Viimeinen rutistus

Elokuussa 2020 aloitin english paper piecing -työn, Millerfiori Tarantellan. 
Millefiori- malleista Passacagliaa näytti monet tekevän ainakin somen perusteella, itse ihastuin Tarantellaan. Valmiit paperimallineet tilasin Britanniasta  Sew & Quilt -kaupasta. Annoin itselleni 10 vuotta aikaa tehdä peitto valmiiksi.

 Vuosista on kuusi mennyt ja neljä jäljellä. Tilkkupinta valmistui viime vuoden syyskuussa, joten siihen meni viisi vuotta ja kuukausi.. Ainakin kaksi n. puolen vuoden mittaista taukoa pidin, lisäksi useita lyhyempiä.  Paloja on tikattu käsin yhteen 3021 kpl.

 En juurikaan ommellessani pohtinut taustakangasta tai reunuksia, vaikka olinkin alusta asti sitä mieltä, että reunukset peittoon tulee. Viime syksynä oli muita ompeluksia ja oikeastaan vasta vuodenvaihteessa aloin miettiä tarvittavia kankaita. Katrin Tilkkukaupasta löytyi muutamia mieleisiä vaihtoehtoja, mutta takakankaaksi suunniteltua ei ollut tarpeeksi. Katri sitä yritti tilata, sitä odoteltiin ja kun lopulta näytti siltä, että kankaan saaminen voi olla epävarmaa, niin vaihdoin sitten toiseksi parhaaseen, jota Katri oli jemmannut minulle varuiksi. 

 
 Jo peittoa ommellessani mietin, miten ihmeessä selviän reunoista, sillä ohjeen mukaan ommeltuna ne näyttivät ensimmäisen kuvan mukaisille. Minkäänlaista halua ei ollut ryhtyä sovittelemaan lisäpaloja, että saisin reunan suoraksi. Mutta miten saisin reunukset ommeltua niin, että saisin reunat ja kulmat suoraan? Ystävä ehdotti teipin vetämistä, mikä toimikin sitten todella hyvin. 

Teippasin maalarinteipillä suorat linjat, tarkistin kulmat ja etäisyydet eri kohdilta. Jos jossain vaiheessa ajattelin säilyttäväväni ohjeen mukaiset kokonaiset kuviot reunassa, se oli pakko unohtaa. En olisi saanut suoria linjoja, jos olisin ryhtynyt niitä seurailemaan. Käytännössä se tarkoitti sitä, että teippilinjan ulkopuolelle jäi aika paljon paloja joissakin kohdin ja joissakin kohdin mentiin ihan reunaa pitkin. Tähän pieneen (?) epämääräisyyteen olin tottunut jo ohjeessa muutenkin. 

Sitten ompelin tiheällä tikillä kaksi kierrosta teippien ulkoreunaa pitkin.  Poistin teipin ja asetin reunuksen reunan ompelemaani linjaa vasten ja ompelin kiinni.

Tilkkupinta näytti heti valmiimmalta.  Kehyksen alle jääneitä palasia en ole ainakaan vielä leikannut pois, Todennäköisesti siistin niitä siten, etten joudun katkaisemaan käsinommeltuja saumoja. 
 

 Huolittelin vielä reunan saumurilla, en halunnut rispautuvia langanpätkiä häiritsemään käsin tikkausta. Tämä oli oikeastaan turha toimenpide, sillä kun olin kiinnittänyt takakankaan, vanun ja tilkkupinnan yhteen, niin käänsin ylimääräisen takakankaan vanun yli etupuolelle ja harsin kiinni. Peittoa joutuu tikatessa pyörittelemään sylissä, enkä halunnut puuvillavanun nöyhtää ympäriinsä, siksi piilotin sen. 

 Reteesti kiinnitin työn ompelukehykseen ja ajattelin tikkaavani ihan sääntöjen mukaan. Kehyksen halkaisija on 60 cm, ja vaikka käpäläni ovatkin pitkän sorttiset, niin ei onnistunut, ainakaan ensimmäisellä yrittämällä. Vaikka kuinka löysäsin työtä kehyksessä, tikkaaminen tuntui hankalalle ja unohdin koko kehyksen.

 Mitään kuvioita en piirtele, vaan hyödynnän tilkkupinnassa olevia kuvioita tikkaamalla ympyröitä. Minulla on kahta erisävyistä turkoosia ja kolmea erisävyistä violettia tikkauslankaa.

  Palelemaan ei tikatessa ainakaan pääse, lämmin peitto sylissä pitää siitä huolen. 
Tämän piti olla kevyt kesäkäsityö 😄

 PS: Otan mielihyvin ja kiitoksella vastaan ison työn käsintikkausvinkkejä kokeneemmilta tilkkuilijoilta.

PS 2: Moni jo tietääkin, mutta kerron kuitenkin. Kun ensimmäisen kerran näin ommeltavan epp-työtä n. 15 vuotta sitten, niin sanoin, ettei minusta niin hullua tule, että tuollaiseen ryhtyisin. 
Tässä sitä nyt ollaan.