Olipa kerran, yli neljäkymmentä vuotta sitten, tytöllä rimpsuhelmainen kesämekko punaisesta, valkopalloisesta kankaasta. Sitten tyttö halusi oman neulatyynyn ja aikoi tehdä kärpässienineulatyynyn mekon tähteistä. Sienen lakki kyllä valmistui, mutta jalka ei koskaan. Mutta neulatyyny palveli uskollisesti vuodesta toiseen kätkien silloin tällöin neuloja sisuksiinsa.
Tilkkuilusta innostuessaan se entinen tyttö alkoi ihailla näpertäjäluonteiden tekemiä neulatyynyjä, jotka olivat kuin pieniä taideteoksia, mutta ajatteli, ettei koskaan osaisi tehdä sellaista itse. Hän osti magneettineulatyynyn, jonka esteettiset arvot olivat nolla; se muistutti enemmän saippuakuppia kuin viehkon midinetin neulatyynyä. Mutta se piti neulat, jos ei järjestyksessä, niin ainakin yhdessä paikassa. Se keräsi ompelutarvikelaatikossa myös ihailijoita kylkiinsä, kaikenlaista krääsää sai aina olla kiskomassa sen kupeista irti.
Kädentaitomessuilla taitava kauppias myi sitten entiselle tytölle silmäneulojen säilytysrasian. Nyt ne ainakin oli helpompi löytää, koska saippuakuppineulatyynystä yksittäisen neulan etsiminen oli sama kuin olisi etsinyt neulaa heinäsuovasta. Väri on keväisen viehko ja neulat saa kauniisti viuhkaksi, jotta voi etsiä sitä oikeaa, koska tässä vaiheessa entinen tyttö tarvitsi jo aika isosilmäistä pistintä.
Neulatyynynhimossaan entinen tyttö osti Tallinnasta käsityötarvikkeiden tukkukaupasta toisen saippuakupin, nyt vähän iloisemman värisen. Tämä oli parsinneuloja varten.
Näiden saippuakuppien ja neulapuikkojen kanssa entinen tyttö ajatteli elävänsä kohtuullisen tyytyväisenä elämänsä loppuun asti. Mutta toisin kävi.
Toukokuisen takatalvipäivänä, tiheän lumisateen peittäessä maiseman sekä tehden tien äärettömän loskaiseksi ja kesärenkaille petolliseksi, ajeli uljas lähetti poikki puolen Suomen ja toi entiselle tytölle paketin. Mikä yllätys! Nyt olivat entisen tytön neulatyynyhuolet lopullisesti ohitse! Paketista paljastui kolme neulatyynyä!
Yhteen oli kirjailtu pienen pienin pistoin entisen tytön lempikirjain kauniiden kukkien lomaan.
Toinen oli kuin avautuva lumme entisen tytön kotijärvellä. Sen reunoja koristivat tallinnalaisesta käsityötukusta hankitut helmet, joita entinen tyttö oli reilu viikko sitten pyöritellyt käsissään tallinnalaisessa hotellihuoneessa ihmetellen niistä heijastuvia upeita värisävyjä.
Kolmas oli oikea jälkiruokaherkku!
Vasta nyt entinen tyttö tiesi, mitä vaille oli ollut koko elämänsä. Hiiteen saippuakupit ja neulapuikot, ne ovat pelkkiä korvikkeita. Kauneudelle pitää antaa mahdollisuus neulatyynyissäkin. Ja nyt entinen tyttö elää ylen onnellisena elämänsä loppuun asti oikeiden neulatyynyjensä kanssa. Sen pituinen se.
PS. Tilkkutaiturin Tytär: Olisit sentään voinut vähän vihjaista Karnaluksissa, etten olisi ostanut enää tuota pinkkiä saippuakuppia. Kiitos kumminkin tyynyistä, yllätys oli täydellinen! Seuraavan kerran kun uljas lähetti on tulossa tännepäin, voisit laittaa lisää neuloja matkaan. Ei nimittäin nykyiset riitä kaikkiin tyynyihin.
Hersyvän ihana tarina ja vallan upeita neulatyynyjä olet ommellut:)
VastaaPoistaValitettavasti en voi ottaa kunniaa kuin ensimmäisestä kärpässienen puolikkaasta. Uljaan lähetin tuomat neulatyynyt on ommellut ystäväni Tilkkutaiturin Tytär lahjaksi minulle.
PoistaKiva tarina jolla onnellinen päätös:)
VastaaPoistaTarpeellisia ja kauniita joka lähtöön sopivia neulatyynyjä olet saanut.
Olipas todellakin kiva tämä tarinasi, noita alimmaisia vuokaneulatyynyjä voisi itsekin saada aikaiseksi, jostakin syystä olen hankkinut noita pinon kirpparilta jotakin varten. Saas nähdä valmistuuko ja milloin.
VastaaPoistaIhana tarina ja upeita neulatyynyjä sait, noiden kanssa on kiva elellä onnellisena ja nyt pysyvät kakki nuppineulat, neulat, parsinneulat hyvässä järjestyksessä, kun kaikille on oma neulatyyny, ihania:))
VastaaPoistaHei ystavani! Ihana tarina ja kylla noiden neulatyynyjen kanssa nyt kelpaa puuhastella.
VastaaPoistaTerveisin Teje
Eläväinen tarina ja niin kauniita neulatyynyjä sait! Mutta siitä en ole varma, riittävätkö nuo tyynyt sinulle loppuelämäksi;o)
VastaaPoistaHurmaava tarina! Eläköön neulatyynyt!
VastaaPoistaOih, ihanaa..!
VastaaPoistaHauska juttu neulatyynyistä ja niiden tarpeellisuudesta. Uudet saamasi tyynyt ovat uskomattoman kauniita, mutta jalkaa vaille jäänyt sienityyny on kerrassaan hellyttävä ulkonäkönsä ja tarinansa ansiosta.
VastaaPoistaIhan tarina. Tarinoita on kiva lukea. Kyllä sun nyt kelpaa, vaikka olisi vähän enemmänkin neuloja. Ihania tyynyjä.
VastaaPoistaNiin ihana tarina. Ja vähän tutuntuntuinenkin. Meillä oli vanha neulatyyny, minkä sisällä oli hiuksia. Se kulki mukana niin kauan kunnes kangas meni ihan puhki ja hiukset putosivat pois. Mutta ei nuo nykyvehkeet oikein neulatyynyltä tunnu!
VastaaPoista