Meni tehtailuksi

Minulla on ollut vuoden verran kuuden pussukan aihiot tekeytymässä sängyn alla. Napakat puuvillakankaat olin ostanut joskus aikoinaan jonkun italialaisen pikkukaupungin markkinoilta, itse asiassa ne olivat pöytäliinoja. Vuosi sitten syksyllä tikkasin ne tukihuopaan kiinni, minulla oli silloin koekäytössä Pfaffin tikkauskone, ja kun tilkkupintoja en siihen hätään ehtinyt saada aikaan, tikkailin vähän mitä sattui.

Kun aihiot eivät vuoden aikana ymmärtäneet sängyn alla valmistua, otin ne työn alle. Oli vähän tehtailun makua, kun ompelin kaikki kuusi pussukkaa putkeen. Ihan peruspussukan mallilla menin, ei mitään krumeluureja. Aluksi sovittelin pitsiä somisteeksi, mutta ei kolahtanut minun luovuuteeni.

Vaikka näistä ihan sieviä tulikin, minun makuuni aika tylsiä. Mutta eiköhän aika tavaran kaupitse.

Pussukat ovat ompeluhuoneessani valmistuneet tähän asti tämän tapaisella ohjeella. Koska käytän miltei poikkeuksetta pussukoideni täytteenä Eurokankaan kovikehuopaa, yläkulmat ovat olleet aika haasteelliset, koska niihin kasaantuu aika paljon tavaraa, eikä kulma käänny nätisti. 

Näin joitakin aikoja sitten jossakin (en enää pystynyt jäljittämään) erilaisen tavan tehdä kulmaosa. Vetoketjun päihin tuleva kangaskaitaletta ei tehdäkään reunaan asti vaan näin:

  

Vetoketjun päähän tulevan kaitaleen toinen reuna taitetaan nurjalle puolelle, niin että oikealle puolelle jää siisti taitereuna. Kuvassa on pussukan oikea puoli, ja vetoketju on sen päällä nurja puoli ylöspäin. Kun päällikappaleiden sivusaumat ommellaan, niin ommel kulkee pari milliä päätykaitaleen ulkopuolella.

Huomasin, että kun jättää kaistaleet pitemmiksi, niin sivusauman paikka on helpompi määritellä. Sauman ompelun jälkeen ylimääräisen pätkän voi leikata pois. (Keltainen on vuorikangas)

Tällainen on lopputulos, kulma taittuu nätisti sinne minne pitääkin ilman pullotusta. Kulmaanhan periatteessa jää tällä konstilla vetoketjun levyinen aukko, mutta ainakin minulla sen takana on sen verran saumavaroja, ettei sieltä mitään ulos pääse putoamaan. Ihan kaitaleen pään kohdalta ei kannata sivusaumaa ommella, ei etenkään jos kankaat + huopa/vanu/mikä-lie ovat vähänkin paksumpia. Kääntyäkseen kauniisti tarvitaan tilaa ainakin se muutama milli. 

Pöytäliinat menivät niin tarkkaan, että saadakseni kahteen viimeiseen pussukkaan ripustuslenksut, jouduin purkamaan koetilkun, johon olin harjoitellut tikkaamista Pfaffilla. Kaksi sentin levyistä kaitaletta jäi, mutta ne menivät roskiin.

Vanhalla mallilla

Hirsimökkiväkkärällä mennään edelleen. Tämä kassi on  tilaustyö D-insinöörille kuntosalikassiksi. Sisus meinasi mennä insinöörimäiseksi säätämiseksi, olisi pitänyt olla osastointia ym. härpäkettä. Lopputuloksessa on yksi iso tasku toisella sivustalla ja avainlenksu. 

Kieltäydyin tekemästä kenkätaskuja (ensimmäinen toive oli kassin pohjaosaan erikseen osastoituina, sisäänkäynti kassin sivusta vetoketjulla > tässä kohtaa suosittelin käyntiä urheiluliikkeessä) ja ehdotin ensin kassin päätyihin kuminauhallisella yläreunalla tehtyjä taskuja, mutta en tehnyt niitäkään. Taskut muuttuivat sittemmin irralliseksi kenkäpussiksi, jonka saa tarvittaessa pyykkiin ilman, että koko kassi pitää pestä.

Kassin korkeus n. 40 cm ja pohjan koko n. 25 x 25 cm. 

Ihanaa, kun kesä jatkuu,vaikka puolukat alkavat jo punoittaakin alkavan syksyn merkiksi.

Matkaterveisiä ja muuta sälää

Mitään en ole ommellut, kun ei yksinkertaisesti ehdi. Odottelen syyspimeitä ja -sateita. Ja marjojen loppumista metsästä (taitaa tulla ne pimeät ennen sitä). Ihan vain ilmoittaakseni, että olen edelleen olemassa, kasailin tähän postaukseen kaikenlaista silppua heinäkuulta. 

Nämä tikkausmallit löytyivät Pentikiltä, kauniita sohvatyynyn päällisiä.  Etenkin vasemmanpuoleisen tikkausmallin laitan muistiin.

Viikon verran reissasimme kaakkoisessa ja eteläisessä Virossa. Viljandin matkailutoimistosta löytyi iloinen lattiapäällysteestä tehty "räsymatto". Tosi hauska ja näyttävä idea!

Pöltsämaalla Carl Schmidtin vierastalon emännän mukaan isäntä (!) oli ihastunut vanhoihin  ompelukoneisiin, ja huoneemme kylpyhuoneessa oli vanhasta Pfaffin pöydästä tehty allastaso. Vierasmajan ravintolassa oli monen pöydän päässä ompelukone, vanhoja Singereitä ja ihan tuntemattomiakin merkkejä. Niistä en valittettavasti saanut kuvaa. Kännykkäkuvatkaan eivät tee oikeutta kohteelleen. 

Matkalta jäi harmittamaan vain yksi juttu: Võrusta löytyi käsityötarvikeliike, pääasiassa lankoja ja ompelutarvikkeita.

Liikettä kiertäessäni pienen kulmauksen takana oli kymmenkunta pakkaa tilkkukankaita. Tsekkasin valmistajaa; Rowan. Tarkistin vielä, että hulpioista löytyivät samat merkinnät. Hintalapuissa 3.90 €/metri. Iski Sulo Vileenit. Mukaan lähti 14 metriä, lähinnä suunnittelin taustakankaiksi, koska kerrankin näitä on. Võrusta vajaa 100 km ajettuamme alkoi harmittaa. Olisin ihan hyvin voinut ostaa ne kaikki, pakat olivat melko vajaita. Olisin varmasti päässyt niistä eroon, vaikka olisin ottanut vähän hakupalkkaakin. Jos joku on Võruun menossa lähiaikoina, kannattaa käydä hakemassa ne kankaat pois. 

Nämä kankaat ovat Eurokankaan palalaarista. Auto oli huollossa, satoi kaatamalla ja Eurokangas vieressä. Ehdinpä kerran ihan rauhassa tutustua valikoimaan. Mukaan ei kuitenkaan lähtenyt kuin nämä kaksi, lilaa en voinut vastustaa ja jumppakankaalle löytyi käyttötarkoitus heti kun näin sen.

Pimeitä ja sateita odotellessa!

 (myönnän, epäreilu toive, kun kesä vihdoin alkoi)