En ihan koko aikaa surruta ompelukonetta, vaan neulomuksiakin valmistuu koko ajan (pitämässä minua hereillä telkkaria katsoessa). Ihan joka sukkaa (niitä neulon eniten) en viitsi tänne postata, mutta kun saavuttaa jotain ennen kokematonta, ylittää se julkaisukynnyksen.
Myöhäisheranneenä tartuin Novitan joulukalenterisukkiin muistaakseni vasta itsenäisyyspäivän aikoihin. Neuloin oikeaa ja vasenta rintarinnan. Epäilin viitsimistäni, tulisiko toinen sukka koskaan tehtyä, kun ensimmäinen valmistuisi. Ikinä en ole kokonaan kirjoneuleisia sukkia tehnyt, ja jossain vaiheessa olin sitä mieltä, etten tee tämän jälkeenkään.
Mutta näistä tuli niin kivat, eikä tekeminenkään loppujen lopuksi hullumpaa ollut, joten ehkä joskus vielä. Mistään lankadominansseista tai muista hienouksista en ollut ennen näitä sukkia kuullutkaan, mutta tuli nämä silti tehtyä. Ehkä seuraaviin sukkiin opiskelen sitten asiaa tarkemmin.
Ihan jouluksi eivät valmistuneet, mutta loppiaiseksi kyllä. Terään jouduin säveltämään vähän lisäkuvioita, että olisivat mahtuneet jalkaani. Nyt katsellen varsikin olisi voinut olla vähän pitempi. Jos vielä vastaaviin repsahdan, niin vartta pitänee myös kasvattaa pitemmäksi. Pitkäsäärisyyden haittoja. Ohje Novitan, lankana Nalle. Sukkakuvat on D-insinöörin ottamia.
Nyt puikoilla on lastenpeitto lastensairaalaan, Marttojen operoima projekti. Tiedän, että kaikki vanhemmat eivät tykkää pastellisävyistä, joten valitsin väriksi tumman turkoosin. Lankana Teeteen Salla.
Tämä huivi ei ole minun tekemäni, mutta kun tekijän olen tehnyt (tai ainakin jotenkin vaikuttanut siihen), on tämäkin pakko esitellä täällä. Tytär on pitsihuivifriikki ja näitä syntyy kuin tehtaassa. Lankana joku ihana käsinvärjätty merinovilla. Ostin tämän huivin innoittamana itsellenikin huivilangat, mutta valmistuksen ulkoistan sille, joka sen osaa. Minulla tuollaisen tekeminen loppuisi siihen, kun ensimmäinen silmukka karkaisi puikolta.
Tilastoista huomaan, että täällä lappaa välillä väkeä ihan ruuhkaksi asti: ilahtuisin niidenkin kävijöiden kommenteista, jotka eivät koskaan aikaisemmin kommentoineet. Ja sanasen voi jättää nimettömänäkin, jos muuten ujostuttaa.
Jahas, käsityötaito on periytynyt! Upeat sukat ja huivi.
VastaaPoistaKiitos Satu. Ehkä tekemisen mallillakin on vaikutusta perimän lisäksi :D
PoistaTosiupeat sukat! Noista pyöröpuikkotöistä minäkin tykkään, helppo kuljettaa mukana eivätkä silmukat karkaa. Vauvalle uni maistuu kyllä voimakkaankin värisen peiton alla. Terveisin Raita
VastaaPoistaKiitos Raita kommentistasi! Minä en ole vuosi(kymmeni?)in käyttänyt pitkiä puikkoja, kaikki sukkia lukuunottamatta menee pyöröillä :D
PoistaUpeat sukat. En onnistuisi tekemään tuollaisia ihanuuksia. Äitini oli kirjoneuleiden osaaja. Tytär on pitsihuivien taikoja. Tilkkutyöt ja tikkaus on mun juttu. Taipumus käsitöiden tekemiseen näköjään periytyy.
VastaaPoistaKiitos Kvilttaaja. Perintöä voi tarkastella myös toiseen suuntaan, äitini isä oli suutari, mutta kenkiin emme ole ajatelleet laajentaa.
PoistaSå vackra saker du stickat. Sockorna är underbara,för fina att använda.-))
VastaaPoistaTack Gudrun!
PoistaHei Leena! Todella upeat sukat ja tyttaresi huivi on myos oikea taidon nayte! Kaikki aidit eivat ole todellakaan vauva varien ystavia joten oikein kiva vaihteeksi tuo voimakas vari! x Teje
VastaaPoistaKiitos Teje! Minusta tuntuu, että nykyiset äidit haluavat enemmän juuri muuta kuin perinteisiä vaaleanpunaisia tai -sinisiä.
PoistaAivan superhienot kirjoneulesukat! Kovasti katselin kaikkia kalenterisukkaohjeita, mutta onneksi pysyin järjissäni ja tekemättä. Nuo sinun on vielä niin ihanan väriset, ehkä joskus... Tyttäreisi on todella taitava, jäisi pitsihuivit minultakin siihen lankojen hankintaan. Hyvä ajatus tehdä hieman voimakkaammasta väristä vauvanpeitto.
VastaaPoistaKiitos Marle. Perussukilla minäkin menen normaalitilanteissa, mutta mikä lie iskenyt, kun nuo urakoin. Ehkä teen joskus toisetkin kirjoneuleiset, mutta arkea ne eivät minulle ole. Enkä ole raaskinut ottaa noita vielä edes käyttöön.
PoistaSukat on kyllä upeat! Tuohon urakkaan en kyllä ryhtyisi, voisi kuuluua äärräpäitä ja säästän kanssa-asujan siltä:)
VastaaPoistaLastenpeiton langan väristä tykkään erityisesti:)
Kiitos Irma! Peitto on nyt valmis, ja siitä tuli mielestäni tosi kaunis.
PoistaTosi kauniit kirjoneulesukat sitten neuloit.....alku aina hankalaa ja lopussa kiitos seisoo,vai kuinka se meneekään.Noh huhhuh mikä huivi,aivan kateeksi käy....terveiset tekijälle.Hyvään tarkoitukseen on neulomasi peite menossa....kaunis
VastaaPoistaKiitos, en noita kirjoneuleisia ihan joka vuosi (ehkä) aio neuloa, perussukilla mennään suurimmalta osin.
PoistaKyllä on hienot sukat! Ja mikä silmukoitten laskeminen. Tyttäresi huivi on aivan upea myös. Olen joskus yrittänyt noita kuvioita tehdä mutta aina virheitä ja en onnistu. Haaveilen vielä, että kyllä mä vielä joskus tollasen huivin teen.
VastaaPoistaKiitos Vekki! Minä haaveilen, että tytär tekee minulle huivin, ja se haave taitaa toteutuakin :D
PoistaIhanat sukat! Noihin täytyy todella keskittyä, ettei mene kuviot sekaisin. Ja kaunis on huivikin, väri on upea!
VastaaPoistaKiitos Saija! Huivin väri ei koko hehkussaan tule oikein esille, kunnollisen kuvauspaikan löytäminen oli aika haasteellista.
PoistaTyylikkäät kirjoneulesukat sopivat Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen mainiosti. Huivi ja peitto ansaitsevat myös kunniamaininnan.
VastaaPoistaKiitos Helena! Kun vain raaskisin noita sukkia käyttää, toistaiseksi roikkuvat tuolin selkämyksellä. Ja itse asiassa ne ovat aika lämpimät ainakin sisällä, sen verran kuvauksen aikana huomasin.
PoistaIhanan seesteiset värit sukissasi.
VastaaPoistaKiitos TeSa, väritys on ihan ohjeen mukainen, itse en ehkä olisi ymmärtänyt laittaa esim. tuota pellavan sävyä mukaan, mutta lopputulos on tasapainoinen.
Poista