Ensimmäinen blokki

Orvokkiliinat ja melkein käyttämätön Marimekon sininen unikkoliina pääsivät koekaniineiksi uusien välineiden käytössä. Tavasin tilkkutyökirjaani, pyörittelin leikkuria käsissäni ja suunnittelin peittoni mallia. Ensin suunnittelin tekeväni rantasaunan parisängylle peiton, mutta päätin kuitenkin varovaisesti aloittaa toisen makuusopen yhden hengen vuoteesta. Ompeleminen on minulle tuttua, siitä selviän, ainakin jos pysytään riittävän yksinkertaisissa malleissa.

Tilkkukirjastani löysin mieleisen mallin, yhdeksän neliön blokin, riittävän yksinkertainen ja mielestäni todella kaunis. Peittoni koko tulee olemaan 10x18 blokkia, joista joka toinen on yhdeksän neliön blokki, joka toinen yksivärinen neliö.

Silitin kankaat ja leikkasin niistä reunapäärmeet pois. Levitin leikkuualustan eteisen kivilattialle. Parketille en sitä uskaltanut viedä, yksinkertaisuuksissani pelkäsin viiltäväni leikkurilla parkettiin. Juu, tiedän kyllä, kivilaittialla leikkurin terä on vaarassa. Siksi vuorasin alustan ympäristön paksulla sanomalehtikerroksella.
Ikinä en olisi osannut kuvitella, miten yksinkertaista leikkaaminen on! Ja sain samanlevyisiä, siistejä kaitaleita! Aika pian siirsin leikkuuhomman keittiön pöydälle, kivilattialla konttaaminen ei ollut ehkä se ergonomisin työskentelyasento.

Ompelin kolme kaitaletta yhteen, leikkasin ne poikittain ja ompelin uudet kaitaleet yhteen. Jees, ensimmäinen blokkini on valmis!

Kun pääsin vauhtiin, en malttanut lopettaa. Huushollin lauantaityöt odottivat, olisi pitänyt siivota, leipoa, pyykätä. Istuin ompelukoneen ääressä suorastaan flown huumassa: teen vielä yhden, teen vielä yhden. Miten tämä voi ollakin niin kivaa!