Kummallinen tilkkulämpäre

Tätä tilkkulämpärettä olen ommellut, purkanut ja tikannut viikon. Eikä se ole edes iso. Ystävän sohvatyynystä kopioitu malli ei niin helposti taipunutkaan ommeltavaksi. Piirtelin aikani suorakaiteita ruutupaperilla ja yritin saada selvää, miten ihmeessä se oli ommeltu. Vasta toinen puuväreillä väritetty ruutupiirros sai aikaan kilahduksen kuontalon alla: kahden suorakaiteen muodostamia blokkeja vain pyöritellään vinksinvonksin. Tuntuipa helpolle. Niin helpolle, että lämpäre on varmaan kahteen kertaan ommeltu, kun aina tuntui väärä tilkku osuvan väärää tilkkua vasten. Ja taas purettiin. Lisäksi epäilin  koko ajan kangasvalintojani, ne eivät vain tuntuneet miellyttävän silmääni.

Tarkkasilmäinen voi ihmetellä, missä ne tikkaukset ovat? Kahdella eri tavalla kokeiltu ja kumpikin purettu. Ensin tein lehtikuvioita kulkemaan köynnöksenä pitkin sinisiä tilkkuja. Illan katselin sitä ja purin pois. Seuraavaksi tikkasin paininjalan etäisyydellä tilkun reunasta siksakkuviota myötäille. Ehdin ommella neljä tikkauslinjaa lämpäreen päästä päähän. Katselin. Ja purin pois. Tikkauspinta tässä ei vain nyt kolahtanut minuun.

Nyt pinta odottelee uutta inspiraatiota, väreihin on silmä jo tottunut, mutta ihan oikeasti en tiedä, mitä tekisin tikkaamisen kanssa. Ai mikä tästä on tulossa? Kun aloitin, niin tavoitteena oli pitkille puikoille pesä, samankaltainen, minkä tein sukkapuikoille. Mutta en ole siitäkään enää ihan varma.

Kässäpussi ja kurre

Tilkkuläntistä sukeutui kässäpussi. Edellisestä kässäpussiviritelmästä kun sattui tulemaan puikkojen säilytyskäärö. Kaava tähän on joskus kulkeutunut Suuren Käsityölehden mainoksen mukana, ja olen tehnyt näitä useamman, kuitenkin ihan "suorasta" kankaasta. Yhtään pussia ei ole kuitenkaan jäänyt itselleni, ja pussin saaneet ovat kehuneet sitä varsin näppäräksi.

Alkuperäisessä ohjeessa vuori ja päällinen, joka ei siis ollut mikään tilkkuversio, ommeltiin samalla saumalla yhteen pussin pohjaosassa, joten saumavarat jäivät näkyviin pussin sisään. Tein saman, mutta näytti tosi tyhmälle ja epäsiistille pussin sisään kurkistaessani. Ja koko pohjaosasta tuli mieleen lähinnä pullukka äitiyspakkauksen makuupussi paksuine saumoineen. Ei minulla äitiyspakkauksen pusseja vastaan ole mitään, mutta niitä ei ole tarkoitettukaan käsitöiden kuljetukseen. Ratkoja jälleen kerran kehiin. Olin jo tietenkin ehtinyt siksakata saumavarat yhteen ja tietenkin tiheällä 3-piston ompeleella. Langanpätkät eivät tästä huushollista ainakaan vähene.Siinä sunnuntai-ilta vierähtikin varsin leppoisasti. Ompelin sitten vuorin ja päällisen pohjasaumat erikseen, vuorin pohjaan jätin kääntöaukon, jonka ompelin koneella kiinni, ja ihan vain käsin piiperrykseen pitkästyneenä.

Pussin juju on eripituisissa lenkeissä. Kun pussi halutaan sulkea, pitempi lenkki pujotetaan lyhyemmän läpi, jolloin pitempi lenkki toimii kantokahvana. Langan saa myös sujuvasti juoksemaan kiinni olevasta pussista, kertoi paljon junamatkoilla neulova ystäväni, eikä silloin tarvitse vaivata kanssamatkustajia konttailemalla heidän jaloissaan etsimässä kadoksiin pyörähtänyttä kerää.

Nimi taudille?

Oliko minun ihan pakko ihastua ja takertua Chambersin kirjan  (Uudet ja värikkäät tilkkutyöt) Kätketyt tähdet malliin? Oliko ihan pakko ryhtyä pienentämään kirjan peiton blokkikokoa? Oliko ihan pakko keksiä oma sovellus blokin ompeluun, kun en ymmärtänyt edes perusteellisten kuvien, rautalankamallien ja muutaman tuskaisen yrityksen perusteella, kuinka se olisi pitänyt vääntää.
Lopputulos: Sain homman toimimaan, mutta todennäköisesti samaan lopputulokseen pääsisi helpommalla ja huomattavasti harvemmilla leikkuuoperaatioilla, ompelusessioilla, silityskerroilla, saumojen sovittelulla, purkamisilla, puhumattakaan vähemmän reiällisistä sormistä tai tuskanhikivaraston liiallisesta ehtymisestä. Lapaluutkin ovat taas kasvaneet kiinni toisiinsa. Päättäväisen (lue: itsepäisen) urakan alle jäivät kotityöt (silityskasa kasvaa jo kattoon, illallispöydässä on  äitien tekemää ruokaa), ehkä ihan pikkiriikkisen leipätyökin (anteeksi opiskelijat ja koulutuskuntayhtymä), italian läksyt (anteeksi Riitta, luen kyllä italiankielisiä tilkkublogeja ja tiedän, mikä on blokki italiaksi). Lempisarjastanikin olen jo kadottanut juonenpään (tulen vielä takaisin Zak, Lisa Marlon, Diana, Laurel ja monet muut, ehkä).

Voisiko joku ystävällisesti valistaa, onko tälle taudille nimeä? Lisäoireita: "teen vielä tämän yhden" -ajatukset ompelukoneen kyljessä istuessa (D-insinööri on jostain syystä ehdottanut aikarajaa, jolloin saa ommella); kaikkialle kulkeutuneiden langanpätkien sietokyvyn uskomaton lisääntyminen; kummallinen suhtautuminen kaikenlaisiin kangaspaloihin, ostettujen tai lainattujen kirjojen nimessä esiintyy sana tilkku; jopa laihtuminen, kun ei muista käydä jääkaapilla; googlessa käytän enimmäkseen hakuina sanoja: tilkku, quilting, patchwork; tilkkublogeja lukiessani siirryn blogista toiseen ja eksyn omalta Tilkkutieltäni. Pelottavaa?

Viikon kestäneen, kaiken alleen peittäneen uurastuksen tuloksena on mitättömän kokoinen, n. 30x25 cm tilkkuläntti, jonka lopullinen kohtalo on vielä hiukan auki.

Entä onko tautiin lääkettä?

PS: Laitoin ensin Chambersin kirjan valokuvasta otetun kuvan tänne lähdeviitteineen, mutta sitten alkoivat tekijänoikeusasiat pohdituttaa. Aikani surffailin asian perässä, mutta kun en jaksanut pohtia, tulkintaanko tässä kohtaa lähioikeuspykäliä vai teoskynnyksen ylittämistä, niin katsoin helpoimmaksi riipaista vain kuvan pois.

Neulatyyny

Olihan se kokeiltava, nimittäin Töölön Tilkkupajan blogissa ollutta neulatyynyä. Olikin paljon yksinkertaisempi kuin kuvan perusteella kuvittelin sekä ihmeen nopeatekoinen. Ja keväinen värimaailma jatkuu sakeasta lumisateesta huolimatta. Aluksi ajattelin, ettei mikään neula mene ilman lekaa sinisistä ja vihreistä osioista läpi, kun tulin valinneeksi pohjaksi aika tiiviin kankaan. Mutta sinne neula vain solahti ja ihan ilman vasaraa!

Valmis kevätkassi

Vihdoin valmista! Kassin jäykisteenä on huopaa. Ensimmäistä kertaa käytin sitä ja hyvin toimii. Pohjakappale on kulmistaan pyöristetty ja huopaan kiinni tikattu salmiakkiruudukolla.Pohjan ompelin sivukappaleeseen kiinni kahteen ja puoleen kertaan, kun onnistuin aina saamaan pyöristettyihin kulmiin ryppyjä. Yläreunan kanssa olin jo viisaampi, ompelin huovan ja kankaan siksakilla yhteen ennen vuorin kiinniittämistä. Vuorissa on yksi tasku pitkällä sivulla, kännykkätaskun sijoitin kassin päätyyn. Ompelulanka loppui viime metreillä, yläreunan tikkauksen jouduin tekemään omista varastoista löytyneellä, onneksi oli aika lähellä samaa sävyä.

Mitähän seuraavaksi?

Vekkejä vai rusetteja?

Käsitöiksi meni tämänkin homman kanssa. Puolet kassin vekeistä on avattu. Aloittaessani kassia ajattelin, että näitä saa sitten puoli sukua joululahjoiksi, mutta ei taida saadakaan. On nimittäin sen verran nyhertämistä.

Vekkikassi

Tilkkutaiturin Tyttäreltä saadun kassiohjeen toteutus alkoi eilen. Kun kotoa ei löytynyt asiallisia (?) materiaaleja, on kankaat haettu E:llä alkavan kangaskauppaketjun liikkeestä. Tilkkutaiturin Tyttären kassi on tyylikäs tummansininen kullankeltaisin somistein, itse halusin keväisen pirtsakkaa.

Kuvien erilaiset vihreät eivät oikein täsmää todellisen kanssa, ensimmäisessä kuvassa on ehkä lähinnä oikeaa vihreää. Pallokangas on mielestäni ihanaa, oikein sellaista kesämekkokangasta. Äitini mukaan kretonkia.

Ompelin yksivärisestä kassikankaasta ja tehostekankaasta leikatut kaistaleet yhteen. Keväistä, eikö vain?

Silitin saumat auki ja sitten takaisin kiinni sekä tikkasin vekkien reunat. Tämä oli aika työläs vaihe, etenkin kun olin tehnyt laskuvirheen kangasta leikatessani, josta sitten seurasi kaksinkertainen työ. Kehnosta päästä kärsii etenkin niska- ja hartiaseutu.

Vekit kiinnittyivät ommellessani välikaitaleet kiinni vekkikaitaleisiin. Pallokangas toistaiseksi vain pilkistelee vekkien välistä. Kassi jäi tähän vaiheeseen odottamaan lisätarvikkeita - sekä ompeluaikaa. Loma nimittäin loppui ja aamulla olisi taas oltava virkkuna  työmaalla. (Onneksi pääsiäinen, vappu ja helatorstai on keksitty, puhumattakaan kesästä!)

Elävät suunnitelmat

Aikomuksena oli tehdä käsityöpussi. Kaavan näppärään pussukkaan sain joitakin vuosia sitten Suuren Käsityölehden mainoksen mukana. Olen tehnyt noita pusseja useampia, ilman tilkkuilua, mutta yksikään pussi ei ole jäänyt minulle. Pussin omistajat ovat kehuneet sitä näppäräksi, ja ajattelin, että nyt on korkea aika tehdä sellainen itsellenikin, mutta tilkkuillen. Pussin kaarevaan muotoon tuntui vaikealta sovittaa neliötä, ja päätinkin tehdä sen kapeista tilkkusoiroista. Leikkasin kierrätyskankaista 4,5 sentin suikaleita ja ompelin niitä ilman tarkempaa suunnitelmaa yhteen. Kuudennen soiron jälkeen pinta alkoi näyttää tosi synkälle, mitä muuta se olisi voinut ollakaan kun kankaatkin olivat aika tummia. En minä niin synkeätä pussia halunnut, ja joissakin kankaissa olevat kultatähdet tuntuivat liian jouluisilta. Luulinko muka kankaiden muuttuvat valoisiksi ja aurinkoisiksi, kun ompelisin ne yhteen?

Mitä ihmettä tekisin nyt pinolla soiroja? Pikainen suunnitelman muutos. Säilytyslokerikko sukkapuikoille! Puikkoni ovat asustaneet tähän asti jyhkeässä kukkamaljakossa työhuoneeni nurkassa. Vähintään siivouspäivänä se kellahtaa nurin, ja joka kerran mietin, että mukavampikin ratkaisu voisi olla.

Leikkasin soiropinnat pienempiin osiin ja vähän pyörittelin niitä ennen yhteen ompelua. Tikkasin vanun vain sisäosaan kiinni samalla kun tein puikoille omat osastot. Koko komeuden kanttasin vuorikankaasta leikatulla vinokantilla.Nyt sitten pitkät puikot odottavat kateellisina omaa lokerikkoaan, ne kun asustavat edelleen maljakossa ja kellahtelevat välillä lattialle.