Tähdellistä

Suunnitteluseinälläni on roikkunut jo vuosia sitten tehtyjä tähtiä. Tein ne aikanaan harjoitellessäni Flying Geese -viivaimen käyttöä. Tähtiin liittyy myös hauska  muisto, osan kankaista olen saanut Tilkunviilaajalta tavatessani hänet ensimmäisen kerran Töölön Tilkkupajassa. 

Kun kuulin työkaverini vauvauutisista, päätin laittaa tähdet käyttöön. Kolmesta tähdestä ei kuitenkaan saa kuin korkeintaan Barbien peiton, jokunen on vielä ommeltava lisää. Jostain syystä värit kääntyvät nyt jo keväiseen suuntaan. Näitä on taas vaihteeksi todella kiva tehdä!

Pukamakoira

Paper piecingillä tehty mäyräkoira, joka sitten osoittautuikin pukamaiseksi bassetiksi, sai tikkaukset turkkiinsa ja ympärilleen. Valkoisen osan tikkasin pienellä kiemuralla ja turkkiin vetelin vähän kiharoita. 

Varastoistani löytyi tummansinistä puuvillaa, jossa oli pieniä ruskeita kuvioita, juuri oikean väristä reunukseksi, etenkin kun basset pääsi siniselle sohvalle.  Säädin pitkään tikatun osan kokoa, aluksi valkoista oli liikaa, ja sinistä liian vähän.Sitten testasin kaventaa tikattua osioita korkeussuunnassa, mutta silloin tummaa tuli ylä- ja alareunoihin liian raskas kerros. Tämä on nyt kaikkien kokeilultujen versioiden kompromissi. Jos nyt tämän tekisin, leikkaisin suosiolla kuvaosan suorakaiteeksi ja tekisin päällisen 40 x 60 cm tyynyyn.

Basset muutti tänään mäyris-perheeseen. Toivottavasti kotiutuu hyvin ja saa Elpasta hyvän kaverin, eikä Elppa kiusaa sitä tuon pukaman takia.

Taas pussukoita

Kaverille syntyi tuliaispussukka violeteista kaitaleista. Ompelin tätä illalla, ja työhuoneeni valo on  ilmeisesti vähän kellertävä. Kun katsoin ompelustani, ajattelin, että tuleepa ruma. Väriyhdistelmä näytti kummalliselle, enkä ollut ensinkään tyytyväinen. Aamulla päivänvalossa ihmettelin, mikä pöydälleni oli tullut, niin paljon värit olivat muuttuneet valon värin vaihduttua. 

Tein ennen joulua sinisen tilauspussukan, joka poiki sitten toisen sinisen pussukan tilauksen, joka sitten sai aikaan kolmen sinisen pussukan tilauksen. Ehkä tuo lila Retliini-pussukka syntyi kapinassa siniselle (vaikka se lempivärejäni onkin).

Toivomuksen mukaan Marimekon Vihkiruusukankaalla mentiin, ruusut alkavat nyt olla jo aika vähissä. Keittiön verhoissa niitä olisi, mutta pari ruusua pitää jättää itsellekin. Pussukat olivat menossa samaan sukuun, joten yritin erilaisella kangasasettelulla saada niihin vähän erilaista ilmettä. 

Nyt on vähäksi aikaa pussukkakiintiö taas täysi, työn alla on nyt mäyris-bassetin tikkaus ja tyynynpäälliseksi jalostaminen. Sitten odottaa batiikkipeiton tikkaus - paljon muitakin suunnitelmia on mielessä. 

Kiva, että piipahdit täällä!

Puikoilta

En ihan koko aikaa surruta ompelukonetta, vaan neulomuksiakin valmistuu koko ajan (pitämässä minua hereillä telkkaria katsoessa). Ihan joka sukkaa (niitä neulon eniten) en viitsi tänne postata, mutta kun saavuttaa  jotain ennen kokematonta, ylittää se julkaisukynnyksen. 

Myöhäisheranneenä tartuin Novitan joulukalenterisukkiin muistaakseni vasta itsenäisyyspäivän aikoihin. Neuloin oikeaa ja vasenta rintarinnan. Epäilin viitsimistäni, tulisiko toinen sukka koskaan tehtyä, kun ensimmäinen valmistuisi. Ikinä en ole kokonaan kirjoneuleisia sukkia tehnyt, ja jossain vaiheessa olin sitä mieltä, etten tee tämän jälkeenkään. 

Mutta näistä tuli niin kivat, eikä tekeminenkään loppujen lopuksi hullumpaa ollut, joten ehkä joskus vielä. Mistään lankadominansseista tai muista hienouksista en ollut ennen näitä sukkia kuullutkaan, mutta tuli nämä silti tehtyä. Ehkä seuraaviin sukkiin opiskelen sitten asiaa tarkemmin. 

Ihan jouluksi eivät valmistuneet, mutta loppiaiseksi kyllä. Terään jouduin säveltämään vähän lisäkuvioita, että olisivat mahtuneet jalkaani. Nyt katsellen varsikin olisi voinut olla vähän pitempi. Jos vielä vastaaviin repsahdan, niin vartta pitänee myös kasvattaa pitemmäksi. Pitkäsäärisyyden haittoja. Ohje Novitan, lankana Nalle. Sukkakuvat on D-insinöörin ottamia.

Nyt puikoilla on lastenpeitto lastensairaalaan, Marttojen operoima projekti. Tiedän, että kaikki vanhemmat eivät tykkää pastellisävyistä, joten valitsin väriksi tumman turkoosin. Lankana Teeteen Salla. 

Tämä huivi ei ole minun tekemäni, mutta kun tekijän olen tehnyt (tai ainakin jotenkin vaikuttanut siihen), on tämäkin pakko esitellä täällä. Tytär on pitsihuivifriikki ja näitä syntyy kuin tehtaassa. Lankana joku ihana käsinvärjätty merinovilla. Ostin tämän huivin innoittamana itsellenikin huivilangat, mutta valmistuksen ulkoistan sille, joka sen osaa. Minulla tuollaisen tekeminen loppuisi siihen, kun ensimmäinen silmukka karkaisi puikolta.

Tilastoista huomaan, että täällä lappaa välillä väkeä ihan ruuhkaksi asti: ilahtuisin niidenkin kävijöiden kommenteista, jotka eivät koskaan aikaisemmin kommentoineet. Ja sanasen voi jättää nimettömänäkin, jos muuten ujostuttaa.