Olosuhteiden pakosta minulle on järjestynyt enemmän aikaa ompeluun kuin monena syksynä. Olosuhteista johtuen en kuitenkaan ole jaksanut paneutua kovin isoihin koitoksiin, ja päätinkin tehdä pari pikkutyötä alta pois ja lyhentää ommeltavien listaa edes vähän.
Työkaveri toivoi työkännykälleen pussukkaa, jossa olisi samanlainen haka taustalla kuin hänen nykyisessä pussukassaan. Samoin toiveissa oli pieni tasku aterialipukkeita varten. Käytin hänellä näytillä yhden aikaisemmin tekemäni lähinnä mallia testatakseni, ja kun se kelpasi, ei muuta kuin leikkuriin kiinni.
Ihan yksinkertaisia puolentoista tuuman kaitaleita, välillä vaakaraitoina. Tällä mallilla on helppo tehdä pienempiäkin pussukoita, koska sivusaumat ommellaan päältä, ei tarvitse tuskailla kääntämisen kanssa.
Taustapuolelle kiinnitin tilaajan toivoman karbiinihaan. Tilaaja toivoi joko sinistä tai punaista pussukkaa, väri ratkesi sillä, että varastoistani löytyi sininen haka.
Pienen taskun tein läpän alle niin, että taskun aukko on ihan yläreunassa. Taskun suuta ei kuvassa erota, mutta tikkaus tarranauhan ympärillä kertoo taskun paikan ja koon. En ole aikaisemmin taskua tehnyt, ja sen kanssa meinasikin tulla tänkapå!
Minulla on aika selvä kaava, minkä mukaan pussukkaa ommellaan, esim. missä vaiheessa kiinnitetään kumpikin tarranauhan pätkä, ettei niiden tikkaukset näy päällipuolelle. Nyt sitten huomasinkin, että jos ompelen läpän alla olevan tarran koneella, niin samalla ompelenkin taskun umpeen. En ollut halukas purkutöihin, ja niin kiinnitin tarran ensin liimalla ja sitten ompelin sen vielä kahteen kertaan käsin kiinni. Eiköhän se siinä kestä.
Tämä pussukka kerkesi maailmalle ilman kuvausta, sain sitten paluupostissa siitä kuvan. Tein sen ystäväni sähköiselle lukulaitteelle (kun olin ensin yllyttänyt hänet ostamaan sellaisen). Pussukka on tehty kolmioista, joista ompelin hänelle reilu kolme vuotta sitten kassin, Pussukka on yläreunasta auki, lukulaite pysyy makuupussissaan tarrakiinnitteisellä läpällä. Koko on 13 x 18 cm, välissä tukena Eurokankaan kovikehuopa.
Ensin ajattelin, että en viitsi näistä pikkujutuista edes blogata. Mutta bloggasinpa kumminkin. Harmittaa välillä tosi kovaa, kun blogit sammuvat eikä uusia juuri tule. Moni aikaisemmin seuraamani bloggaaja on siirtynyt melkein kokonaan Instagramiin tai muihin somemedioihin. Välillä vaikuttaa sille, että kirjoittamisen asema viestinnässä on katoamassa (toivottavasti ei kokonaan ainakaan minun elinaikanani!), viestitellään kuvilla ja hymiöillä. Paluuta muinaisiin egyptiläisiin hieroglyfeihin? Minä yritän pitää toistaiseksi pintani ja kirjoitan täällä edelleen.
