Pöllöpussukoita

Vaikka tilkkusuoni edellisen postauksen mukaan puhkesikin, krooninen aikapula tukki sen jälleen.Tämän viikon nautin syyslomasta ja aikaa on riittänyt ompeluunkin.
Syntyi kahdelle pikkutytölle pussukat, pöllöteemalla mennään ihan kuin vahingossa, kun sattui väreihin sopivia pöllön kuvia löytymään varastosta.

Eka pussukka on vaaleanpunaista ja pinkkiä isolla pöllöllä, varvassandaaleilla ja tietysti leivoksilla höystettynä. Ei oikein teema pitänyt, mutta ei sillä ole niin väliä, kunhan värit vain sopivat.

 Mitat: leveys 22 cm, korkeus 20 cm ja pohjan leveys n. 9 cm.

 Toinen pussukka sinisellä ja ripauksella vaaleapunaista sekä pienemmillä pöllöillä.

Kuvittelin tehneeni molempien pussukoiden tilkkupinnat samankokoisia, mutta sininen pussukka on kuitenkin aavistuksen isompi. Ei mitään käsitystä, miksi toinen suureni tai toinen pieneni. 

Sinisen mitat: leveys 22 cm, korkeus 22 cm ja pohjan leveys n. 9 cm. Eikä kummastakaan ole yhtään kelvollista sisuskuvaa, mutta vuorit on ja tasku toisella kupeella. 

Lomaviikon aloitti kiva vierailu; entinen työkaverini, jonka kanssa tapailimme aluksi säännöllisesti marketin maitohyllyllä, kävi kylässä. Ihan vinkkinä, että hän ompelee työkseen nukenvaatteita, kannattaa käydä kurkkaamassa hänen Nukkemuoti-puotiaan. Sain häneltä aivan ihanat tuliaiset, pussillisen Mölnlycken ompelulankoja ja kaksi tilkkukirjaa. Parasta antia oli kuitenkin vaihtaa ompeluajatuksia ja puhua kankaista!

Tilkkusuoni puhkesi

Sitten kun alkaa tapahtua, niin sitten todella tapahtuu. Edellisen postauksen kangaskasasta sukeutui ompelevalle ystävälle pussukka syntymäpäivälahjaksi (viimetippa on paras motivaattori). Pussukan sisälle ompelin pienen, irrotettavan neulatyynyn. Neulatyynyn malliin oli linkki Saijan blogissa.

 Pussukka valmistui illalla ja suunnittelin kuvaavani sen aamulla ennen töihin lähtöä luonnonvalossa. Enpä sitten muistanutkaan ja olin jo synttärijuhliin menossa, kun tajusin, ettei pussukkaa olekaan dokumentoitu. Kurvaus lähimmälle parkkipaikalle (rautatieasema) ja kännykällä hätäisiä kojelautakuvia.

Harvoin saan sisuskuvista tarkkoja, mutta nyt onnistui jostain syystä kertalaukaisulla.

Mittanauhaa ei ollut mukana, mutta veikkaan, että leveys on 25 sentin luokkaa, korkeus vähän vähemmän, pohja ehkä kymmenisen senttiä.

 Vaalea pussukkakin löysi kantensa- eikun vetoketjunsa. Tikkauksena sydämiä kiemuroissa. 

 Korkeus 26 cm, leveys 26 cm ja pohjan leveys 12 cm. Kuvauksen ajaksi pussiin oli laitettava painoksi kilo ruisjauhoja, että se olisi tuulessa pysynyt kaiteella.

 MInulle tulee kotiin kannettuna (tai ei ihan kotiin, kun postilaatikko on kilometrin päässä) Love Patchwork & Quilting -lehti. Olen huomannut, että se on Prismassa ainakin viikkoa aikaisemmin, mutta silti minusta on kiva saada se omaan laatikkoon. Uusin tuli eilen, ja siinä oli  Elizabeth Hartmanin haastattelu. 

Ja reilun tunnin kuluttua minulla oli kaksi kettublokkia ommeltuina. Tumma kettu on viimekesäisen tilkkukurssin peruja.

 Samasta lehdestä jäi mieltä kiusaamaan Candy Chain peitto. Kankaita jo vähän katselin sitäkin varten, väritys tulee olemaan kyllä jotain ihan muuta. Ai batiikkipeitto, kyllä sekin sieltä seinältä etenee - ainakin joskus.

Ei tule valmista

Pari viikkoa on mennyt epämääräiseen räpeltämiseen eikä oikein mitään valmista ole syntynyt. Kaivoin projektikorista sinne hautautuneen batiikkipeiton blokkeja suunnitteluseinälle, että edes näyttäisi siltä, että jotain on tekeillä. Itsepetosta.

Jotkut näyttävät aloittavan tilkkutyöt parisängyn päiväpeitteestä, minulla se ei meinaa valmistua millään. Olenkohan tähän ihan kyllästynyt sitten, kun joskus saan sen valmiiksi.

Keskeneräisen pussukan aihio odottaa tikkaamista ja kasaan ompelemista. Tekele jumittui pöydälle, kun se ei osaa päättää, minkä vetoketjun haluaa yläreunaansa.

Kaikista keskeneräisistä viritelmistä huolimatta pölläyttelinkin pölyjä ompeluaiheisista kankaista. Syntyisiköhän näistä jotain pahimpaan ompelun tuskaan?

Reilu viikko sitten vietin ihan kokonaisen viikonlopun Tallinnassa. Kuvittelin, että voisin käydä siellä ilman Karnaluksissa poikkeamista. Ei onnistunut, ei sitten millään. Oranssia ompelulankaa ja koneen neuloja menin ostamaan. Ompelulangan muistin, neulat unohdin. Ei hirveästi kuitenkaan harmittanut, ihan vähän muutakin löytyi neuloja korvaamaan.

Ja aurinko paistaa

Muutaman mutkan kautta sain tilauksen pussukoista joululahjoiksi. Ensimmäinen niistä oli sininen kolmiopussukka, joka tuli nimettyä Mustikkakesäksi, koska tänä vuonna mustikoita on ollut ihan hurjasti, ja pussukassa on kaikki mustikansinisen sävyt.

Tilaajan toinen toive oli oranssi pussukka, ja kun hän halusi sisarensa kanssa poiketa meillä katsomassa tilkkutyöverstastani, päätin ommella pussukan valmiiksi, ettei Mustikkakesän tarvitsisi yksin lähteä syntymäkodistaan. 

Käytin tähän suorakaiteen muotoisia paloja, kiinnitin tilkkupinnan nurjalle puolelle ohuen silitettävän vanun ja tikkasin kaikki kiinni kovikehuopaan. Vanu tilkkupinnan ja huovan välissä tuo pehmeyttä pintaan ja tikkauksetkin erottuvat vähän paremmin.

 Tässä tikkaukset näkyvät vähän paremmin kuin kohtisuoraan otetuista kuvista. Tikkauslanka on oranssiin päin kallellaan olevaa keltaista. Alakulmia en tikkaa, koska ne saksitaan pois, kun kulmat on ommeltu.

 Harvoin onnistun saamaan valmiin pussukan sisuksista kunnon kuvaa, siksi tässä sisäpuoli ennen pussiksi ompelemista. Tasku on kaksinkertaisesta kankaasta ommeltu ja sen saumassa on Omin käsin teki Tiinatei -merkki. 

Tekniset tiedot: korkeus 24 cm, leveys vetskarin kohdalta 29 cm ja pohjan leveys 11 cm. 

 

Ehdin  saada pussukan kuvattua juuri ennen kuin se lähti maailmalle. Pilvisenä päivänä se oli kuin aurinko terassin kaiteella, ja saikin siitä nimensä- Ja aurinko paistaa!

Good Luck Star - jo on tähdellä nimi!

Näin Saijan blogissa upean paper piecing -tekniikalla tehdyn tähden.  Laitoin sen heti mielessäni  todella pitkän to-do -listan viimeiseksi. Sitten koitti tylsä hetki, teki mieli tehdä jotain, jossa olisi vähänaivoillekin töitä. No tässä oli, ihan riittämiin.

Paper piecing on kivaa, minulla se syö vaan kangasta ainakin tuplaten todelliseen tarpeeseen nähden. Lieneekö jonkun sortin hahmotushäiriö, kun minulla on oltava iso lohmare kangasta, että se varmasti kääntyy oikein ja riittävästi sauman ompelun jälkeen. Siksi riemuitsin, kun ohjeessa oli valmiiksi piirretyt kaavat palojen leikkaamista varten. 

Yhden illan leikkelin paloja kaavojen mukaan (97 kpl) , ja koetin ymmärtää, mitkä ovat A, B ja C-osiot ja miten värit menevät. Suurin toivein seuraavana aamuna aloitin. No, ei ne valmiiksi leikatut palat kovin paljon auttaneet. Vaikka sain ne muka kohdalleen ommeltua, niin sitten ne eivät kuitenkaan riittäneet kaavan reunaan asti kun käänsin kankaan. Ratkoin sauman ja yritin uudelleen. Ratkoin sauman ja yritin uudelleen. Ratkoin sauman ja yritin uudelleen. Leikkasin uuden, ison palan kangasta, ompelin viivaa pitkin - ja se oli siinä. Minun logiikkaani ei mennyt mitenkään ensimmäisen kahdenkymmenen neljän osan kanssa, miten päin pala olisi laitettava. 

Olin tehnyt väritystehtävän ennen ompelun aloittamista. Saijan tähtösessä värit kiertyivät kivasti keskikohdan kautta toiselle puolelle. Laskuvirhepaholainen, Saijalla oli kuusi eri väriä, minulla kolme. Ei heittänyt kuin ihan vähän. Mutta toinen virhe oli se, etten mennytkään värieni vähyyden huomattuani katsomaan Saijan tähtöstä, vaan ohjeen. Siellä oli neljä väriä. joten purin pari palaa ja lisäsin neljännen värin. Ja ihmettelin, miksi minun värini eivät kierry. No, ei kiertynyt, kun oli neljä väriä. Se selvisi loppumetreillä, kun vihdoin kävin kurkkaamassa Saijan kuvaa. En purkanut. 

Tulihan se viimein valmiiksi. En kyllä koskaan ole tämän kokoista blokkia tehnyt niin pitkään ja hartaasti, niin paljon ommellen ja purkaen. Siitä tuli kyllä hieno, mutta ei koskaan enää. Tämä päätyy varmaan tyynyyn niin kuin Saijankin tähtönen. Oikea Good Luck Star, se good luck vaan puuttui ompelustani.

Tekniset tiedot: 97 palaa, blokin koko 12 tuumaa kanttiinsa. Aikaa meni kolme iltaa ja yksi melkein kokonainen sunnuntai. Miten sainkin noin paljon aikaa sihen tuhraantumaan?

P:S. Tätä kirjoittaessani olen kaivanut päästäni ja vaatteistani kolme hirvikärpästä, ja edelleen joku juoksee pitkin päätäni ja niskaani. Kävin vain pikaisesti kastelemassa eilen istutettua luumupuuta enkä missään metsässä. En tykkää, siis hirvikärpäsistä.

Elokuublues

Keskikesällä menin punaisilla pussukoilla, elokuussa vaihtui väri siniseen. Keräsin sinisävyisiä palasia, joita ompelin yhteen vailla mitään tarkempaa suunnitelmaa. Kotona sattui olemaan vain 25 senttinen, sininen vetoketju, leveys tuli sen mukaan. Korkeutta on saman verran, mutta jotenkin tämä näyttää korkeammalle kuin leveämmälle. Optinen harhako? Tilkkupinta on tikattu rysantti(=krysanteemi)-mallilla

Tasasivuinen kolmio on yksi lempimuodoistani. Kahden ja puolen tuuman kaitaleista leikkelin kolmioita, niitä tuli TAAS leikattua ainakin kaksi kertaa tarve, olen todella huono arvioimaan menekkiä. On laitettu jemmaan, jos riehaannun samalla mallilla toista pussukkaa aloittelemaan.

Tällä on leveyttä 27 cm, korkeutta 23 cm ja pohjan leveys on 13 cm. Tämän tikkasin n. puolen sentin päästä saumoista, minusta tämä ei kaipaa ylimääräistä ryhelmää pinnalleen. En ole kyllä ihan varma, olisiko tuo toinenkaan kaivannut.

Maaliskuussa itse kylvämäni kesäkukat alkavat vihdoin kukkia. Parempi kai elokuussa kuin ei milloinkaan?

Tiinatein tykkäämiset

Mansetilkku oli ja meni. Monessa blogissa on saatu ihailla näyttelykuvia. Mielenkiintoista on, että vaikka mielestäni vietin Haiharassa melko pitkän ajan ja kuvasin suurimman osan töistä, joissakin blogeissa on tullut vastaan ihan ennen näkemättömiäkin ihanuuksia. Miten jäivätkin paikan päällä silmien väliin?

Elämä on ollut jokasyksyistä kaaosta (suuresti työllistävä uuden lukukauden aloitus; marjoja, jotka eivät meinaa loppua ollenkaan; anopin kasikymppisten puuhaaminen, ja puutarhakin järjestää tekemistä, vaikka olen yrittänyt ehdotella sille jo ainakin vähittäistä talvilepoon valmistautumista). Ylimääräistä aikaa on ollut todella vähän ja postaaminen on jäänyt. Toinen syy blogihiljaisuuteeni Mansetilkku-postauksen suhteen on se, että en oikein tiedä vieläkään, mitä ajatella näyttelystä. Tilkkutyön rajoja oli laajennettu leveälle, paljon oli sellaisia upeita töitä, joita en itse osaa edes ajatella tilkkutöiksi. Kai siksi etenkin Haiharan päärakennuksen monet työt aiheuttivat ihailun lisäksi suurta hämmennystä.

Vasta kun pääsin tallirakennukseen, tunsin oloni kotoisaksi.Tilkkupeittoja, oikeita tilkkupeittoja!  Tähän postaukseen olen poiminut valokuvistani ne työt, jotka voisin ottaa omaan kotiini, siis täysin subjektiivisia valintoja, tekniikat tai tikkaukset eivät ole olleet ratkaisevia, vaan tunnelma, mikä töistä minulle välittyi. Valitettavasti joidenkin töiden tekijöiden tiedot ovat kuvissani jääneet niin epäselviksi, että en pysty sitä tietoa jakamaan. Siis Tiinatein tykkäykset Mansetilkussa:

 Marjatta Ahosen Kesätori

Lea Päivisen Marin kesä

Tiina Saariston Mummola (muistaakseni, mummoon nimi ainakin liittyi). 

Kiitokset näyttelyn puuhanaisille, tällainen näyttely ei synny itsekseen, vaan on vaatinut tekijöiltään aikaa ja vaivaa.

Purkuhommia

Pää on ollut toista viikkoa pensaassa eikä tilkkuiluun ole ollut aikaa kuin ajatuksissa. Mustikoita, vaapukoita ja herukoita napsiessa talteen ehtii kyllä suunnitella vaikka millaisia tilkkutöitä - odottakaahan vain valmista! Sitä voi kyllä ihan oikeasti joutua odottamaankin.

Jotain yksikertaista käsityötä täytyy kuitekin vähän harrastaa, sellaista, missä ei juuri tarvitse ajatella mitään. Vaatekaapissa ison tilan vienyt, yhden kerran käytössä ollut iso villaviitta sai purkutuomion. Olen neulonut sen vajaa kymmenen vuotta sitten työpaikkani ollessa kylmässä ja vetoisessa talossa. Käytännössä vaate osoittautui kuitenkin hankalaksi enkä oppinut sitä käyttämään. En kyllä paljon harjoitellutkaan. Ei muuta kuin langoiksi takaisin.

On oikeastaan aika hurjaa, että purkaminen sujuu paljon nopeammin kuin tekeminen. Tämä ei taida kyllä koskea tilkkutöitä.

 

Purin langat ensin kerälle ja sitten kieputtelin kikkarat säikeet vyyhdeille, että sain ne kasteltua ja mutkat oiottua.

Kevyessä kesätuulessa Uuden tietosanakirjan painavat sanat pitivät vyyhdit paikoillaan.

Reilu kilo seiskaveikkaa on taas käytössä! Ja vaatekaapissa iso kolo - mitähän siihen keksisi tilalle?