Etsi neljä virh-, eikun eroavaisuutta

Muistatteko, kun lehdissä oli kaksi melkein samanlaista kuvaa, ja piti etsiä niistä, missä kuvat eroavat toisistaan? Samanlaisen kisan voisin laittaa pystyyn näillä mysteerikuvillani.

Sain eilen kasattua On Ringo Lake -mysteeripeiton valmiiksi. Tai niinhän luulin. Olin jo ehtinyt innokkaana levitellä kuvaa sekä Instaan että facebookiin, kun vasta kuvasta huomasin virheen. Toisen. Kolmannen. Ja tarkemmin katsottuna neljännen. Siis kokonaista neljä palasta oli ommellessa pyörähtänyt 180 astetta aiotusta. Ja ihan pakko oli korjata samantien, vaikka sainkin fb:ssa lohduttavia kommentteja virheiden tarpeellisuudesta. Mutta ehkä niillä tarkoitetaan pikkuvirheitä, ei niin isoja, että ne ihan hyppäävät silmille ja saavat ompelijansa vaikuttamaan vähintään puoli, ellei jopa seitsemän-kahdeksasosaa sokealle. 

Onneksi korjausoperaatio ei ollut kovin monimutkainen. Kolmas ja neljäs meni jo ihan rutiinilla. Nyt olen sitten suurinpiirtein suurennuslasin kanssa tuijottanut tuota pintaa ja etsinyt lisää vinksahtaneita paloja. Jos nyt niitä jonkun silmiin osuu, saa ilmoittaa. Tai ei sittenkään :D

Puolikas mysteeriä

Kaikenlaisia kapuloita on ollut ompelusten rattaissa, mutta mysteeri on edennyt, välillä kovemmalla vauhdilla, välillä se on lepäillyt useammankin päivän.

Bonnie Hunterin suunnitteleman ja PeeKaan Paulan Suomessa emännöimän On Ringo Lake -mysteerin blokeista on puolet ommeltu kasaan. Nyt vasta tajuan, miten pienistä paloista työ todellakin koostuu. 

Oma haasteensa on ollut kulmittain tekeminen.  Alakulmassa oleva kirjava turkoosi on jo saanut häädön. Mietin jo ommellessani, sopiiko kangas tuohon, kun reunus on muuten aika yksivärinen. Kuvat vahvistivat, että vaihtoon menee. Turkoosit alkavat vain olla aika tarkkaan tuossa peitossa, reunapaloihin jouduin jo nytkin tekemään tilkkutöitä, kun tarpeeksi suurta kangasta ei enää ollut.

Välikaitaleiden suunnan logiikkaa piti myös tutkailla pitempään, ja ratkojaakin tarvittiin aika usein. Sitä en millään ymmärrä, miten vajaan metrin matkalla, silityslaudan päältä ompelukoneen neulan alle, välikaitale saattoi pyörähtää väärin päin, vaikka pitelin siitä kaksin käsin kiinni?

 On myönnettävä, etten ole ihan varma, mitä mieltä olen pinnasta. Välillä tykkään kovasti, välillä se on makuuni liian levoton.

Blokkikakkua ja lahjoja

Mitä minä olen tehnyt kaikki joulun välipäivät loppiaiseen asti?  On Ringo Lake -mysteeriä! Eikä sen tekemiseen loppiaiseen pääty. Sunnittelija Bonnie järjesti oikean yllätyksen ja julkaisi viimeiset vihjeet yhden päivän välien kun ne siihen asti olivat tulleet viikon välein. 

Ai, että ompelisin 50 blokkia päivässä! Ei onnistu ainakaan minulta, eikä se varmaan ollut tarkoituskaan. Tämän vihjeen blokki koottiin aikaisemmin ommelluista pikkublokeista, joten oikeastaan se on ysiblokki. Vaikka kuinka yritin ommella ketjussa ja sarjoina, työssäkäynnin ohella on tämä viikko on näissä mennyt, eikä ole ihan valmista vieläkään..

Sekä Bonnien omassa ja Peekaan facebook-ryhmässä pitemmälle edenneiden kuvia alkoi jo vilahdella kun minä askartelin vielä aikaisempine vihjeiden kanssa. Halusin säilyttää mysteerin mysteerinä mahdollisimman pitkään ja keskeytin kummankin ryhmän seuraamisen. Ihan kokonaan en ole välttynyt kuvilta, mutta olen pikaisesti selannut aina eteenpäin etten näkisi liikaa.

Tästä blokkikakusta puuttuu vielä kuusi kerrosta, sitten pääsen kurkkaamaan seuraavan vihjeen.

Rakas tyttäreni on pitsineuletaitaja, ja sain häneltä ihanan huivin joululahjaksi. Vaikka itse käyttelen puikkoja melkein yhtä ahkerasti kuin ompelukonetta, tällaisiin suorituksiin en yllä. En muistanut kysyä lankamerkkiä, mutta on kevyt eikä kutita yhtään. Lämmittävyys on testattu ja varmistettu vetoisessa luentosalissa perjantaina. Huivin iso koko on etu, siihen voi kietoutua ja se taipuu myöskin kaulaan takin alle, koska on niin kevyt ja ohut. Kyllä äidin taas kelpaa!