Lumivalkoista

Lumivalkea pitsimatto valmistui tilaustyönä. Se on virkattu ontelokuteesta kahdeksan numeron koukulla. Ohjeen olin joitakin vuosia sitten repäissyt talteen Kodin Pellervosta, mutta se löytyy myös Lappajärven Värjäämön sivuilta (klik). Tilaajan toivomuksesta matto on ohjeen mattoa pienempi, halkaisija 93 cm, ohjeen koko on 120 cm.

 Lumivalkeaa on tänään muuallakin kuin matossa. Toissapäivänä löysin kasvimaan laidasta ensimmäiset raparperivauvat, mutta nyt näyttää siltä, että en taida päästä piirakan paistoon vielä tulevalla viikolla. Mutta toisaalta, tämähän on ihan normaali keli tähän aikaan vuodesta.

Pyykkipäivä

Aurinkoa ja tuulta keväisen päivän tarpeisiin! Ja joku on pessyt pyykkiä!

Onpa kirjavaa? Ihan kuin joku olisi käynyt kangasostoksilla? Repsahtanut taas kunnolla? (Aslak-kuntoutuksessa kyllä opetettiin, ettei kannata puhua repsahduksesta esim. painonhallinnassa, voi puhua poikkeamasta!) Tilkkutaiturin Tyttären tilkkupiiri teki vuotuisen (kankaanhankinta)-retkensä Kankaiseen ja Tilkkutexiin. Ja sen jonkun piti ängetä mukaan, vaikka ei ollut muuta tarvetta kuin hankkia viimevuotisiin ruusupuska-BOMeihin välikaitalekankaat ja nauttia riemukkaasta seurasta. Välikaitalekangasta ei muuten ole kuvissa, on sen verran tylsää laatua, enkä viitsinyt pestä sitä käsin. Nämä ostokset ovat vain pakanpäitä tai muita jätepaloja, otin talteen pois kuljeksimasta.

Yksi parhaista paluumatkalla kuulluista kommenteista: Tämä tuhlaaminen on paljon rankempaa kuin tienaaminen!

Jättikokoinen ja surullinen ristiriita on se, että kankaanhankintaintoni ja ompeluun käytettävissä oleva aika eivät ole missään suhteessa keskenään.

Enpä siis osta ainakaan vuoteen yhtään kangasta. Se vuosi alkaa vaikkapa heti Tilkkupäivien ja huhtikuisen Tallinnan tilkkumatkan jälkeen - ehkä.

Muutosleikissä BOM

Uusiksi meni Aurifilin BOM. Ei katse kestänyt ripokirjavuutta (siis sehän oli ihan järkyttävä!) Tässä siis ainakin omaa silmääni miellyttävä look muutoksen jälkeen. Kamala ennen -kuva löytyy edellisestä postauksesta.

Blokin uusi tyyli rakentuu Borders-blokin kolmen uloimman kankaan kuoseihin. Valkoisella haettiin raikkautta ja selkeyttä, vaaleanpunaisella rytmiä ja ryhtiä sekä reunimmainen ruusukangas kokoaa ruusuteeman kokonaisuudeksi. (Vähän pitänee lukea sisustuslehtiä vielä lisää, ei ihan luontevasti irronnut tuo tyylin kuvaus :D)

BOMmailua: Ripokirjava ja Chicago

Maaliskuun BOMit olivat aika helppotekoisia. Pat Sloanin Globetrotterin BOM oli tässä kuussa Chicago. Ei ihan loogista tämä maailmanmatkailu, tammikuussa oltiin Washingtonissa, helmikuussa Vemetsiassa ja nyt takaisin Amerikanmaalla Chigacossa. Mutta matkailuhan avartaa!

Chicago

 Aurifilin BOMista on tässä ennen-kuva. Tuli nimittäin niiiiiin ripokirjava (miten ihmeessä en nähnyt sitä ennen ompelua???) Tästä menee ainakin pari reunimmaista kangasta uusiksi, sisäinen tilkkupoliisi iski nyt pahimman kerran enkä kestä katsella tätä blokkia tässä kuosissa. 

Kerrankos sitä ihminen erehtyy vaikka laittamalla ihan vääriä kankaita vierekkäin. Päätäni on tässä ihan turha yrittää kääntää, uusiksi menee, vaikka yrittäisitte muuta todistella. Pysynpähän hyvin työllistettynä tällä ompele-ja-pura -taktiikalla.

Ulos kaapista

Minulla on vuonna 1988 hankittu Bernetten viisilankainen saumuri. En muista koska olen sillä viimeksi ommellut. Parikymmentä vuotta sitten pidin perheen jälkikasvun vaateissa sen avulla, ompelin talvihaalareita myöten käytännössä kaiken. Vajaa kymmenen vuotta sitten mietin jo sen myymistä, mutta D-insinöörin neuvosta pidin sen, "koska et saisi siitä kuin jonkun hassun satasen, jos sen joku edes huolii". 

Toissa syksynä tyrkkäsin sen tyttärelle. Ohjekirjaa ei löytynyt mistään, enkä enää muistanut koneen langoitusta tai muita kommervenkkejä. Netistä ei niin vanhan koneen manuaalia löytynyt. Kyselin ompelevalta ompelukonekauppiaaltani Marjalta, hänellä on jonkinlainen varasto vanhoja käyttäohjeita. Ei tärpännyt. 

Sitten muistin, että meitä oli aikanaan kolme pienten lasten äitiä, jotka samaan aikaan hankimme samanlaiset saumurit. Yhdestä en enää tiennyt, missä hän majaansa pitää, mutta toinen oli tavoitettavissa. Hän oli myynyt omansa, onneksi yhteiselle tuttavallemme, joka asui nyt toisella puolella Suomea. Puhelu sinne. "Saumuri on tuolla kaapin päällä, mutta ei ole aavistustakaan, missä ohjekirja on. Etsin kun ehdin." Seuraavana päivänä tekstiviesti: "En olisi uskonut, mutta ohjekirja oli saumurin vieressä, otan kopiot ja lähetän sinulle." Jes! Odotan, odotan, odotan, odotan. Ei tule postia. Tuttavani tuntien uskoin  muiden kiireisempien asioiden tulleen kolmen aktiivisen lapsen aktiiviselle äidille väliin. Reilun kuukauden kuluttua laitan nöyrän ystävällisen tekstarin ja kyselen ohjeen perään. "Se on lähtenyt täältä silloin kun ilmoitin löytäneeni sen". En ehtinyt vastata, kun tuli uusi tekstari: "Se löytyikin auton takapenkiltä, sorry, on vähän reissussa rähjäänyt. Lähtee huomenna."

Tytär sai saumurin käyttökuntoon manuaalin avulla, ehti jotain ommellakin ja lähti sitten ulkomaille vaihtoon. Saumuri palautui minulle. Sitten tuli eteen pitkiä huoliteltavia saumoja. Pyyhin pölyt koneesta, pidin peukkuja ja toivoin koneen pelittävän. Ja toimihan se. Siihen asti, kunnes päätin tehdä pieniä huoltotoimenpiteitä.

 

Kone oli aika pölyinen sisältä, otin imurin ja sain imaistua pölyn ohella langatkin paikoiltaan pois. En ole montaa kertaa pujottanut lankoja alusta alkaen (ja edellisestä kerrasta on varmaan 15 vuotta), vaan olen solminut langat vanhaan lankaan ja vetänyt tai ommellut uudet langat koneen läpi. Lauantai-iltapäivä kuluikin sitten rattoisasti sompaillessani lankoja paikalleen. Edelliseen langanpujotussessioon verratuna oli tapahtunut jotain kummallista, oli todella vaikeaa nähdä mustia lankoja ja niiden kulkureittejä. Onkohan koneen lampun teho hävinnyt jonnekin säilytyksen aikana?

Nyt toimii, enkä pakkaa konetta enää komeroon, vaan pidän sen käyttökunnossa. Niin nopeasti ja vaivatta sain reilut kymmenen metriä kankaan reunoja huoliteltua.Kaikenlaisia aarteita olen säilönytkin kaapissani pölyttymässä.

Salaisia tähtösiä ja ruususia

Alkuvuodesta aloittamani tähtitutkielma on edennyt vaihtelevasti. Haastavinta oli saada tähdet loistamaan. Alkuperäinen ajatukseni oli pysyä vaaleissa sävyissä, mutta kun ei loistanut niin ei loistanut. Ei ennenkuin heitin siniset kehiin. Tähtiä on neljää eri kokoa ja niistä tulee - ai, ai,  enpä voi kertoakaan vielä. Viimeistään aprillinpäivän tienoilla selviää.

Ruusututkielman ruususet ovat valmiita. Ehkä tarvitsen vielä kaksi, mutta nämä kahdeksan ovat kiireisempiä, että saan työn etenemään. Jotkut ruusut ovat ruusumpia kuin toiset. Muutamasta tekisi mieli tehdä patalappu ja ommella uudet tilalle, mutta aikataululliset syyt pakottavat kelpuuttamaan nämä kaikki. Nämä enemmän ja vähemmän ruusut tulevat heilahtelemaan - ai niin, sitäkään en voi  kertoa vielä.

Päännyökkääjät ovat kunnossa, ja ompelukone laulaa taas iloisesti!