Take It Easy

Menneellä viikolla tuota otsikon ohjetta on pitänyt muistuttaa itselleen monta kertaa. Ranta-alueen kunnostuksen viimeiset ryöpyt (viisi autokuormaa kiviainesta ja yksi kuorma multaa) ovat pitäneet pihalla ja haravan varressa kaiken ylimääräisen ajan. Päivät ovat menneet työhön ja uudistuneeseen työorganisaatioon totutellessa. Vähän yli kymmenen vuotta minulle on palkkaa maksanut kuntayhtymä, ja nyt taitaa olla menossa ainakin kolmas iso uudistus ja vähintään yhtä mones uusi nimi. Puhelimeen vastatessa vanha nimi tulee automaatisesti, ja monta kertaa olen menneellä viikolla luuriin eikua änkyttänyt.

Kireää viikkoa on piristänyt kaksi Posti-Paten kiikuttamaa pakettia. Ensimmäinen lähetys sai minut ihan nauramaan ääneen!

Lähetin Vekille joskus kesällä kätköistäni löytyneen keskeneräisen pöytäliinan, ja hän muisti minua hauskoilla askarteluillaan. Suklaa-kaulakoru on juuri minulle sopiva; paitsi ettei sitä oikeaa minulta yleensä jää tähteeksi. Suklaan mukana olen saanut Vekin sormenjäljet! Virittelen sulamattoman ja kestävän suklaan työavaimieni peräksi. Hauskassa ötökässä on koruneula ja se kiinnittynee talven tullen piponi reunaan. Vekille kiitos, ajoitus oli loistava!

Toinen lähetys sai minut vihertämään kateudesta. Voitin HanneLisen blogissa olleissa arpajaisissa Studios -lehden. Kiitos! Ja voi hyvä ihme sentään, millaisia työhuoneita ihmisillä on! Heti alkoi kiharoiden alla raksuttaa, mitä voisin omalleni tehdä. Totuus on, etten paljon mitään. Koska en halua luopua pappani (jota en ole koskaan nähnyt) 1930-luvulla tekemästä sängystä, huutonetistä huutamastani kaapista (joka haettiin toinen käsi paketissa viiden sadan kilometrin päästä, ja jonka kuljetuskustannukset olivat moninkertaiset sen hintaan verrattuna), entiseltä työpaikaltani perimästäni painavasta vanhasta koivuisesta työpöydästä (jonka kannoin  DI-insinöörin kanssa kahden kolmannesta kerroksesta alas, koska se ei mahtunut hissiin, ja jonka laatikkoihin mahtuu ihan liikaa tavaraa). Jos näitä ei saa ulos, ei sinne mitään muuta mahdu. Siispä tyydyn kuolaamaan muiden studioille.

Kun viikolla iisisti ottaminen jäi vähän huonolle tolalle, käytin heti viikonloppuna tilaisuutta hyväkseni, etenkin kun D-insinööri seilaa Saimaalla, ja voin ommella vaikka yötä myöten. Ensimmäinen tavoite on saavutettu; elokuun BOM nimeltään Take it Easy!

Tykkään tästä blokista. Se oli helpo ommella, ja se on ulkonäöltään keveä. Blokin suunnittelija on Jill Finley. Voisin kuvitella käyttäväni tätä blokkia isommankin pinnan tekemiseen.

Nyt käyn hurauttamassa leipämoottorilla toimivalla leikkurilla pitkäksi hujahtaneen nurmikon lyhyemmäksi, ja palaan sitten Pfaffini vierelle. Sille on pakko korvata pitkä erossaolo suurella määrällä vierihoitoa!