Sivut

maanantai 5. joulukuuta 2016

Vieläkin pussukoita

Kun niin tykkään pussukoiden rustaamisesta, niin enpä naytä osaavan osaa sanoa pyyntöihin ei. Yksi sininen piti vielä tehdä, se poiki sitten pyynnön toisesta sinisestä, ja minähän siis suostuin. Oikeastaan periksiantamisen syy oli itsenäisyyspäivä, ylimääräinen päivä ommella. Mutta tässä se alkuperäinen sininen sivusaumojen ompelemista odottelemassa


Tässä vuoripuoli. Sisuksiin laitoin laukkukangasta, jonka olin unohtanut kokonaan, koska se oli hautautunut kahden muun kankaan väliin kangashyllyssäni. (Pitäisi siivota useammin!)

Lisää kuvateksti


Ja tässä valmiina. Minulla on edelleen pieni pala sinistä Marimekon Vihkiruusukangasta. Olen käyttänyt sitä säästellen, koska se on minusta niiiiiin kaunista. Samaa kangasta on kyllä roikkunut keittön ikkunoissakin nelisen vuotta, mutta ruusujen kauneus ei ole silmissäni kadonnut mihinkään.


Marle joutui mielikuvittelemaan edellisen postauksen kassin avonaisen kidan, tässä ihan konkreettinen kuva siitä. Tukiraudan pitkä sivu on n. 25 cm, ja se todella aukaisee ja pitä kassin suun kunnolla auki.


Käytössä huomasin, että kassin hihnat olisivat saaneet olla vähän pitemmät. Mitan otin vanhasta kassista, jossa ei rautoja ollut. Tykkään kantaa kassia olkapäällä, ja hihnassa pitää olla reilusti pituutta jotta kassi ei kyhnytä ihan kainalossa. Tukiraudaton kassi antaa yläreunastaan periksi, ja siten tilaa tulee riittävästi. Raudallinen reuna on joustamaton, ja vaikka hihnan mitta on sama kuin edellisessä kassissa, hihnan sisään jäävä tila tuntuu pienemmälle. Paksun toppatakin kanssa melkein jo ahdisti.Mutta näillä hihnoilla mennään.


Teje pyysi esittelyä tukiraudoista. Nämä ovat lyhyemmät ja pussukkaan tarkoitetut, mutta kassin raudat ovat samanlaiset, mutta pitemmät. Raudat ommellaan vetoketjun viereen omaan kujaansa. En ole vielä ihan sinut rautojen kanssa. Pussukan tai kassin ollessa kiinni, en saa mielestäni kulmia asettumaan kauniisti. Mutta haitanneeko tuo?

11 kommenttia:

  1. Kauniita pussukoita ja tuo vihkiruusukangas on kyllä ihana!

    Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  2. Kyllä on kaunis pussukka:) Vihkiruusukangas on niin nostalgista. Minulla on sitä muutama pala oikein vanhaa siis kymmeniä vuosia vanhaa. Vaalealla pohjalla ruskeakuvioisia ruusuja. Hyllynkulmalla odottavat vuoroaan päästä jonnekkin, en vaan ole vielä keksinyt sopivaa paikkaa. Ehkä tässä tuli ajatus:)

    VastaaPoista
  3. Vihkiruusu ON ihana! :o)
    Ihanaa Itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  4. Voi, miten kaunis! Minulla on ollut tuota vihkiruusu-kangasta sinivihreänä, itseasiassa siitä ommellut uunikintaat ovat edelleen käytössä. Pitää penkoa komeroa, josko olisi vielä jäljellä. Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  5. Sininen pussukkasi näyttää siltä kuin se olisi saanut sinisen värinsä vasta ompelemisen jälkeen. Kaunis lopputulos. Hyvää sinistä itsenäisyyspäivää.

    VastaaPoista
  6. Sinisistä sinisin! Vihkiruusu ON kaunista.
    Kassin suuaukko niin siisti!

    VastaaPoista
  7. Kaunis pussukka sekä upean sininen.Kassisi näyttää tosi hienolta.Ei voi kaikkea huomata heti,seuraavassa ei sama juttu uusiudu eli sangat ovat tarpeeksi pitkät.

    VastaaPoista
  8. Ruusukangas on kyllä kaunista ja siitä tuli hieno pussukka! Mahtaisinkohan enää osata laittaa näitä rautoja...

    VastaaPoista
  9. Kaunis pussukka ja siniset ruusut ovat ihania! varsinkin viela nain Itsenaisyyspaivan tunnelmissa. Katsoin juuri vasta netista Linnan juhlia. Kiitos kun laitoit kuvan raudoista. Ne ovatkin kuin aikanaan laakarin laukussa. x Teje

    VastaaPoista
  10. Kiitos, kyllä minä aika hyvin mielikuvittelin nuo! Omistan samanlaiset (ehkä pienmmät) kepit, mutta säilön niitä nyt varmaan toiset pari vuotta laatikossa ja käytän sitten, jos vielä muistan mitä ihmeen rautoja ne ylipäätään ovat. Tuo ruusukangas on maailman ihaninta! sitäkin minulla on! Vuoria myöten hieno pussukka ja kassi ihan superupea.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!