Encore (yleisön pyytämättä)

Vielä kerran, Karkulainen, joka vietti viikkoja Vaasassa.Tuli kotiin määräpäivän jälkeen nopeasti, liekö ikävä ollut. Viettänyt sen jälkeen leppoisasti aikaa sohvalla. Laiturikuvat on napattu ennen Vaasan retkeä.

Karkulainen päätyi tänään pesukoneeseen, ei suinkaan ollut reissussa rähjääntynyt, vaan ihan  nähdäkseen, mitä tapahtuu. Tuli ihanan ryppyiseksi pesussa. On nyt kuivumassa lempeässä syystuulessa.

 

Ompelija ei ollut koskaan pessyt tilkkupeittoa uutena. Ja kun peitto oli uutuuttaan vähän kankea, niin se joutui koneen pyöritykseen toiveena, että se vähän notkistuisi. Tilkkupinnan alle tikattua bambuvanua ei ollut kutistettu, joten ompelija jäi mielenkiinnolla odottamaan, mitä tapahtuu. Ja ihan mukavaa tapahtui. Kuvassa peitto on vielä melko kostea, mutta hauskoja kurttuja pintaan tuli. 

Aikaisemmissa postauksissa peiton takapuoli on jäänyt esittelemättä. Siellä on turkooseja krysanteemeja. Vuosia sitten Viron Vorȕsta todella edullisesti hamstrattuja Rowanin kankaita löytyy edelleen omista varastoista. Sauma on pituussuunnassa,  kankaan kuvioita ei ole mitenkään soviteltu, koska siihen ei kankaan määrän huomioiden ollut varaa. Hurautettiin vain yhteen suurempia miettimättä. Saumakohta on kuvassa, mutta ei meinannut sitä ompelija itsekään löytää peitosta. Ihan tuurilla osui kuviot melkein kohdalleen. 

Karkulainen on siis kotona ja voi hyvin.

Vanhaa uutta

Pari viimeistä viikkoa on mennyt työelämää aloitellessa pitkän tauon jälkeen ja marjojen perässä ryömien. Kun nyt viimeinen (tai ainakin toiseksi viimeinen) mustikka on pakkasessa, nostin ompelukoneen pöydälle. Kun ei  mitään uutta ole ehtinyt syntyä, esittelen korjatun kassin (joka on täällä ollut jo vuosi sitten versiona 1).

Kynäkassihan syntyi Mäntyharjun kurssilla 2017, mutta on ollut käyttämätön, roikkui vain naulakossa tyhjää täynnä. Syy käyttämättömyyteen oli liian pitkät hihnat. Ompelin kassiin alunperin Prymin punotut valmishihnat viiden sentin kiinnikepätkillä. Kassi on itsessään aika korkea, joten kokonaisuudelle tuli mittaa, vaikka ei kantajakaan ihan hukkapätkä ole. Mutta sitä pystyi kantamaan ainoastaan olalla ellei halunnut sen laahaavan maata.

Toinen probleema oli kassin pohja. Kassissa on tilkkupinnan ja vuorin välissä Ullakan laminoitu vaahtomuovi. Toimii sivuissa enemmän kuin hyvin, koska vaahtomuovi jättää kynät hauskasti pullukoiksi, kun tikkaukset kulkevat kynien välistä.  Mutta pohjaksi vaahtomuovi on liian pehmeä, ainakin tähän malliin, jossa pohja on soikion muotoinen kappale. Pohja putosi ikävästi kuopalle, kun kassiin laittoi vaikkapa kirjan.

Hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty, eipä puuttunut muuta kuin tekeminen. Ratkoin päällitikkauksen kassin yläreunasta. Mustaa lankaa mustalla pohjalla, onneksi en odottanut marraskuuhun. Vuorin kääntöaukon sauma auki ja kassi nurin. Sitten vuorin ja päällisen kiinnityssaumasta sen verran irti, että sain välistä hihnat irti.

Leikkasin EK:n huopakovikkeesta kaksi pohjan muotoista palasta, ja ompelin ne päällekkäin kiinni pohjan saumavaroihin. Napakasta puuvillaremmistä uudet hihnat, ne paikoilleen ja kassi oikein päin. Päällitikkaus reunaan ja kääntöaukko kiinni. Se oli siinä.

Ja kassi lähtee huomenna mukanani töihin.

Tässä kynäkassi vielä vanhoissa kantimissa.

Muntaipale- blogissa on hauska ompeluelokuu-teema. Linkin takana olevassa postauksessa esitellään jokaisena elokuun päivänä joku ompeluaiheinen blogi. Tilkkutie-blogini pääsi Eino-peiton kanssa eilisen päivän ompelublogiksi. Ihan vähän olen ylpeä, että tilkkuompelija kelpasi vaateompelijoiden joukkoon. Käykääpä kurkkaamassa, monta kivaa tutustumisen arvoista blogia.