Merta edempänä

 

BCNPatchwork, Barcelona. 

Kankaiden ja tarvittavien tilpehöörien lisäksi liikkeessä oli kolme "tilkkuoppilasta", jotka tekivät omia tilkkutöitään omistajan opastuksella.

 Antica Pasamaneria, Barcelona. 

Löytyi vahingossa. Ikinä en ole nähnyt niin paljon nauhoja samassa tilassa. 

Kuvassa on ehkä noin kuudesosa liikkeen valikoimista.

 Nauhoja, joiden hapsuissa oli lasihelmiä.

Nauhakaupan naapurista löytyi saksia kaikkiin mahdollisiin tarkoituksiin, Fiskars hyvin edustettuna.

Antiikkitorin kaunotar, yli satavuotias, täysin toimiva matkaompelukone. Harmi, ettei mahtunut millään matkabudjettiin (halpalentoyhtiö olisi todennäköisesti laittanut toisen mokoman rahtimaksua, sillä kone ei ollut ihan kevyt). Antiikkitorilla oli neljä vanhaa ompelukonetta, joista yksi oli lasten leikkiompelukone alkuperäisessä pakkauksessaan. Koneiden hinnat haitarilla 150 - 1 200 €.  Tämä ihanuus jäi kyllä vähän harmittamaan...

Chubby Churn Dash Mini

Aurifin MiniQuilt eli Chubby Churn Dash. Koko on tikkaamattomana n. 61 x 61 cm, yhden blokin koko  n. 14 x 14 cm. Tämä on nyt vähän sellainen no-joo-tulipahan-tehtyä -työ. Kuvakin on hämärässä kuvattu ja huono sekä työ roikkuu miten sattuu, kun en laiskuuttani teipannut sitä komeron oveen kuin yläreunasta. En ole oikein itsekään varma, mitä tästä ajattelen. Yritän nyt roikottaa sitä erilaisissa paikoissa, jotta löytäisin sille paikan ja käyttötarkoituksen. (vrt. edellinen mini). Jonkun aikaa se saa kyllä olla ihan itsekseen, koska lähden huomenna etsimään batiikkeja.
Toivottavasti en mene merta edemmäs kalaan?

Varpaat hiekassa

Kiitos kommenteistanne batiikkisuikalepostaukseen. Kommenteissa oli paljon hyviä ajatuksia jatkosuunnitteluun. Batiikit jäivät nyt hautumaan ja odottelemaan kangaskauppareissua. Jos peitosta olisi tullut alkuperäisen suunnitelman mukainen torkkupeitto, en olisi ruvennut kitisemään vaaleista suikaleista ja pinnan kirjavuudesta. Mutta meillä on makuuhuoneessa sen verran levoton tapetti, että sen pariksi pitää olla hiukan rauhallisempaa pintaa. 

Batiikkeja haudutellessa ja kauppareissua odotellessa pyöräytin Pat Sloanin helmikuun blokin, Toes in the Sand. Pyöräyttäminen kuvaa tekemistä hyvin, blokin kanssa ei kauan nokka tuhissut eikä kone surissut.

Blokin helppoudesta innostuneena aloittelin saman tien Aurifilin uutta MiniQuiltia.  Leikattuani pohjakankaan suikaleet, kangasta jäi kuvan mukainen määrä.

Mielenkiintoiseksi jäännöksen tekee se, että minulla oli tuota harmaata kangasta n. puoli metriä, eli n. 19 tuumaa. MiniQuiltin ohjeessa kangasta mainitaan kuitenkin tarvittavan 1 jaardi (=36 tuumaa), n. 91cm . Ja vaikka olen lukenut ohjetta etuperin ja takaperin, niin en ymmärrä, mihin se loput 40 senttiä oikein olisi upotettu?

Toscakakkua paketista?

Ostin noin vuosi sitten erään hauskan naisporukan kanssa tilkkuretkellä ollessani Forssan Kankaiselta paketin batiikkisuikaleita. Suunnittelin tekeväni torkkupeiton, yhden suikalepaketin piti riittää  mukavan kokoiseen peittoon. Kotiin palattuani suunnitelma oli muuttunut, voisinkin tehdä päiväpeiton sänkyymme. Tilaus Kankaiselle sisään, ja toinen paketti tuli Imatran Tilkkupäiville. 

Vasta nyt avasin paketit ja käynnistin urakan. 

Yhdeksän blokkia tehty. Mutta vaikka kuinka tuijotan tätä pintaa, en osaa kuvitella tätä sänkymme päälle. Se ei johdu blokista, (onkohan tuolla blokilla joku nimi?) tykkään siitä ja sen muodostamasta kuviopinnasta. Tykkäämättömyys johtuu pinnan kirjavuudesta, oikeastaan noista vaaleista kaitaleista, jotka ovat minusta ihan hirveitä. Paketin perusteella kuvittelin, että pinta olisi selvemmin lilasävyinen, mutta ei ollutkaan. Eikä tuo värisuunnittelu muutenkaan oikein osunut kohdalleen, mutta nyt tiedän, miten saan kulmittain olevan neliön selvemmin näkyviin.

No, purkamaan en näitä ryhdy, mutta pistän homman uusiksi. Kaitaleita on jäljellä vielä reilu puolitoista pakettia. Noukin lilasävyiset ja muutaman muunkin talteen sekä hylkään vaaleat ja ehkä oranssit. Ensi viikolla on loma, ja ehdin batiikkiostoksille vaikka mihin. Nyt ostan kankaat pakalta ja juuri niitä sävyjä, joita sieluni silmin olen sänkymme päällä nähnyt.

Ja eiköhän nuo testiblokitkin paikkansa aikanaan löydä.

PS: Minulla oli valmiita kaitaleita käyttäessäni samanlainen tunne, kuin jos olisin leiponut toscakakkua "lisää vain vesi"-paketista. Vähän epäilin koko ajan, voiko työtä edes itse tehdyksi sanoa, kun vaan hurruttelen toisten leikkaamia ja valitsemia suikaleita yhteen? Mutta nyt pääsin siitäkin ongelmasta.

Edit. 19.2.
Blokin ohje löytyy täältä

Siitä se sitten lähti - ja siihen jäi

 

Aurifilin MiniQuilt roikkui eräänä päivänä työhuoneeni tuolin selkämyksellä. Siitä se sitten lähti. 

Kaksi kerrosta paksuhkoa vanua tekee työstä pönäkän. Työ pysyy paikallaan takapintaan ommelluilla nauhoilla, jotka menevät selkänojan säleiden ympäri ja kiinnittyvät tarranauhoilla. Koska työ melkein seisoo itsekseen, minun ei tarvinnut tehdä ripustusnauhoja tuolin yläpienan yli.Alimmat kiinnitysnauhat estävät työtä valahtamasta alas. Nojailen aika harvoin selkänojaan, koska tuoli on työopöytäni vieressä ja olen yleensä siinä istuessani kumartunut ompelukonetta tai tietokonetta kohti, joten en ole huolissani työn nuhraantumisesta tms. Pikemminkin olen iloinen, että sain työn järkikäyttöön. Paria tarranauhaa vähän vielä lyhennän, että saan niiden päät piiloon. 

Aika hyvä, eikö?

Tikkausmopo karkasi taas

Aurifilin tammikuun MiniQuiltille löytyi käyttötarkoitus, vähän pitää vielä testata ja säätää. Mutta tikkauksen sain tehtyä, ja lähti taas vähän käsistä. Se vain on niin kivaa!

Halusin pinnasta pulskan ja pönäkän, mutta ehkä vähempikin vanu olisi riittänyt. Laitoin väliin kaksi kerrosta kohtalaisen paksua vanua, joten pinta suorastaan pullistelee. Nyt jos tekisin, jättäisin ehkä toisen kerroksen pois, mutt ehkä tämä toimii suunnitellussa paikassaan. 

Taustalla on siniharmaa, melkein yksivärinen kangas. Siinä tikkaukset näkyvät paremmin. Ylälankana minulla oli valkoinen Aurifil, alalankana samaa laatua vaalean kellertävä, jota oli jäänyt melkein täysi puolallinen jostain aikaisemmasta tikkauksesta.

Jos totta puhutaan, tämä ei ole yhtään minun tyyliäni, vaikka lopputulos kohtuullisen onnistunut onkin. En osaa oikein sanoa, mikä oikeastaan olisi tikkaustyylilajini, mutta huomaan käyttäväni poissulkemismenetelmää: kokeilen, ja sitten tiedän, onko vai ei.   Ja aina näistä jotain oppii.

Kantin etsintään seuraavaksi.

French Braid

Tuttava pyysi mustavalkoistä kännykkäpussukkaa. Ja päätin kokeilla siihen French Braid -kuviota. Vähän tuli kirjava ja vähän kuvio katoaa pienessä pinnassa, mutta saa luvan kelvata. 

Vuori myös mustavalkoista, mallasin sinne kyllä vähän väriäkin, mutta ei oikein istunut. Kiinnitys tarranauhan pätkällä. 

Taustapuolelle tilaajan toivomuksesta hakanen mahdollistamaan kiinnityksen vyölenkkiin.  (Ja taas on jotain langanhärpäkkeitä jäänyt ompeleen päälle, miten ne aina huomaa vasta kuvissa). 

Koko n. 10 x 14 cm. Välissä kovikehuopa.

Keksin viime viikolla ompelemalleni Aurifilin Mini-Quiltille ihan vahingossa uuden käyttötarkoituksen. Paljastelen sitä myöhemmin...

Hämärähyssyä ja lankarullia

Mitä voi tehdä, kun valonlähteet ovat niukassa ja sähkö on pysähtynyt jonnekin Salpauselän harjulle, linjojen päälle kaatuneen puun alle? Ensimmäinen ilta meni hiljaisuudesta (vasta sähkökatkon tullessa tajuaa, miten paljon eri koneet, joita ei tavallisesti edes huomaa, pitävät ääntä, ilmanvaihto, jääkaappi, pakastimet) ja pimeydestä nauttiessa. 

 Toisena iltana alkoi olla jo vähän tylsää, kun tekemiset olivat aika vähissä. Tunnelmaa ei kyllä puuttunut.

Olin pari päivää aikaisemmin ostanut Lidlistä papereille tarkoitetun pikkulipaston, johon ajattelin sijoittaa ompelulankani. Edellinen systeemini ei oikein toiminut, kun jouduin purkamaan säilytysrasiatornini pitkin lattiaa, koska usein se kaipaamani väri oli juuri alimmassa laatikossa. Siis vastaus ensimmäiseen kysymykseen: Sähkökatkon aikana voi järjestellä lankarullia. Otsalampusta saa sen verran valoa, ettei mene mustat ja punaiset ihan sekaisin.

Lokerikkoon piti tehdä ensin pieniä korjauksia. Kuvassa näkyy, että laatikoiden pohjassa on reiät (tarvitsevatko paperit tuuletusta?) Pienemmät rullat saattaisivat karata alakertaa, joten ratkaisin reikäongelman teippaamalla ihan tavallista korttipahvia laatikon alapintaan reiän kohdalle.Etureunan reikää tarvitaan laatikon aukaisemiseen, joten sitä ei voinut teipata kokonaan umpeen. Tämä oli pimeyden aikaansaama hätäratkaisu, kehittelen etureunaan jonkun värikoodisysteemin, kunhan vain sen ensin keksin. 

 Juu, tiedän, että tällä säilytyssysteemillä  laatikossa on äkkiä iso lankavyyhti. Yritän kovasti pitää huolen, että lankojen päät on kiinnitetty rullaan, mikäli rullasta löytyy joku konsti sitä varten. Ja ensiksi käytän ne rullat pois, mistä systeemi puuttuu. Suuresti tekisi mieleni tapillista lankatelinettä, mutta minulla ei ole yksinkertaisesti järkevää paikkaa sille. Ovatpa rihmat ainakin nyt pölyltä suojattuina.

Aika paketissa

Nyt on tämän vuoden päivät laitettu pakettiin. Kalenterin kannet vuodelle 2015  ja ehkä vielä ensi vuodellekin on viritetty paikalleen. Edellisillä kansilla menin kaksi vuotta, sitten alkoi kulmista pilkottaa alusvaatteena ollut vaaleanpunainen flanelli.

Etukannen sisäpuolelta löytyy tasku, johon voi sujauttaa vaikka työkännykän (tai Sisupastillit, jos kuusitoistavuotiaat alkavat käydä opettajansa hermoille). Takakannesta löytyy tasku kahdelle kynälle. Kalenterissa on alunperin yksi kapea lenksu kalenterin mukana tulleen kynän säilytykseen, mutta lyijykynän kaverina tarvitaan myös mustekynää. (Joku kumma langanpätkä on jäänyt näköjään tuonne kuvaan roikkumaan.)

Marisin melkein koko viime vuoden Aurifilin BOMien kummallisuudesta (hei haloo, Tiinatei, kuka niitä käski tehdä!) ja ajattelin unohtaa koko Aurifilin tälle vuodelle. Mutta mikä koukku, olivatkin muuttaneet blokit Mini Quilts 2015-teemalle. Tajusin tämän vasta viime viikolla, ja olihan se sitten kokeiltava. Ohjeen mallikappale on punavalkoinen, ja kunnianhimoisesti ajattelin tehdä blokin, jossa tumman sininen keskusta vaalenisi hallitusti ja asteittan kohti reunoja. Ehkä hiukan hallittua on, mutta asteettaisuutta ei. Mutta tulipahan tällainen. Koko on n. 40 x 40 cm. Luulen, että tämä menee tikattuna ja kantattuna jonain päivänä saunakamarin tyhjien seinien somistukseksi.