Karhu ja kettu ne yhteen sopii...

Toukokuussa syntyvälle vauvalle valmistui peitto jo hyvissä ajoin. Vanhempien tarinaan liittyvät karhu ja kettu, siksi ne haluttiin molemmat peittoon, sen eri puolille. 

Koskaan aikaisemmin en ole toteuttanut peittoa tällä tavalla. Tein eläinblokit valmiiksi, ja sitten laskemista lukuunottamatta, ilman mitään sen  kummempaa suunnitelmaan lähdin rakentamaan niiden ympärille pintaa. Kahden kolmion nelliöitä ja lentäviä hanhia suunnittelin käyttäväni  lisämausteena, ja sinne ne myöskin sain. Tavoitteena oli, että saan blokit, joiden pituus ja leveys alkuperäisesti eivät olleet suhteessa toisiinsa, jollain keinolla sellaisiin mittoihin, että lopputuloksena on toisiaan vastaavat mitat. Kettublokin mitat olivat sellaiset, että sitä tasaisesti kasvattamalla pääsisin toivottuihin peiton mittoihin. Tein laskelmia hienosti verrannolla ja sainkin ihan käytökelpoiset luvut. 

En sitten millään konstilla saanut kettupuolen värejä kohdalleen, pinta ei ole oikeasti niin halju kuin kuvassa.

Mutta ei mennyt ihan niin kuin olin laskenut. Karhublokki lihoi leveyssuunnassa enemmän kuin laskelmien mukaan olisi pitänyt. Peiton toivottua pituutta ei saavutettu, koska silloin siitä olisi tullut kummallisen leveä. Mikä meni laskuissa tai ompelussa  pieleen, ei aavistustakaan.

 Jo etukäteen hirvitti, miten saan päällisen ja taustan kohdistettua niin, että ne ovat kumpikin suorassa toisiinsa nähden, etenkin kun kummassakaan pinnassa ei ollut käytännössä yhtään pelivaraa poisleikattavaksi.  Pelasin vähän varmaan päälle jo ompeluvaiheessa, ja tein kettuosaan leveän reunuksen ajatellen, ettei siinä vaikkapa sentin heitto näkyisi niin selvästi. Mutta näin pienen peiton kanssa kohdistaminen oli kuitenkin yllättävän helppoa, isommalla olisi ollut paljon haasteellisempaa. Merkkasin kumpaankin pintaan sekä vanuun kaikkien sivujen keskikohdat, kohdistin ne ja harsin pinnat toisiinsa kiinni. Meni kerralla. 

 

Jos tausta olisi ollut yhtä kangasta, olisin hyödyntänyt blokkien kuvioita tikkauksessa. Nyt se ei ollut mahdollista. Suunnittelin ensin tikkaavani koko peiton pystysuoralla tikillä, mutta tikkauslangan valinnan haasteellisuus muutti suunnitelman. Jos olisin valinnut langan karhun ruskean mukaan, tikkaus olisi pompannut muusta pinnasta näkyviin. Siksi valinta oli vaalea pellavan sävyinen lanka. Jos olisin tikannut suorilla linjoilla, karhu olisi ehkä näyttänyt häkkikarhulle. En nyt ole varma, ovatko nuo silmukat yhtään sen parempia, mutta tikattu on. 

Kovasti en ryhtynyt hempeilemään, vaikka vauvanpeitto onkin kyseessä, mutta yhden sydämen pyöräytin muuten tylsän tikkauksen mausteeksi. 

Peitossa on bambuvanu enkä halunnut sen myöhemmin rypistävän tilkkupintaa, niinpä kutistin vanun ennen tikkausta. Ei mennyt prosessin aikataulutus ihan kohdalleen, niinpä jouduin odottelemaan vanun kuivumista.

 

Odottelutyönä ompelin Takatalvi-pussukan. Tuo vihreä talokangas on mielenkiintoista, hyvin kesäiset värit, mutta siinä sataa lunta, se on kai oikeasti joulukangas. Pussukan ompelupäivänä oli juuri sellainen kevätpäivä, jolloin kuvittelee kevään nyt oikeasti tulevan, ja sitten ulkona sinkoilee kaikkea mahdollista ja kaikista mahdollisista suunnista.