Olen reipas räsymatto

Olet reipas räsymatto.

Näet uusia mahdollisuuksia kaikkialla ja nautit, kun keksit uutta käyttöä vanhoille materiaaleille. Tykkäät tehdä reilulla otteella, sentti on mittanauhassasi pienin mitta. Mutta mitä sitä turhaan jännittämään, eikös tässä pitänyt saada valmista ja nauttia tekemisestä?

Tällaisen tuloksen sain Suuren käsityölehden testissä Testaa, mikä käsityö olet. Testin idea oli selvittää, minkälainen on käsityöminäni. Testi löytyy täältä

Jaaha, mitenkähän tuohon tulokseen pitäisi suhtautua? Onkohan siellä edes tilkkutyövaihtoehtoa?

Räsymaton kuvaa ei löytynyt varastoistani, pitää tyytyä
talvimaisemaan!

Ei tullut Sitä Kassia

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen. Vaikka sain paljon kannustusta kassin tekoon, syntyi todellakin kassi, mutta ei se kassi, josta haaveilin pussukan valmistuttua Ehkä sekin kassi joskus näkee päivänvalon.

Tähän kassiin ompelin puolentoista tuuman levyisiä ja koko kankaan leveyden pituisia kaitaleita yhteen. Sitten leikkasin pinnasta poikittain puolentoista tuuman levyisiä uusia kaitaleita, joita sitten kääntelin niin, ettei samanvärisiä tilkkuja sattunut vierekkäin. Ompelin kaitaleet yhteen.  Kassin ylä- ja alareunan leikkasin tukevasta  mustasta kankaasta, joka on aikaisemmin palvellut sohvatyynyn päällisenä.Ommellessa palautui mieleen, miksi päällinen sain lemput aikaisemmasta toimestaan; materiaali kerää kaikki langanpätkät ym. roskat. Toivottavasti pärjään sen kanssa sen uudessa olomuodossa.

Tilkkupinnan tikkasin vaihtuvavärisellä puuvillalangalla n. puolen sentin päästä saumasta. Tikkaus kulkee vain pystysuoraan.

Vaalean pinkkiin vuoriin ompelin kaksi taskua, toisen vetoketjullisen ja toisen avoimen. Vetoketjutaskun ompeleminen sujui paremmin kuin edellisellä kerralla, jolloin  jouduin piilottamaan reunat erillisen kaitaleen alle. Teen taskut aina kaksinkertaisena ja ompelen ne pussiksi. Avoimen reunan väliin pujotin vetoketjun ja ompelin sen yhdellä ompeleella kiinni. Ylälistan tein samalla tavalla. Ja sitten vain tasku yhdellä ympäriompeleella kiinni vuoriin.

Käytin kassissa valmiita punottuja hihnoja, joita jatkoin kirjavista kankaista ommelluilla lenksuilla. Tykkään kantaa kassia olkapäälläni, ja hihnojen on oltava niin pitkät, että kassi mahtuu kainaloon myös toppatakki päällä.  

Ihanaa kuvata luonnonvalossa, sitä onneksi riitti tänään!

 Auringonvalo muuttaa värejä, ja varjossakin ne hiukan tummenevat. Oikea väri on jotain noiden kuvien väliltä.

Mukavaa viikkoa!

Ei tullut kassia...

Piti tehdä kassi. Vajaa kaksi vuotta sitten tehty kesäkassi on kärvistellyt jo kahden talven pakkaset, ja sen hihnatkin alkavat olla jo aika kulunutta kamaa. Vaihteluksi viime aikaisiin millintarkkoihin blokkiompeluksiin perkasin puna- ja violettisävyiset tilkut pöydälle ja aloitin vain ompelemaan niitä yhteen. Jossain vaiheessa valkeni, ettei tästä tule kassia minulle. Tuntui vaan, että en tämän värisen kassin kanssa halua kulkea kaupungilla. Tein sitten pussukan.

Pussukan korkeus on n. 23 cm, leveys 26 cm ja pohjan leveys 7 cm.

Nyt sitten haluan tämän värisen kassin.

BOM BOM

Vaikka viime vuoden Aurifil-BOMien lopputulos muistuttaa enenmmän ruusupuskaa kuin käsitystäni tilkkupeitosta (se ei todellisuudessa ole vieläkään peitto vaan kokoelma blokkeja), niin ei muuta kuin soitellen sotaan uusien BOMien kanssa. Kun haikailin vaaleiden kankaiden perään, niin nyt sitten menin niiiiin vaalealle linjalle Chez Claireksi nimetyn blokin kanssa. 

Kankaat on peräisin Tampereen Kädentaitomessuilta, ostin useita pussillisia näytepaloja, joista nämä löytyivät. Taas kerran aloitin siis BOMit vailla tarkempaa suunnitelmaa (vaikka ruusupuskan jälkeen uhkailin ihan muuta), mutta vaaleassa linjassa nyt  pysytään, vaikka sitten joutuisin kangasostoksille. Viime vuoden BOMien ongelma oli se, kun yritin selvitä samoilla kankailla loppuun asti, ja se ei onnistunut muutamien kankaiden loputtua. Nyt ajattelin unohtaa orjallisen samojen kankaiden kanssa pelaamisen: näitä ei edes ole kovin moneen blokkiin.

Yllytyshullun vikaa kun omistan, niin aloitin toisenkin BOM-projektin, Pat Sloanin blogissa on Globetrotting-niminen BOM-urakka. Ensimmäinen blokki on Washington DC.

Tämä blokki tulee työn keskelle ja se on kooltaan muistaakseni n. 26"x26", eli melkoisen iso. Seuraavat blokit ovat pienempiä. Kuva huijaa värejä, blokki ei ole ihan noin tumma, eikä valkoinen noin valkoinen. Ohjeessa tarjottiin kahta värivaihtoehtoa, puna-harmaata ja sitten sinisävyistä. Sinisiä minulla riittää, joten aion käyttää omia varastojani, malliblokit oli tietenkin tehty tietystä kangaslinjasta. Viikonloppuna pitäisi käynnistää muutama uusi projekti, mutta niihin palaan myöhemmin...

Vieläkin Jerseyn tyttöä

Kummallinen valoilmiö putkahti iltapäivällä taivaalle. Eipä ole tuota mollukkaa pitkään aikaan näkynytkään. Siinä ei kauan nokka tuhissut kun lennätin Jerseyn tytön valmiin tilkkupinnan narulle kuvattavaksi. En ehtinyt edes kunnollista silitystä tehdä, kun pelkäsin valoilmiön katoavan saman tien. Nyt tyttö jää huilaamaan joksikin aikaa tikkauspohdinnan ajaksi. Minuakin valitettavasti työ kutsuu tiistaina, joten palaan tytön pariin varmaan vasta ensi viikonloppuna.

Kaikista töistä oppii jotain uutta. Tästä opin ainakin sen, että kangasvarastostani puuttuvat melkein kokonaan vaaleat kankaat (vrt. blokin keskellä, turkoosin neliön ympärillä olevat). Kun Sadulta saamiani kankaita yritin täydentää näiden haaleiden osalta omasta varastosta, ei siellä ollutkaan kuin vaaleita beigejä tai kermanvalkoisia. Tykkään vahvoista ja voimakkaista väreistä, ja siksi kai herkemmin tartun niihin kangasostoksia tehdessäni. Kangasvarastoni kaipaa siis selvästi täydentämistä!

 Tammikuun viidentenä päivänä n. klo 14.30. Järvi on jonkinmoisessa jäässä, mutta jään päällä on kerros vettä, johon vastarannan puut kuvastuvat. Joulupyhinä pari retkiluistelijaa kirjaimellisesti porskutti ohitse, mutta tuskin hekään enää jäälle uskaltavat!

Jersey Girl ja harakat

Jersey Girliä ommellessa virittelin väliaikaisen suunnitteluseinän: heitin flanellipalan oven päälle. Yritin ensin levitellä tilkkuja suunnittelulattialleni, mutta kun sen läpi kulkee polku tulostimelle, niin etenkin pienet kahden tuuman tilkut lähtivät polulla kulkijan mukaan. Yleensähän olen vain "roiskaissut menemään" ilman sen kummempia suunnitelmia, mutta nyt piti taipua fundeeraukseen kun pelotti, että viimeiseen blokkiin jää kaikki samanväriset osaset.

Aina ei kaikki mennyt ihan kohdalleen. Sakarat sojottivat milloin mihinkin suuntaan tai sitten ompelin ne Four Patchin väärälle reunalle. Haastavinta oli saada blokin keskelle tuleva turkoosi, tuuman neliö todella keskelle. Pienien tilkkujen kanssa en ole oikein sinut. Ratkojaa tarvittiin taas aika monta kertaa. Pieni perfektionismi vaivaa silloin tällöin; D-insinööri sanoi, ettei millin heittoa kukaan muu huomaa.  Mutta siinähän se on, kun minun silmääni se suorastaan hyppää.

Sain kaikki yhdeksän blokkia valmiiksi. Jersey Girl todellakin vei mennessään, tarjosin nimittäin ompeluhuumassani harakoille lämmintä tuulahdusta pakkasiltaan. Latasin illansuussa uunillisen puita palamaan. Uuni oli jo ihan musta, kun tajusin, että pellit ovat edelleen apposen auki. Toivottavasti harakat nauttivat, minä ainakin nautin. Tekemisestä ja lopputuloksesta: 

Huomenna tartun välikaitaleisiin ja reunuksiin, sitten on vuorossa - apua! - tikkauksen miettiminen.

Uusille lukijoille tervetuloa!

Jersey Girl

Jersey Girlin kaksi ensimmäistä blokkia ovat valmiina, ja lisää on tulossa. Töihin paluu on vasta loppiaisen jälkeen, ja olen varautunut viihtymään ompelukoneen vieressä (sauvakävelyn ja niska-hartiavenkoilun ohella). On hauskaa ommella jonkun toisen valitsemista kankaista ja mallista, molemmat ovat itsellekin mieluisia!

Jos tarkkaan katsotte, kuvassa on oireita talvesta, pienen pieniä lumihiukkasia terassilaudoituksen päällä!

1.1.2014

Mitä jää mieleen  uuden vuoden ensimmäisestä päivästä?

Ihanat jäkäläpallerot Tupavuoren retkeltä

Keväänvihreinä roikkuvat saniaisen alut luolaonkaloiden reunoilta.

Oman pihan laitamille pystytetty grilli ja vuoden ensimmäiset grillimakkarat ( n. 4 kk normaalia aikaisemmin). Kiitokset Tilkkurepulle grillausvinkistä! "Oikeaa" grilliä ei kuitenkaan lähdetty kaivamaan varaston periltä, vaan tehtiin pikagrilli tiilistä ja halsterista.

Toivotan kaikille iloa ja seikkailumieltä alkaneeseen vuoteen, tehdään tänäkin vuonna niitä asioita, jotka tuottavat meille hyvää mieltä! 

Minä aloitan heti ja lähden ompelemaan!

Liisalle tervetuloa lukijakseni!