Kummallinen tilkkulämpäre

Tätä tilkkulämpärettä olen ommellut, purkanut ja tikannut viikon. Eikä se ole edes iso. Ystävän sohvatyynystä kopioitu malli ei niin helposti taipunutkaan ommeltavaksi. Piirtelin aikani suorakaiteita ruutupaperilla ja yritin saada selvää, miten ihmeessä se oli ommeltu. Vasta toinen puuväreillä väritetty ruutupiirros sai aikaan kilahduksen kuontalon alla: kahden suorakaiteen muodostamia blokkeja vain pyöritellään vinksinvonksin. Tuntuipa helpolle. Niin helpolle, että lämpäre on varmaan kahteen kertaan ommeltu, kun aina tuntui väärä tilkku osuvan väärää tilkkua vasten. Ja taas purettiin. Lisäksi epäilin  koko ajan kangasvalintojani, ne eivät vain tuntuneet miellyttävän silmääni.

Tarkkasilmäinen voi ihmetellä, missä ne tikkaukset ovat? Kahdella eri tavalla kokeiltu ja kumpikin purettu. Ensin tein lehtikuvioita kulkemaan köynnöksenä pitkin sinisiä tilkkuja. Illan katselin sitä ja purin pois. Seuraavaksi tikkasin paininjalan etäisyydellä tilkun reunasta siksakkuviota myötäille. Ehdin ommella neljä tikkauslinjaa lämpäreen päästä päähän. Katselin. Ja purin pois. Tikkauspinta tässä ei vain nyt kolahtanut minuun.

Nyt pinta odottelee uutta inspiraatiota, väreihin on silmä jo tottunut, mutta ihan oikeasti en tiedä, mitä tekisin tikkaamisen kanssa. Ai mikä tästä on tulossa? Kun aloitin, niin tavoitteena oli pitkille puikoille pesä, samankaltainen, minkä tein sukkapuikoille. Mutta en ole siitäkään enää ihan varma.