Kauan se kesti

Kauan se kesti ymmärtää, miten hirsimökkiblokki oikeasti ommellaan. Aikaisemmat olin tehnyt kai intuition voimalla. Ja ihmetellyt, kun keskikohta ei aina jäänyt keskelle tai kun saumat ovat olleet enemmän tai vähemmän vänkyrät. Nyt katsoin ihan ohjeesta. Ja taisin onnistuakin. Ainakin opin ompelemaan suurinpiirtein suoraan. Ainakin sen jälkeen, kun olin ratkonut pari vinkuraa saumaa.

Kauan se kesti ymmärtää, miten voin hyödyntää työpöytäni ominaisuuksia. Ompelen vanhalla kokopuisella kirjoituspöydällä,  ei ehkä se ergonomisin vaihtoehto, mutta en vaihda. Se on nimittäin kannettu kolmannesta kerroksesta D-insinöörin kanssa kahdestaan alas, pakko oli, kun ilmaiseksi sain eikä kuljetus kuulunut hintaan.  Käsivarret olivat viikon verran puoli metriä pitemmät ennenkuin hoksasivat palautua takaisin normaalimittoihin, sormet olivat jäykistyneet koukkuun ja kämmenissä oli syvät uurteet. En siis vaihda, eikä nyt edes tarvitse.

Kun ompelin hirsimökkejä, pomppasin joka kaitaleen jälkeen leikkaamaan uutta ja silittämän vasta ommeltua saumaa. Kunnes, salama ja väläys! Pöydässä on molemmin puolin laatikoiden yläpuolella ulosvedettävät aputasot. Pieni leikkausalusta vasemmalle puolelle ja silitysalusta oikealle. Silitysalustan laskin vähän ajan kuluttua auki vedetyn laatikon päälle, ihan vain ergonomisista syistä. Nyt ei tarvitse pomppia ylös, riittää kun kääntyilen puolelta toiselle. Kauan se kesti, se välähdys, mutta tulihan se sieltä. (Siis mistä?)

Ihan niin kauan ei kestänyt Pat Sloanin BOMin ompelu. Aika simppeli, mutta silti tunsin itseni tyhmäksi hanheksi. Keskineliötä lähinnä olevat lentävät hanhet tunnistin hanhiksi, mutta ulompia, joissa värit ovat toisinpäin, ryhdyin ensin rustaamaan kahdesta kahden kolmion neliöstä ennen kuin tajusin, että hanhiahan nekin ovat. Voiko tämän tyhmempää ompelijaa olla?

Mitenköhän kauan kestää, että saan selvitettyä työhuoneeni sängyn päällyksen? Siihen on kasautunut Tilkkupäiviltä ostettuja kankaita (pestyjä, niiden pitäisi alkaa muuttua peitoksi), batiikkeja (jotka myös odottavat peitoksi muuttumista), uusia villasukkia (menossa, en tiedä mihin) Kodin Ykkösen tyhjennysmyynnistä ostettuja lankarullia (1 €/kpl, miksen ostanut enemmän?), käsityölehtiä, neulomattomia villalankoja jne. Pitäisi taas kai perustaa uusia projektikasseja, etten vain ompele villasukkia batiikkipeittoon tai ryhdy neulomaan ompelulangoista sukkia.

Tilkkutie 25 (jotenkin tuntuu tutulle...)

Rauman Tilkkupäivilta (nimeltään Tilkkutie 25) on ollut luettavissa mukavia raportointeja mm. Tilkkureppu- sekä Neula ja puikko-blogeissa. Siksi poimin omiin Tilkkupäivämuistoihini vain muutaman itselleni mieluisan otoksen.

Nämä kaksi peittoa ovat sellaisia, jotka voisin itsekin joskus tehdä. Valitettavasti tekijöiden nimiä ei tullut ikuistettua.

Jos oikein muistan, tämä tikkaus oli yhdessä suomalais-brittiläisistä kangasvaihtotöistä. Tekijä tuntematon. Tämän kuvan nappasin itselleni tikkaustavoitteeksi ja -malliksi. Tikatut lehdet olivat tosi pieniä, ei varmaan senttiä tai kahta pitempiä. Haastetta...

Kävin vain yhdessä työpajassa, napsukukkaroa näpräämässä. Kierrätysmateriaalia viisaasti hyödynnettynä, muovisista karkkilaatikoista oli saatu kovikemateriaali, vuorikangas näytti sairaalan lakanalta. (Tämä EI ole vinkki lähteä lakana kainalossa kotiin, jos on sattunut sairaalaan joutumaan)

Ratkiriemukkaita hetkiä koimme iltajuhlassa; hulvattomat Häplänperän Valittajat saivat meidät nauramaan itsellemme. Tästä ilosta paitsi jääneet voivat käydä kurkkaamassa jo viisitoista vuotta valittaneita täältä. Liekö häplänperäläisten syy, että Tilkkutaiturin Tyttären kellosta oli juhlan jälkeen karannut kaksi tuntia? Puute huomattiin vasta aamulla...

(Jo ennen häplänperäläisten esitystä saimme railakkaat nauruaperitiivit miestenvessassa, mutta jääköön tarkemmat yksityiskohdat/jutut vain mukana olleiden tietoon)

Tilkkupäiviltä palatessa pää oli niin pyörällä, että otin työn alle tarkasti ohjeistetun Aurifilin maaliskuun miniquiltin. Miten tahtoo tuo keltainen väri hiipiä töihin...

Tilkkupinnan koko 41 x 46 cm

Chubby Churn Dash Mini osa 2

Merta edemmäs-reissun jälkeisellä viikolla töissä oli niin haipakkaa, että miniquiltin tikkaaminen eteni vain vähän kerrallaan. Tikkausmallin löysin täältä. Lankana on Aurifilin tikkauslanka, jonka ostin vaaleankeltaisena, mutta se osoittautukin sitten pätkävärjätyksi. Keltaista lankaa saatoi olla metri, sitten parikymmnetä senttiä valkoista, sitten taas keltaista pitempi pätkä. 

Taustalla on Signorinalta tilaamaani kaunista kangasta. Ja tietysti työn se kulma, jonka tikkaus on kaikkein möykkyisin, sattui kuvatessa etualalle.

Suunnittelin työtä eteisessä olevan vanhan Singerin päälle, mutta en olekaan enää varma. Silmä kun on tottunut  isompaan liinaan, joka roikkuu reilummin reunojen yli. Tai sitten pitää  silmä opettaa tähän.

Verkkoihin tarttunutta

Nyt on matkalaukut purettu (tässä kohtaa ystäväni sanoisi, että et kai hyviä laukkuja pura!) ja matkan saaliskin tuli kuvattua. Kvilttaaja epäili minun vain huljuttaneet verkkoja Barcelonan vesissä, mutta ihan niin tyhjäksi ei saalis kuitenkaan jäänyt. Olin kalassa (siis samalla logiikalla kankaassa) aika suurisilmäisillä verkoilla, joten saalis ei ole kovin suuri. Kiusaus verkonsilmien pienentämiseen oli kyllä kova, mutta nyt mennään näillä. (Kiusauksen voittamisessa auttoi ainakin kaksi tulossa olevaa tilaisuutta kankaiden hiplaukseen ja hankintaan, Tilkkupäivät ja riehakas tilkkuretki tutussa porukassa huhtikuulla). Batiikkeja lähdin etsimään ja niissä pitäydyin. Nämä neljä kangasta löytyivät edellisessä postauksessa mainitussa BCN Patchworkista. Metrihinnat Suomen luokkaa, eli vain batiikkien takia ei kannata Barcelonaan matkata.

Nauhakaupan saaliskin jäi näihin. Olisi pitänyt tietää, mihin nauhaa käyttäisi, että siitä suuresta valikoimasta olisi löytänyt jotain järkevää. En kyllä tiedä näidenkään määränpäätä,ehkä se aikanaan selviää. Edellisen postauksen hemaiseville helmirimpsuille en keksinyt millään käyttöä, vaikka kuinka yritin. Sitten kun keksin, voin tehdä uuden matkan niitä hakemaan.