Vieläkin pussukoita

Kun niin tykkään pussukoiden rustaamisesta, niin enpä naytä osaavan osaa sanoa pyyntöihin ei. Yksi sininen piti vielä tehdä, se poiki sitten pyynnön toisesta sinisestä, ja minähän siis suostuin. Oikeastaan periksiantamisen syy oli itsenäisyyspäivä, ylimääräinen päivä ommella. Mutta tässä se alkuperäinen sininen sivusaumojen ompelemista odottelemassa

Tässä vuoripuoli. Sisuksiin laitoin laukkukangasta, jonka olin unohtanut kokonaan, koska se oli hautautunut kahden muun kankaan väliin kangashyllyssäni. (Pitäisi siivota useammin!)

Lisää kuvateksti

Ja tässä valmiina. Minulla on edelleen pieni pala sinistä Marimekon Vihkiruusukangasta. Olen käyttänyt sitä säästellen, koska se on minusta niiiiiin kaunista. Samaa kangasta on kyllä roikkunut keittön ikkunoissakin nelisen vuotta, mutta ruusujen kauneus ei ole silmissäni kadonnut mihinkään.

Marle joutui mielikuvittelemaan edellisen postauksen kassin avonaisen kidan, tässä ihan konkreettinen kuva siitä. Tukiraudan pitkä sivu on n. 25 cm, ja se todella aukaisee ja pitä kassin suun kunnolla auki.

Käytössä huomasin, että kassin hihnat olisivat saaneet olla vähän pitemmät. Mitan otin vanhasta kassista, jossa ei rautoja ollut. Tykkään kantaa kassia olkapäällä, ja hihnassa pitää olla reilusti pituutta jotta kassi ei kyhnytä ihan kainalossa. Tukiraudaton kassi antaa yläreunastaan periksi, ja siten tilaa tulee riittävästi. Raudallinen reuna on joustamaton, ja vaikka hihnan mitta on sama kuin edellisessä kassissa, hihnan sisään jäävä tila tuntuu pienemmälle. Paksun toppatakin kanssa melkein jo ahdisti.Mutta näillä hihnoilla mennään.

Teje pyysi esittelyä tukiraudoista. Nämä ovat lyhyemmät ja pussukkaan tarkoitetut, mutta kassin raudat ovat samanlaiset, mutta pitemmät. Raudat ommellaan vetoketjun viereen omaan kujaansa. En ole vielä ihan sinut rautojen kanssa. Pussukan tai kassin ollessa kiinni, en saa mielestäni kulmia asettumaan kauniisti. Mutta haitanneeko tuo?