Uudeksi jouluksi

Ikäihmiset tällä seudulla  puhuvat vanhasta ja uudesta joulusta. Vanha joulu meni jo, mutta uudenvuoden pyhät ovat uutta joulua. Kun en Aurifilin viimeisintä MiniQuiltia ehtinyt vanhaksi jouluksi tehdä, valmistui se uudeksi jouluksi. 

 Ehdin leikata palat ennen vanhaa joulua, ja ne odottelivat piilossa ompelukoneen takana, jos vaikka jossain välissä olisin ehtinyt ompelemaan. En ehtinyt, monta päivää sain nauttia mummuilusta muiden joulutouhujen ohessa. Eihän mummuilusta lähdetä ompelemaan!

Vanhan joulun pyhien jälkeen, nuorison palattua kukin omiin koteihinsa, valmiit palat odottivat yhdistämistä. Pitkään ei kone hurissut eikä nokka tuhissut, kun pääsin jo tikkaamaan. 

Valkoisella valkoiselle tikkaaminen - en edes nähnyt, mihin olin tikannut! Kääntelin valoja yhden ja toisin päin, hain lisävaloa, mutta vasta kun olin pienentänyt koneen oman valon ihan minimiin ja laittanut vierelle pöytävalaisimen, josta sain sivuttaisvaloa, alkoi tikki näkyä. Valkoiset osat tikkasin pienellä kiemuralla, tähdet jätin pullukoiksi ja pieniin punaisiin ruutuihin tein tähtimäisiä poikkitikkauksia. 

Liinan koko on 54 x 54 cm, välissä on ohut puuvillavanu. Taustakankaana on Tartosta halvalla ostamaani Rowanin teekannupuuvillaa. Taustakangas näkyy vähän tikkauskuvassa. Tausta ei ehkä ole yhteensopivin julkisivun kanssa, mutta kangasta oli riittävästi ja toisaalta, sehän on tausta.

MiniQuiltit näyttävät päätyvän yksi toisensa jälkeen eteisessä olevan vanhan Singerin päälle, niin tämäkin.

Hyvää uutta joulua ja tilkkurikasta, värikästä vuotta 2016 lukijoilleni!

Vuoden viimeinen pussukka

Esikoinen tilasi jo aikaisemmin syksyllä musiikintekolaitteelleen suojakuoret. Toivomuksena oli että tilkkupinnassa näkyisi laitemerkin logo.

 Onneksi oli helppo toteuttaa.Tätä mallia voisin käyttää muuallakin erilaisilla väriyhdistelmillä. 

Vetoketju kääntyy lyhyille sivuille, jotta laitteen kaikkine namiskoineen pystyy pujottamaan helpommin pussukkaan sisälle.

Vetoketjun päissä on lipareet, jotka auttavat vetskarin sulkemisessa ja avaamisessa. 

Koko on n. 38 x 30 cm, syvyys n. 6 cm. Välissä kovikehuopa, vuorista ei tullut otettua kuvaa. Kuvausta varten pussukka on täytetty neljällä käsipyyhkeellä.

 Pussukkakiintiö on nyt joksikin aikaa ihan täysi. Vuorossa on jotain ihan muuta.

Joulua!

Rauhallista joulua kaikille lukijoilleni! 

Suoraa ja väärää

Pussukkatehtailun jälkeen tuli totaalinen ompelupysäys. Aikakin oli vähän kortilla. Yksi joululahjapussukka odotti jo valmiina palasina, mutta kun ei inspiroinut niin ei. Mieli seikkaili jo Aurifilin uuden MiniQuiltin värien suunnittelussa  ja "joko-viimeinkin-sen-tekisin"- päiväpeitossa. Mutta joulupukille oli tullut luvattua, niin jätin mielen seikkailemaan ja kävin töihin. 

Kaikkea en voi vielä paljastaa, mutta pienen kurkistuksen kumminkin. Tilkkupinta valmistui viikolla ja tänä aamuna virittelin Ison valmiiksi tikkauksia varten. Malli oli suunniteltu, mutta kun sain tikattavan osan neulan alle, malli vaihtuikin jo ensimmäisessä tikissä. Jaa-a, helpommalla olisin päässyt alkuperäisellä, luovemmalla suunnitelmalla, mutta kun sain päähäni tikata suoraa (!), niin siinähän sitten tikattiin - suoraa ja vähän enemmän väärää. Kun kangasta paininjalan alla ei liikuta  kuin omat pikku kätöseni, niin se suora olikin aika muuttuva käsite. Kiemurat kyllä onnistuvat, mutta että pikku tikkien pitäisi olla nätisti samassa linjassa - ei auta merkkaaminen, ei mikään.

 

Välillä yritin muistella ohjetta, jossa neuvotaan katsomaan sinne, minne on menossa, mutta väkisin katse eksyi aina neulaan takaisin. Muistelen, että em. ohjeen antaja vertasi tikkausta autolla ajamiseen; eihän siinäkään katsota rattiin vaan sitä, minne on matka. Juu, ja älkää sanoko, että suoriltahan nuo tikkaukset näyttävät, se on vain surkealla pokkarilla otettu kuva, joka vääristää tikitkin kuvaajan eduksi. Niistä pahemmista mutkista en uskaltanut edes kuvaa ottaa, kamera kun saattaa tehdä mutkista vielä jyrkempiä. Parempi kamera lähti D-insinöörin mukana reissuun, ehkä minun onnekseni. 

En kuitenkaan siirtynyt Berninalla tikkaamaan, jääräpäisenä kun päätin, että Isolla tikataan. Otetaan tämä työ sitten harjoituksena. Sitten kun opin tikkaamaan suoraan, voin verrata tuloksia tähän ja näen miten suunnattomasti olen kehittynyt. Just niin.

Tehtailu jatkuu

Pussukkatehtailu jatkuu. Luulen, että nämä ovat viimeiset myyntiin menevät ennen joulua. Muutama joululahjakin odottaa vielä aloittamistaan, pelkkä hyvin suunniteltu ei oikein lahjaksi riitä. 

Laurel Burchin Tanssivat hevoset -paneelit olin ostanut jo tilkkuilu-urani alkuvaiheilla niiden upeiden värien johdosta. Mutta en ole niitä osannut kuitenkaan käyttää oikein mihinkään. Varastosta löytyi mustaa kangasta, jossa on pieniä erivärisiä pilkkuja, heppakuvat näihin yhdistettyinä => pussukoita!

Mustat vetskarit olisivat näin jälkikäteen kuvista katseltuna olleet ehkä parempi vaihtoehto, mutta värikkäät siellä nyt ovat. Pariin pussukkaan riittäisi vielä heppakuvia, mutta tämä malli alkoi jo kyllästyttää. 

Toinen kangasvaihdosta saamani lady-kuva upposi mustavalkoiseen pussukkaan. Pinkkiin löytyi kenkäkuvia. 

Pussukoiden päälliset olen tehnyt pääasiassa jämäpaloista, mutta vuorit ovat kokonaisista kankaista leikattuja. Tuntuukin, että vuoriksi uppoaa paljon enemmän kangasta kuin päällisiin, jotka eivät näytä silppulaatikkoani paljoa laihduttavan.