Sivut

perjantai 24. helmikuuta 2023

Korjausaskartelua

 Tilkkutie tarvitsee nyt aukaisua. Edellinen postaus on ollut puoli vuotta sitten, ja olen miettinyt, jatkaako vai haudatako koko Tilkkutie hankeen. Jonkinlaista tekohengitystä yritän nyt antaa, jos blogi jaksaisi vielä hangen alta nousta. 

Tarvitsin pienen tilkkutyön ja silppusin yksivärisiä tuuman kaitaleiksi ja ompelin niistä kalanruotoa - vai miksiköhän tuota sanotaan. Onnistun aina saamaan tähän jonkun optisen harhan: kun tasasin reunat, niin kalanruoto näytti aina vain toisesta päästä leveämmälle vaikka mittanauha kertoi toista. Tälle oli ihan tietty paikka tulossa. 

Mistä kaikki lähti? Tästä törkeän näköisestä kotelosta.

 ADDIn pyöröpuikkosetin säilytyskotelo oli pinnaltaan pahoin kärsinyt. Sen sisäpuoli oli ihan käyttökelpoinen vielä, mutta vinyylipinta oli vuosien kuluessa raapiutunut ja ruhjoutunut rumaksi. Ratkoin sisäpuolen ja ulkopuolen eroon toisistaan ja kiskoin kovikkeena olleet pahvit kaavoiksi uusille kovikkeille.


Käytin Peltex72F silitettävää kovikemateriaalia pahvin sijaan. Sen silitin tilkkupinnan nurjalle puolelle, tilkkupinnan olin tikannut vanuun kiinni ennen sitä. Kuluneesta päällisestä otin magneettinepparien puoliskot talteen ja siirsin ne uuteen päälliseen. Sitten vanha sisäosa tilkkupinnan kanssa päällekkäin nurjat puolet vastakkain, ja ompelin ympäri ihan reunasta. Kuvittelin jossain vaiheessa pystyväni ompelemaan päällisen ja sisäosan pussiin, mutta aika pian totesin sen mahdottomaksi. 

Kanttasin koko komeuden päällikankaasta leikatullla vinokantilla ja ompelin viimeisen reunan käsin. Minun oli pakko kääntää kantti oikealle puolelle, koska sisäpuoli on mokkanahkaa (tai sen jäljitelmää) ja ajattelin, että menee ikä, terveys, hermot ja sormenpäät, jos yritän sille puolelle kanttia käsin kiinnittää. 

Magneettinepparitkin osuivat melkein kohdalleen. Kovin paljon en tarvitse säätää, että napsahtavat kiinni. Todennäköisesti kun kotelo asettuu muotoonsa, nepparitkin menevät itsestään kohdilleen niikuin tapahtui alkuperäisessä kokoonpanossa. 

 
Ihan tyytyväinen olen lopputulokseen, vaikka se ajoittain vaatikin melkoista askartelua ja pähkäilyä. Tilkkupinta oli se helpoin juttu tässä. 


 Ai, mitä kuuluu Shadow Play-peitolle?
Se on valmiina odottamassa tikkausta. Kahden viikon takainen keikkuni jäisellä työpaikan pihalla pisti kaksi kylkiluuta palasiksi. Peiton pyörittämiseen koneen neulan alla tarvitsen kaikki (tai ainakin melkein) ylävartalon lihakset, ja vielä ei pysty. Mutta peitto on tikkausvalmiudessa, ja kunhan tästä tokenen, laitetaan menoksi.







16 kommenttia:

  1. Hyvä kotelo tulikin:) kannatti uusia.
    Blogikirjoituksia on mukava lukea niissä kun asiat on kerrottu perusteellisemmin kuin pikaisesti kirjoitettuna faceen tai instaan. Toivottavasti jatkat blogissasi juttujen julkaisua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Irma! Yritän viritellä itseäni kirjoittamismoodiin. Ehkä Tilkkutie pysyy auki...

      Poista
  2. Kaunista jälkeä syntyi - kannatti siis korjata :)
    Samaa olen miettinyt Tilkkutaiwas-blogini kohdalla: tekohengittääkö vai antaako periksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hannele! Blogikuolemia tai sen uhkia taitaa olla liikkeellä...

      Poista
  3. Kaunis ja käytännöllinen! Voi kun löytäisikin tuollaisen säilyttimen, pyöröt on kerätty vain vanhaan (ihan kauniiseen kuitenkin) suklaarasiaan...
    Toivottavasti jatkan bloggausta! Niin moni tilkkutyöbloggaaja on luovuttanut, mikä on harmillista - tilkkutöistä on aika kiva lukea ja ihastella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Paula! Tämä säilytin on sisältänyt nuo puikot jo tullessaan. Olen tykästynyt näihin Addin puikkoihin, ja nuo irtopäät ja -kapelit ovat tosi kätevät. Kiitos kannustuksesta!

      Poista
  4. Hienoa, että olet kirjoittanut blogi-tekstin. Jatka ihmeessä, niitä on mukava lukea. Olet ommellut tosi tyylikkään kotelon, vaikka et ole päässyt helpolla, kun on niin monta eri materiaalia. Toivottavasti kylkiluusi kasvavat pian yhteen, että saat peiton valmiiksi. Pidän tuosta tilkkupinnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen itsekin tyytyväinen lopputulokseen. Onneksi luut paranevat, vaikka aika sitä odotellessa tuntuukin pitkälle.

      Poista
  5. Upea kotelon uudistus ja tuosta tilkkutyöstä tulee kyllä upea myös... Pikaista paranemista kylkiluille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Outi! Voin jo hengittää ja huokaista syvään, mikä ei vielä viikko sitten onnistunut.

      Poista
  6. Tosta tuli tosi upea!
    Jatka vaan blogiasi, ei siihen joka viikko tai edes kuukausi tarvitse kirjoittaa. Ne on ne nuoret tubettajat, jotka päivittäin lisää sisältöä. Eihän sellaista monikaan jaksa seurata. Sulla on kiva tatsi tähän hommaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta ja rohkaisevasta näkökulmasta!

      Poista
  7. Hienosti olet uusinut puikkokotelon!
    Samoja ajatuksia täälläkin, tämäkin vuosi on alkanut hyvin nihkeasti itselläni. Jatka vain ja eihän sitä tarvitse nyt aina olla kirjoittelemassa. Postauksiasi on kiva lukea, joten olisi ikävää jos ei niitä enää tulisi. Toivottavasti paranet pian ja pääset tikkailemaan peittoa.

    VastaaPoista
  8. Näppärä kotelo ja tyylikkäästi uudistettu. Kiva jos jaksat jatkaa kirjottelua, minullakin blogin kirjoitus vähän takkuaa . Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saija! Taitaa olla blogitakkua liikenteessä, mutta yritetään tarpoa eteenpäin :D

      Poista

Tykkään niin lukea blogiini jätettyjä kommentteja asiasta tai asian vierestä tai jopa hyvin kaukana siitä :) Yritän myös vastata niihin. Täällä kommentit säilyvät hyvässä tallessa ja voin palata niihin myöhemminkin. Kiitos, kun kommentoit!