Gramman tarkkaa

Ei, tämä ei ole muuttumassa ruokablogiksi, vaikka välineistö saattaa siihen suuntaan vihjatakin. Tulipa eteen ompelutyö, jossa välineinä onpelukoneen lisäksi on vaaka, puolen desin mitta, suppilo, kakun kypsyyden koittamispiikki ja muovirakeita.

Työkaveri pyysi ompelemaan lapselleen painopeiton, ja kun 252 pieneen taskuun pitää saada upotettua kaksi kiloa muoviraetta tasaisesti, piti ottaa keittiökamat käyttöön. Yritin ensin kaataa rakeita mitasta suoraan noin seisemän senttiä leveään taskuun, mutta päädyin konttaamaan rakeiden perässä lattialle. Mehusuppilo kehiin ja tuolla tikulla hormaan rakeet suppilon reiästä perille. 

Peiton tilaaja etsi rakeita usemmasta paikasta, löytyi sitten jostain valokuvausalan liikkeestä. Painopeittoja on tehty paljon esim. herne, makaroni- tai riisitäytteillä, mutta parin vuoden ikäisen lapsen peitto on järkevää olla pestävää laatua. Riisipuuro tai hernesoppa peiton sisällä tuskin houkuttelee. 

Rakeiden ujuttaminen pystysuuntaan ommeltujen kujien pohjalle vaati vähän työtä, kun eivät karistelemalla kaikki pohjalle löytäneet, levitin peiton lattialle, ja pitkällä tilkkutyöviivaimella työntelin karkulaiset paikoilleen. Taskun sulkemisvaiheessa joutuu myös viivaimella puskemaan rakeet mahdollisimman kauas paininjalan alta. Ensimmäiset 14 taskua on nyt suljettu, nyt taas punnitus- ja suppilohommiin. 

Kaikkea on kokeiltava, ja kokemus on tämäkin. Tämä jää todennäköisesti ainoaksi tekemäkseni  tätä laatua (hidasta, karkailevat rakeet ym. viihdykkeet :D) , vaikka paikallisen toimintaterapeutin mukaan markkinoita peitontekijöille kuulemma olisi. Tämähän ei ole tilkkutyö.

Sillä sileä

 Varoitus, sisältää tuotesijoittelua!

Huomaan olevani silityslaudan päällisten suurkuluttaja. Saan poltettua päälliset ruskeiksi todennäköisesti tavallista (vain vaatteiden) silittäjää sukkelammin. Suunnittelin jo uhraavani jonkin rumaksi muuttuneen tilkkukankaan uudeksi päälliseksi, mutta laiskuus iski. En keksinyt, miten kiristyskujan saisi ommeltua mahdollisimman vähällä vaivalla mahdollisimman toimivaksi. Valmiissa päällisissä on ohut nailonkantti, jonka sisällä naru kulkeen. Kankaan reunaan ommeltu päärme ei todennäköisesti olisi toiminut. Toinen syy kauppaan menolle oli se liirunlaarun-ohut pehmustevaahtomuovi, joka oli jo kauan sitten alkanut elää omaa elämäänsä kankaan ja laudan välissä. No, niin minäkin olisin alkanut, jos olisin niin tukalassa paikassa. 

Iloinen yllätys oli uudistut ja muhkeammaksi muuttunut Sinituotteen päällispaketti marketin hyllyssä. Hintakin oli kyllä valitettavasti muuttunut muhkeammaksi siihen edelliseen liirunlaarunvaahtomuoviversioon verrattuna, mutta mitä sitä ei silitysmahdollisuuksiensa eteen tekisi. 

Paketista löytyi kankaan lisäksi tukevaa, paksua vanua oleva pehmuste. Muistutti aika paljon patalappuvanuna tunnettua tuotetta. Kiristyshärpäkkeen lisäksi pussissa majaili pikkuhenkseli, jolla nykäisin koko komeuden kireäksi laudan leveimmältä kohdalta. 

Pakko myöntää, hyvä tuli ja kankaan kuosikin on melkein vahingossa tilkkulijalle soveliasta. Ensikokeilulla vanu tuntui pysyvän hyvin kohdillaan eikä ryppyyntynyt päällisen alle.
Mietinpä vaan, että miten kauan nuo valkoiset kohdat on taas valkoisia? Ja kummastusta herättää aina päällistä uusiessani ohje jättää vanha päällinen alle. Laudallani olisi paksuutta aika paljon, jos olisin kaikki päälliset alle jemmannut. Tuskin taittuisi enää kasaan.

Ja tämä on ihan omalla rahalla ostettu, enkä ole tästä tuotesijoittelusta saanut taloudellista hyötyä. Mutta oli tuo vanun mukaantulo niin mukava juttu, että päätin kertoa teillekin. Ja jos tämä olisi se tämän kevään sisustusuudistus, niin aika edulliseksi tuli.

Mysteeristä metsään

Mysteerin laitoin hetkeksi hyllylle tikkaamista odottamaan ja palasin Fancy Forestin pariin. Ison mysteerin pyörittäminen alkoi käydä voimille ja halusin tehdä jotain pientä ja sievää. Eikö siili sovikin sieväksi?

Fancy Forestista minulla on tekemättä siilit, kukkaset ja perhoset, vai oliko ne tulikärpäsiä. Leikkasin kaikkiin kahdeksaan siiliin taustakankaat jo valmiiksi ja kahteen punasävyiseen muut kankaat. Samalla tavalla etenin muistaakseni aikaisemmin tekemieni blokkien kanssa. Eka siili osoittautuikin kimurantimmaksi mitä odotin. Ja ihan omaa tyhmyyttäni. Sekoilin piikkikaitaleiden kanssa. Vaikka luin reseptiä ja mittasin leikattuja kaitaleita, onnistuin parittamaan kolmet piikit (neljästä!) väärin. Jos se kahdeksas siiliblokki menisi sitten kertaompelulla.  '

Runsaasta ratkojan käytöstä huolimatta tätä oli kiva ommella. Mysteeri oli jossain vaiheessa urakointia isoine blokkimäärineen (240 samaa - huoh!).), joten on kiva ajatella, että tarvitsen vain kahdeksan siiliä!

 Nämä odottavat suunnitteluseinällä jo kovasti uusia kavereita!