Sivut

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Yksi työvaihe päätöksessä

Mallasin tilkkupeittoa tulevalle paikalleen. Jouduin kiskomaan sitä kuvauspuolelle vähän reilummin kun se vaikutti leveyssuunnassa vähän naftille. Joutuisinko tekemään vielä yhden yhdentoista blokin rivin? Ei huvittanut yhtään. Pitäisi penkoa kankaat takaisin esille, leikata kaitaleita ja miettiä taas, miten se blokki rakennetaankaan. Ajattelin, että eihän sitä kukaan käy tuolta ikkunan vierestä katsomassa, vaikka siellä olisikin vähemmän roikkumisvaraa. Silti harmitti.


Sitten nostellessani työhuoneen sängyltä erinäisiä sinne kertyneitä tavaroita löysin kasan alta  kymmenennen rivin blokit. En siis ollut edes ommellut niitä peittoon! (Siivous silloin tällöin ehkä kannattaisi!) Jälleennäkeminen oli iloinen!


Ei kuin kone käyntiin, blokit yhteen ja rivi kiinni tilkkupintaan.


Nyt on tämä työvaihe valmis!


Kuvauspaikan löytäminen teetti vähän aivotyötä. Kakkosnelonen pyykinkuivaustelineen päälle ja neljällä Spectrumilla peitto lankulle. Korkeus ei riittänyt, mutta onneksi on puhdasta lunta alla. 


Onneksi näillä opuksilla on muutakin käyttöä kuin viedä melkein kokonainen hyllymetri.


Sitten tunnustus: Lienenkö tyhmä vai typerys, jääräpää vai epärealistinen, uhka- vai hullunrohkea, mutta kaikkia hyviä neuvoja vastaan aion (yrittää) tikata pinnan kokonaisena Isolla Pfaffillani. Suurin Isolla tikkaamani pinta on yhden sängyn päiväpeiton kokoinen, ja se sujui ongelmitta. Nyt laitan koneen ja etenkin omat taitoni tiukkaan tarkasteluun, miten urakasta selviän. Perästä kyllä kuuluu.


Nyt laitan tämän työn kuitenkin hetkeksi huilaamaan, otan muutaman pikkutyön väliin, ja niiden jälkeen palaan tämän kimppuun.


P.S. En ole ihan varma, tykkäänkö tästä vai en. Lienekö pitkän prosessin aikana kyllästynyt  jo näihin batiikkisuikaleisiin. No, meillä on makuuhuoneen ovi aika usein kiinni, joten ei se kovasti silmää siellä häiritse. Ja meillä nukutaan silmät kiinni. Se seuraus tämän valmistumisella näyttää olevan, että ainakin tapetti makuuhuoneessa menee vaihtoon.

34 kommenttia:

  1. Kylläpä siita tulee komea. Tikkaa peitto neljänneksittäin, niin saat sen mukavammin koneeseen. Uskon, että onnistut hienosti tikkauksen kanssa. Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kvilttaaja. Kaikenlaisia strategioita on tikkaukseen kehitteillä, ja kaikki vinkit otetaan vastaan:D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos TeSa, toivottavasti on vielä tikkauksen jälkeenkin :D

      Poista
  3. Upea! Ihan varmasti saat tikattua hienosti peiton!

    VastaaPoista
  4. Hipheijaa! Mikä tuuri, kun löysitkin puuttuvat palaset!

    Täytyy taas kerran todeta, että kyllä sinulla on sana hallussasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa, joskus paistaa päivä tilkkukasaankin!

      Poista
  5. Kyllä tuo hyvältä näyttää!! Monesti tulee itsellekin tympääntyminen työhön kun sitä on pitkään puurtanut eikä enää näe kauneutta. Onneksi toisinaan käden jälki miellyttää pitkäänkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma, ehkä silmä tähän tottuu, ja todennäköisesti tapetin vaihtokin/maalaaminen auttaa ;D

      Poista
  6. Hei Leena! Ihana etta loysit sen yhden lisarivin! Kylla tama on upea! Eipa arvais mihin kaikkeen vanhat tietosanakirjat kayvat! Mista tuntee 'quilterin'? Siita etta huone tapetoidaan tai maalataan tilkkupeittoon sopivaksi! x Teje

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teje, niin, seinän maalaaminen tai tapetoiminen on aika pieni juttu tuon peiton tekemisen rinnalla.

      Poista
  7. Upea, hallitusti värikäs ja samalla niin dramaattinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kiitos Paula, olipa hieno lause, jäi peitto nyt toiseksi :D

      Poista
  8. Tosi hieno tästä tulee ja minä kyllä vaan kannustanut tikkaamaan is onkin peiton omalla koneella. Oma jätti (josta facessa jo puhuimme) on tikattu aloittaen keskeltä ja on menty aina 1 blokkirivi kerrallaan alas ylös neljännes kerralla. Näin pysyy homma hanskassa helpommin. Toki voi tehdä stitch-in-the-ditch ompeleet, ne helpottaa kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina, samankaltaisia suunnitelmia tikkaukseen. Kerrokset aion stabiloida tikkaamalla ensin aputikkaukset ojaan.

      Poista
  9. Komea peitto. Batiikkikankaat ovat silmiä hivelevä kauniita. Itse olen tikannut isoja peittoja puolikkaan kerrallaan, toinen puoli rullattuna tiukasti. Olen nostanut koneen suurelle keittiön pöydälle, ettei peitto roiku pöydän ulkopuolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä, Helena. Iso työ ei todellakaan onnistu pienellä pöydällä.

      Poista
  10. Ai miten on upea peite sinulla ja kyllä sinä onnistut tikkauksessa....usko vaan ja rohkeasti eteenpäin kun sen aika koittaa.

    VastaaPoista
  11. Ihana peitto. Huikea värimaailma. Jos kyllästyt peittoon täällä on yksi kuka ottaa sen mielellään hoitoon :)

    VastaaPoista
  12. On se vaan niin upea! Voin kuvitella, miten iloinen olit, kun karkulaisnippu löytyi. Ne oli ehkä tahallaan piiloutuneet, mutta vain sen verran, että tiesivät tulevansa löydetyiksi. Kankaat on sellaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marle. Jotkut kankaat piiloutuvat niin pitkäksi aikaa, että olen jo unohtanut niiden olemassa olon.

      Poista
  13. Kyllä niin tykkään tästä peitosta. Värit on aivan herkkuja.

    VastaaPoista
  14. Huikean kaunis on pinta! Varmasti oli mukava yllätys kun olikin vielä yksi rivi irti. Tiedän tunteen, että pitää vähän hengähtää ennenkuin taas jatkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tilkkuilo. Lilan sävyjä alkoi tulla jo korvistakin, siksi tämä on vähän aikaa huilaamassa.

      Poista
  15. Hieno tilkkupinta ja hienot värit! What's not to love about it?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ehk se, että olen tuijotellut tätä niin kauan,että olen jo vähän kyllästynyt. Mutta ehkä sitten kun saan sen tikattua, voin ihastua uudelleen.

      Poista
  16. Voi että, kun on ihanan kaunis!!!!!!!!!!!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!