Olen Instagramissa ihaillut Minki Kimin (@zeriano) pussukoita, rasioita ja muita käsitöitä. Ostin hänen ohjeensa pienen silitysraudan kuljetukseen tai säilytykseen.
Ajattelin, että kyllä tällä ompelukokemuksella pystyn yhden kotelon vääntämään. Se kuuluisa ylpeys ja lankeemus. Ei mennyt ihan niin hyvin kuin kuvittelin. Tai hyvin meni siihen asti, kun päällistä ja pohjaa ryhdyin yhdistämään sivukappaleeseen. Vaikka kuinka olin osaset mitannut tarkasti, niin sivukappale oli liian pitkä pohjan ja päällisen reunoihin. Purin takaosan irti (kaikki päällitikkaukset, siksakit ja muutkin ompeleet. Mittasin reunan ja kavensin takakappaletta. Olisi pitänyt kaventaa enemmän, mutta toista kertaa en lähtenyt ratkomishommiin, kangas alkoi reunoiltaan jo liestyä. Vähän jouduin päätykappaletta survomaan, että sain sen paikoilleen. Siellä on sitten poimuja survominen seurauksena.
Ok, menetteleehän se ja hommansa hoitaa, mutta ei todellakaan ole ompelutaitoni kukkanen.
Ensiksikin, se on mielestäni hiukan iso raudalleni, vaikka ohjeen kuvassa on ihan samanlainen pikkurauta. En ehkä halua säilyttää rautaani kotona ollessa tässä, koska se vie isomman tilan kuin pelkkä rauta. Eli pussukka tulee olemaan kuljetusversio. (Tämä ei ole minun vikani)
Toiseksi, tuo pitkään säilömäni hopeinen metrivetoketju on tuossa ihan väärässä paikassa. Olisi pitnyt luottaa intuitioon ja unohtaa moinen hienostelu. Sen vaihtaminen olisi kuitenkin sellainen urakka, että olisi nopeampaa tehdä koko pussukka uudelleen ja pienempänä versiona. (hmmm 😏, toivottavasti en siihen ryhdy)
Yksi työvoitto kuitenkin tuli, josta olen ylpeämpi kuin koko tuotoksesta. Käsivammani takia kahden käden yhteistyössä tehtävät hienomotoriset hommat ovat haasteellisia, mutta nyt laitoin elämäni ensimmäisen kerran ihan itse lukot metriketjuun.👏Siihen meni kyllä hurjasti aikaa ja aika monta senttiä vetoketjuakin, mutta onnistuin.
.
Miten se menikään: ahkeruus kovankin onnen voittaa… Hieno pussukka 🙋♀️
VastaaPoistaKiitos, Hannele. Ehkä se on näin.
PoistaTuo ehkä-sana on kyllä hyvä olla mukana:) nimim.kokemusta on vastaavassa tilanteessa:)
VastaaPoistaLopputulos näyttää kuitenkin hyvältä kuten kankaatkin joita pussiin käytit:)
Kiitos, Irma! Oma silmä poimii sieltä varmaan ne epäonnistuneet kohdat :)
PoistaJoihinkin töihini kun on sattunut mielestäni joku epäonnistunut kohta vaikka kuinka pieni ja kukaan muu ei sitä huomaa niin itse näen työssä vain sen kohdan, ja kyllä harmittaa!
PoistaTosi harmittava ellei raivostuttava tilanne, kun tiedän miten tarkka olet. Ehkä jonkun ajan kuluttua tuo säilytin tuntuu jo ihan mukavalta ja vaiva ja koko ei ole päällimmäisenä. Kauniit kankaat ja vetoketju! Annoitko palautetta?
VastaaPoistaKiitos! Epäilen enemmän omia taitojani kuin ohjetta. Aika varmaan korjaa harmitukseni :)
PoistaKauniin rasian olet ommellut, pieniä ylimääräräisiä laskoksia ei edes huomaa. Kieltämättä itselleni sattui ihan hiljattain vastaava juttu: ajattelin ommella tilkkulehdissä olleet tähtiblokit (4 kpl). Numero 4 onnistui, ryhdyin ompelemaan numero 3:sta. Hah ja pah! Ei noilla miltoilla synny tähteä! mittasin vielä monta kertaa (tuumamitat), mutta niissä ei ollut vikaa. En jaksanut antaa noottia.
VastaaPoistaKiitos lohdutuksen sanoista. Ei ohjeiden tekijätkään onnistu joka asiassa, mutta täss kohtaa olen kyllä sitä mieltä, että syyllinen löytyy ihan oman ompelukoneen edestä.
PoistaHyvä että hommaan liittyi sentään jotain positiivista! Ja kyllä se on hieno rasia, ajan mittaan annat varmaan anteeksi jos tuli joku ryppy.
VastaaPoistaKyllä liittyi, olin niin ylpeä metrivetskarin lukottamisesta, että hihkuin täällä tyhjässä talossa itsekseni. Koskaan ennen en ole sitä onnistunut lukottamaan, nyt ei ollut apuja, joten pakko oli ähertää. Harmi rypyistä alkaa olla jo haihtunut, aika korjaa aika monta asiaa.
PoistaHieno rasia siitä tuli!
VastaaPoistaIkääntyessähän ihan kuuluu tulla ryppyjä, ehkä joskus myös taitojen karttuessa? Söpö silitysrauta on pussistaan takuulla onnellinen. :)
On kyllä melkoista sinnikkyyttä, että purat kaiken! Toisaalta ei kyllä ole sitä pelkoa, en uskaltaisi ryhtyä edes puoliksikaan noin monimutkaiseen työhön, vetskari jo pelottaa...
Kiitos, punaPaula! Minulla on purkamiseen sellainen asenne, että se on osa prosessia. Nuorempana en tätä asennetta omannut, mutta liittynee ikääntymiseen se, kuten rypytkin. Vetskarin ompelu oli tuossa helppoa, koska se ommeltiin melkein ekaksi ja ihan suoriin reunoihin.
Poista