Kun rakastuin hirsimökkiin, mutta...

 Olen ommellut hirsimökkejä tilkku-urani aikana vaihtelevalla menestyksellä. Välillä niistä on tullut ihan kelvollisia, välillä kummallisia vinkuroita, joita olen sitten joutunut trimmaamaan niin, että reunimmaiset kaitaleet olivatkin sitten omituisen kapeita tai muuten outoja. Tekniikkani on ollut se, että olen leikannut kapeita kaistaleita, jotka olen ommellut suoraan ommeltavaan reunaan ja sitten poikkaissut kaitaleen. Ja ihmetellyt, kun joku on sanonut hirsimökin ompelua helpoksi. Minusta tuntui, että ompelu on kyllä helppoa, mutta lopputulos oli välillä mitä sattui.

Päätin sitten antaa itselleni vielä mahdollisuuden, etenkin kun löysin varastoistani ehkä hyödyllisen apuvälineen. Ihmettelen vain, milloinkohan olen sellaisen hankkinut? Katsoin myös siihen liittyvän videon ja päätin tehdä kaikki täsmälleen ohjeen mukaan. Ei ihan helppo juttu minulle.  

 Ensimmäinen ohje oli leikata kaistaleet kankaasta hulpion suuntaisesti, koska kangas venyy siinä suunnassa vähemmän. Tämä ohje antoi ekan vinkin siitä, mikä oli aikaisemmin mennyt pieleen. Toinen ohje oli käyttää apuvälineeseen, eli viivaimeen merkittyjä mittoja ja leikata palaset valmiiksi mittoihinsa. Tein työtä käskettyä. 

 Viivaimessa on mitat kahteen eri kokoon, ja laiskuuttani valitsin suuremman. Ompelin kolme blokkia ja vähän neljättä, mutta ne eivät näyttäneet yhtään kivoilta tai sitten minulla oli siihen mittakaavaan väärät kankaat. Leikkelin sitten valmiiksi leikattujen kasoista uusia soiroja pienempien mittojen mukaisesti. 

 

Ja tilkkupintaa alkoi valmistua. Väkisin niistä alkoi tulla selkeäsi kaksivärisiä, enkä tiennyt, miten tämä asettelu toimisi lopullisessa työssä. 

Joku on joskus sanonut, että tämä olisi joku Peggy Danska-kassi, mutta en tiedä, muistanko väärin, muistaako sanoja väärin tai onko huhupuhetta koko juttu. Joka tapauksessa asettelin blokit (16 kpl) kassin aihioksi ja yritin ymmärtää, mitkä tulevat vierekkäin, kun kassi ommellaan kasaan. 

 Tikkasin saumaan, tai ainakin yritin. Halusin, että hirret ovat pullukoita, niinpä virittelin materiaalit sen mukaan. Tilkkupinnan alla on Soft &Stable'a ja sen alla uudempaa (ja lötrympää) Eurokankaan kovikehuopaa. Halusin, että kassi pysyy itsestään pystyssä, siksi näin järeät toplingit. 

 Pystyssä pysyy, eikä silti ole painava tai jäykkä. Blokit asettuivat vähän mielenkiintoisesti. 

 Vuorin ompelin samalla kaavalla, ja taskuksi pääsi yksi epäonnisista isoista blokeista. 

 Valmis kassi. Hantaakit tein valmiista nauhasta, kun sitä oli. Olisin voinut kyllä tehdä toisen keltaisesta, kun sitäkin on, mutta hoksasin sen niin myöhään, etten enää lähtenyt purkuhommiin. 

 Tämän mallin ehdoton etu on neliön muotoinen pohja. Se helpottaa kassin käytettävyyttä, ja tilaa on reilusti. 

Leikatun kaitaleen leveys on 1 1/8 tuumaa. Valmiin blokin koko on n. 16 x16 cm. Pohja on 22x22 cm ja kassin korkeus on n. 32 cm. Tähteeksi jäi puolikkaat (kolmiot) neljästä blokista, jotka leikataan pois, kun kassia kootaan. Tai voi leikkaamisen tehdä aikaisemminkin, jos on varma, mihin suuntaan kolmiot poistetaan. Minä en ole, ja siksi teen sen vasta, kun kassi on kasattu.  

Se otsikon "mutta":  Olen tehnyt tällä mallilla useamman kassin, mutta en koskaan enää tällä hirsimökkiasettelulla. Sekoitan kankaat seuraavassa kassissa, koska tämä säntillisyys ei mielestäni toimi niin hyvin kuin olin etukäteen ajatellut.  

 

Ensimmäinen tällä mallilla tehty kassini vetelee viimeisiään. Tässä hirsimökki on muunnelma, kulmasta aloitettu ja kankaat ovat ihan satunnaisesssa järjestyksessä. Värit eivät valitettavasti toistu kuvassa ihan oikein, mutta pidän enemmän tällaisesta elävästä pinnasta kuin säntillisesta. 

Miksi sitten rakastuin hirsimökkiin vasta nyt? Se on ihan tuon viivaimen ansiota. Tekniikkana ei ehkä niin nopea kuin aiemmin käyttämäni "ompele ja pätkäise", mutta lopputulos, ainakin aikaisempiin verrattuna priimaa. Belgialaisesta kaupasta löysin vielä toisen, vielä pienemmille mitoille, mutta tällä tuotemerkillä valmistettujen viivainten valmistus on ainakin yhden kauppiaan mukaan lopetettu. Hän säästi itsellään myynnissä olleet viivaimet kurssilaisilleen, mutta ohjasi minut toisen kauppiaan luokse, jolta näitä vielä löytyi. 

Mitä tapahtui ensiksi leikkaamilleni suiruille? Osan leikkasin uuteen kassiin, mutta kun olin tapani mukaan leikannut niitäkin reilusti yli tarpeen, enkä halunnut niistä hirsimökkejä tehdä, niin ompelin ne kaikki yhteen pitkäksi nauhaksi. Mitä siitä joskus syntyy, en vielä tiedä, mutta eivät ainakaan ole sellaisenaan kuljeksimassa.