Sivut

keskiviikko 22. marraskuuta 2023

Isomummon helmat

 Ystäväni toi minulle kassillisen edesmenneen äitinsä Marimekkoja: kaksi Iloista takkia, Pippurikerä-kankaasta tehdyn mekon ja pinkin pilkullisen, josta oli jo otettu kangasta johonkin muuhun tarkoitukseen. Isomummolle oli syntynyt kaksi lastenlastenlasta hänen poismenonsa aikoihin. Ystäväni toivoi, että tekisin mekoista kummallekin vauvalle kollöttelyalustat. Tehtävä oli minulle mieluinen ja kangasta mekoissa oli runsaasti, sitä vanhaa ja vahvaa Marimekkoa. 

Iloisten takkien harmaata kangasta oli eniten, mutta halusin väriä pintaan. Tumma harmaa tuntui synkältä vauvan alustaksi. Leikkelin ensin mekosta 6,5 tuuman neliöitä niin, että taskut jäivät niiden keskelle. Jotkut taskut olivat niin lähekkäin, että ratkoin ne irti ja ompelin uudelleen taskuttomasta kohdasta leikkaamilleni neliöille. 

Reunaan tein Asterisk-blokkeja, sain näin upotettua harmaata etupuolelle ilman että se näytti kovin tummalle. Kirjava kangas on omista varastoistani, eikä ole Marimekkoa, mutta siinä sattui kivasti punaisen ja turkoosin sävyt kohdalleen. 


Väliin laitoin puuvillavanun ja tikkasin kokonaiset blokit kukkakuviolla, taskujen ympärille tein silmukallisia kiemuroita ja Asteriskeihin sakaroiden väliin myös kiemuroita. Ylälangan väriä vaihdoin alla olevan blokin mukaan, alalankana harmaa. 


Taustan sain mekkojen harmaista osista, palojen väleihin riitti pinkistä mekosta ohuet kaitaleet. Yksi pieni taskukin pääsi takapuolelle. Reunakantti on omista varastoista. 

Toisen peiton tilkkupinnan tein samaan tahtiin ensimmäisen kanssa, lähinnä varmistaakseni, että blokkeihin riittää tasapuolisesti kangasta. Pinta on muuten samanlainen, mutta kirjava kangas on kissakangasta omista varastoista. Tähän taustan rakennan Pippurikerä-mekosta. Se ei tule kokonaan riittämään, mutta enköhän keksi jotain täydennystä siihen. Peittojen koko on n. metri x metri.

 

Pienet tytöt pääsevät isomummonsa helmoihin, vaikka eivät ehtineetkään häneen tutustua.



9 kommenttia:

  1. Onpa kiva idea ja kaunis peitto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Idea oli ystäväni ja minustakin tosi kiva.

      Poista
  2. Olet kyllä hienosti käyttänyt kankaat niin että peitoista tuli pirteät ja kivat lapsille mutta eivät ole kuitenkaan "lapsellisia".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Irma! Eniten pelkäsin, että tulee synkät, kun tummaa harmaata on niin paljon, mutta aika hyvin se tuonne upposi.

      Poista
  3. Hienosti suunniteltu ja toteutettu kierrätysidea, samalla ketju jatkuu yli sukupolvien. Pippurikerä-mekot olivat hyvin suosittuja aikoinaan ja niille olisi ollut kysyntää myöhemminkin. Ko. kuosia ei valitettavasti saanut kankaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En tiennytkään, ettei Pippurikerää saanut kankaana. Se on kyllä kiva kuosi 😊

      Poista
  4. Ihanat peitot! Ei yhtään liian tummat, siniset ja punaiset raikastaa niin hienosti. Tuo Pippurikerä kuuluu suosikkeihini. Kyllä minulla on sitä 60 cm pala, hyvässä tallessa, en muista olenko itse ostanut vai olenko saanut perintönä. Ehkä perintönä kun hulpioteksti puuttuu (itse säilytän aina sen), joten ei pysty lukemaan onko uusiopainantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kati 😊 Näitä oli tosi kiva tehdäkin. Ja todella vähän jäi tähteeksi mistään mekosta.

      Poista
  5. Oi miten ihana ajatus ja miten upea toteutus!

    VastaaPoista

Tykkään niin lukea blogiini jätettyjä kommentteja asiasta tai asian vierestä tai jopa hyvin kaukana siitä :) Yritän myös vastata niihin. Täällä kommentit säilyvät hyvässä tallessa ja voin palata niihin myöhemminkin. Kiitos, kun kommentoit!