Meni tehtailuksi

Minulla on ollut vuoden verran kuuden pussukan aihiot tekeytymässä sängyn alla. Napakat puuvillakankaat olin ostanut joskus aikoinaan jonkun italialaisen pikkukaupungin markkinoilta, itse asiassa ne olivat pöytäliinoja. Vuosi sitten syksyllä tikkasin ne tukihuopaan kiinni, minulla oli silloin koekäytössä Pfaffin tikkauskone, ja kun tilkkupintoja en siihen hätään ehtinyt saada aikaan, tikkailin vähän mitä sattui.

Kun aihiot eivät vuoden aikana ymmärtäneet sängyn alla valmistua, otin ne työn alle. Oli vähän tehtailun makua, kun ompelin kaikki kuusi pussukkaa putkeen. Ihan peruspussukan mallilla menin, ei mitään krumeluureja. Aluksi sovittelin pitsiä somisteeksi, mutta ei kolahtanut minun luovuuteeni.

Vaikka näistä ihan sieviä tulikin, minun makuuni aika tylsiä. Mutta eiköhän aika tavaran kaupitse.

Pussukat ovat ompeluhuoneessani valmistuneet tähän asti tämän tapaisella ohjeella. Koska käytän miltei poikkeuksetta pussukoideni täytteenä Eurokankaan kovikehuopaa, yläkulmat ovat olleet aika haasteelliset, koska niihin kasaantuu aika paljon tavaraa, eikä kulma käänny nätisti. 

Näin joitakin aikoja sitten jossakin (en enää pystynyt jäljittämään) erilaisen tavan tehdä kulmaosa. Vetoketjun päihin tuleva kangaskaitaletta ei tehdäkään reunaan asti vaan näin:

  

Vetoketjun päähän tulevan kaitaleen toinen reuna taitetaan nurjalle puolelle, niin että oikealle puolelle jää siisti taitereuna. Kuvassa on pussukan oikea puoli, ja vetoketju on sen päällä nurja puoli ylöspäin. Kun päällikappaleiden sivusaumat ommellaan, niin ommel kulkee pari milliä päätykaitaleen ulkopuolella.

Huomasin, että kun jättää kaistaleet pitemmiksi, niin sivusauman paikka on helpompi määritellä. Sauman ompelun jälkeen ylimääräisen pätkän voi leikata pois. (Keltainen on vuorikangas)

Tällainen on lopputulos, kulma taittuu nätisti sinne minne pitääkin ilman pullotusta. Kulmaanhan periatteessa jää tällä konstilla vetoketjun levyinen aukko, mutta ainakin minulla sen takana on sen verran saumavaroja, ettei sieltä mitään ulos pääse putoamaan. Ihan kaitaleen pään kohdalta ei kannata sivusaumaa ommella, ei etenkään jos kankaat + huopa/vanu/mikä-lie ovat vähänkin paksumpia. Kääntyäkseen kauniisti tarvitaan tilaa ainakin se muutama milli. 

Pöytäliinat menivät niin tarkkaan, että saadakseni kahteen viimeiseen pussukkaan ripustuslenksut, jouduin purkamaan koetilkun, johon olin harjoitellut tikkaamista Pfaffilla. Kaksi sentin levyistä kaitaletta jäi, mutta ne menivät roskiin.