Juhannuksen alla aloitettu villatakki on vihdoin pingotusta vaille. Syvästi inhoamani lankojen päättely tuli tehtyä tällä kertaa yhdellä istumalla ja tuloksena oli kuohkea kasa pätkiä. Pitäisiköhän säästää ne kevääksi linnuille pesätarpeiksi?
Toisen etukappaleen sain pingotettua jumppa-alustan päälle (sillä ei ole koskaan jumpattu, näkyy kai etukappaleen mitoissakin). Tuohon hupenivat melkein kaikki nuppineulani. Eli pingottaminen etenee hitaaaaasti.
Seiskaveikasta käynnistin sukat, ja ihan itselleni. Ensimmäistä kertaa neuloin bambupuikoilla, jotka hankin matkapuikoiksi, kun kuulin, että ne voi viedä lentokoneeseen. Ihan ei ensineulomalta iskeneet puiset tikuttimet. Ainoa ilonaihe alussa oli, että silmukat pysyivät hyvin puikoilla. Tykkään valmiiksi raidoitetuista langoista silloin, kun ei ole aikaa miettiä omaa designia. Päättelyhommistakin selviää huomattavasti helpommalla.
Joudun ehkä unohtamaan tilkkuilun ennen matkaani. Ajatuksena oli kyllä tehdä isäntäperheelleni vaikka patalappuja (kaikki italialaisethan kokkaavat innolla ja intohimolla?), mutta nyt säät ratkaisevat niiden kohtalon. Jos sataa kaatamalla tulevalla viikolla, ehkä ehdin. Jos taas paistaa, on kyseenalaista pystynkö nostamaan koneen pöydälle, pihahommat on pakko saada niin pitkälle kuin suinkin mahdollista. Jos vaikka talvi erehtyisi tulemaan matkani aikana...
Ihanan värinen villatakki tulossa ja kauniita palmikoita. Tänne pn luvattu vesisadetta viikonlopuksi, joten tilkkuilua tiedossa. Tämä syksy on lähtenyt tahmeasti käyntiin, olen vain selannut lehtiä ja pyörittänyt kankaita.Keväällä taisi olla liian iso urakka.
VastaaPoista