Hartolaa ja vähän Tamperettakin

Aika menee sellaista haipakkaa, ettei meinaa perässä ehtiä. Ompelukset kotona ovat jääneet vähäisiksi, mutta viikonlopun kursseilu tuotti sentään jotain. 

Hartolassa Sanna Parankon kurssilla teemana oli mandalatikkaus, jota kokeilin yhden kuvion verran. Se on tosi kivaa ja alkuun kankaalle suunniteltu kuvio pyrkii leviämään niin kuin se kuuluisa leipätaikina. Ja sitten se katosi. Nimittäin se mandalani. Kotiin sen kyllä toin ja täällä olen sen nähnytkin, mutta tällä hetkellä sijainti on tuntematon. Talosta ulos en ole sitä vienyt, joten jostain kankaiden välistä se varmaan joku päivä suvaitsee ilmestyä esille. 

Laatikkopenaali ja suoraan kehykseen tehty pussukka ovat sentään säilyneet tallessa. Laatikkopenaalin kovikkeena on molemmin puolin silitettävä kovike, ja kun vähän hämärässä Hartolan opiston eteisessä silittelin kirjavaa kangasta siihen, sain aikaan pari kunnon vekkiä. Mutta kirjava kangas pelastaa, ei niitä sieltä juuri huomaa, ellei ihan sormella osoittele. 

Kehyskukkaroon tein hanhet taittelutekniikalla, kiva ja aika nopeakin tapa, mutta jos on kovin nuuka kankaistaan (en ole, kai?), niin kangastahan tuo syö yksinkertaisia hanhia enemmän. Eikä kai esim. peittoon ole kovin hyvä, ellei sitten tikkaa taskuja umpeen. 

Alkuvuodesta Hartolan kurssilla tein karkkiblokkeja ja ompelin ne siellä jo yhteenkin. Sitten työ jäi lepäämään, ja nappasin sen mukaan sillä ajatuksella, että tekisin siihen reunat, jotta se vähän lihoisi.

 Sannan ohjelmassa oli serpentiiniblokki. Ohjeella tulee samantien kahden suuntaisia serpentiinin osia, ja kun en tiennyt, mitä ylimääräisillä blokeilla tekisin, piti keksiä saada kummankin suuntaiset käyttöön. Niinpä pitkien sivujen keskelle tuli kulma, josta lähtien serpentiini kääntyy omaan suuntaansa. 

Kulmia en suunnitellut mitenkään etukäteen. Lähdin vain ompelemaan keskikolmiosta kohti kulmaa ja ajattelin, että mietin sitten, mitä teen, kun pääsen kulmaan. 

Olen todella laiska laskemaan, ja tässä ei ole siis yhtään laskettu, miten blokit osuvat kulmaan päästäessä. Päästelin vain kohti kulmaa, ja sen jälkeen eri värisiä kolmioita kokeilemalla päädyin kyseiseen ratkaisuun. Siinä mielessä kävi tuuri, että ennen kulman oranssia kolmiota olevien keltaisten, pitempien palasten pituus heittää kulman molemmin puolin vain vajaan sentin. Käytännössä tuota eroa ei edes kunnolla huomaa. Tuurilla menin ja tuuria oli. 

Tämä on vielä tikkaamaatta, mutta se homma jää joulun jälkeen.

Tampereen messuilla kävin perjantaina, ja aika niukoin ostoksin. Olin edellisellä viikolla pessyt sekä Birminghamista että Berliinistä ostamani kankaat, niinpä oli hyvässä muistissa (mikä on välillä tosi huono), ettei huutavaa pulaa ollut. 

Aurifilin lankoja ostin, toisen kuudennen sormen Cloverilta, vai onko se sitten jo seitsemäs sormi. Tuo valkoinen on vanha, ja siinä on aika terävä pää joihinkin hommiin. Näin Cloverilla sinisen pallopäisen, mutta kun kotona purin sen paketista, ei päiden välillä kovin isoa eroa ole. Kankaan saa varmaan puhki kummallakin. Mutta tuo sininen on paljon nätimpi... Niin ja ostinhan minä Finn Quiltin uuden t-paidan! Logouudistus oli todella tarpeen, ja voi, miten ilme ihanasti piristyi!

Finn quiltin tilkkuvaatekisa tietenkin kiinnosti,  ja roikkuihan siellä oma kylpytakkinikin, joka kirjaimellisesti kalpeni muiden töiden rinnalla. Voittajatyöt olivat aivan huikeita! Millaista luovuutta ja taitoa! Kännykkäkameralla ottamani kuvat ovat niin epätarkkoja, että jätän ne tässä julkaisematta. Eniten harmittaa voittajatyöstä räpsäisemäni kuva, josta ei tietämätön edes arvaa, mitä kuva esittää. 

Ja kavereiden tapaaminen, se on aina kiva juttu isoissa tapahtumissa! 

 Ainoa kotiompelus viimeisen kuukauden aikana on tämä kovaonninen hanhipussukka. Toisen puolen hanhet pulskistuivat ompeluprosessin aikana salaperäisesti ja jouduin tekemään poikkeusratkaisuja, kun kappaleiden pituus heitti yli 2 cm. 

Siis kaitale pohjaan ja käsitöitä ymmärtämätön ei edes tajua, että virhettä tässä on korjattu. Hanhien lihominen jäi mysteeriksi, mutta opetti taas sen, että niiden mittojen kanssa pitää olla tosi tarkka.

Kun perkasin varastojani ja kassejani etsien piileksivää mandalaa, niin osuin aika moneen ufoon. Osan olemassaoloa en ollut edes muistanut (nolottaa).

Näin jossain Instagramissa tämän tyyppisen ufotaulukon, jota en sitten enää löytänyt uudelleen, mutta värkkäsin omille ufoilleni tällaisen projektisuunnitelmapohjan. Otsikoihin meni nyt enkkua ja suomea sekaisin, kun nuo enkunkieleiset nimet mahtuivat paremmin noihin ruutuihin. Ja joillekin oli vaikea keksiä hyvää suomenkielistä vastinetta, ja jos keksin, se oli melkein metrin mittainen. Vaikka taulukon oli tarkoitus olla vain ufoille, innostuin näköjään kirjoittelemaan sinne jo aloittamattomiakin töitä. :D

Nyt lähden tikkaamaan joulukuusta, että pääsen värittämään joulukuusirivin kaksi viimeistäkin ruutua. Jouluun on enää vain....

(Tulipa taas kilometripäivitys)