka pomppasti värillisten osien päältä liian vahvasti näkyviin. Purkuun. Sitten otin tummanhkon lilan, joka taas hyppäsi valkeasta osasta ikävästi näkyviin. Purkuun. Lopulta löysin keskiharmaan, joka uppoaa hyvin väreihin, mutta ei häiritse valkeassa osassa.

Harmaa näyttää valkoisessa kevyeltä varjolta. 

 Olen tyytyväinen tähän ensimmäiseen all-over -kokeiluuni, vaikka tästä tikkaustavasta ei lemppariani tullutkaan. Mutta nyt kuitenkin tiedän, että voin tehdä sitä toistekin, jos se toimii tilkkupinnalla hyvin.

Kesäkuisella Mäntyharjun tilkkukurssilla tein tilkkupinnan valmiiksi asti Edelweiss-blokeilla. Se on odottanut tikkausta ja nyt vihdoin sain sen valmiiksi asti. Peiton kuviokankaat ovat Tildan. Olin säilyttänyt Tilda-nippua pitkään, mutta kankaat olivat niin tasavärisiä, ettei niitä syntynyt mitään ilman voimakkaan väristä lisää.

Tavallisin tapani suunnitella tikkausta on miettiä blokin muotoja ja miten voisin niitä tikkauksella joko korostaa tai häivyttää. Edelweiss-blokissa on monesta palasta koostuva kukkamuoto, jota halusin korostaa vielä tikkauksellakin. Tikkaisin terälehtiin "suonet", pitkiä kaarevia linjoja. Niitä tikatessa en vielä tiennyt, mitä laitan kukkien väliin yksivärisiin paloihin. 

 Pari palaa ehdin jo tikata aika suorilla linjoilla nekin, mutta sitten taas kaappasin ratkojan, kun hoksasin, miten palan muotoa voi hyödyntää. Oikeaoppisia höyheniä ne eivät ole, ehkä jotain muunnelmia. Kaiken kukkuraksi en edes ole tikattujen höyhenten ystävä, mutta siinä ne nyt ovat 😁

Peiton koko on 148x198 cm. Välissä on puuvillavanu. Omista varastoista löytyi takakankaat, jotka tuuli avuliaana vilautti näkyviinkin. 

Kanttikin löytyi omista varastoista. Olisin tehnyt sen pätkissä peiton kuviokankaista, mutta niitä ei enää ollut tarpeeksi. Ja ompelen kantin viimeisen reunan aina käsin.

 Edelweiss (alppitähti) -nimi muuttui Harjutähdeksi, kun tämä on saanut alkunsa Mäntyharjulla. 

Summa summarum
Tikkaan mielummin blokin kuvionnin huomioiden. Suunnittelu on silloin mielenkiintoisempaa ja voi miettiä, mitä haluaa korostaa. Mutta en enää arastele all-over-tikkaustakaan, vaikka sen tekeminen on paljon tylsempää kuin blokkeihin kustomoidut kuviot.
Tikkaaminen on joka tapauksessa kivaa. Ja aika monta tuntia olen kuunnellut äänikirjoja tikatessani.

EDIT 21.10
Mielelläni vastaisin kommentteihinne, mutta blogger on eri mieltä asiasta. Vaikka mitkä temput tekisin, niin aina tulee ilmoitus "Virhe kommenttiasi julkaistaessa"