Öö - mikähän tämä onkaan?

Tasasivuisista kolmioista tehdystä tilkkupinnasta valmistui - öööh - mikähän tämä nyt oikein olisi? Kassi - ei. Pussukka - ei se ihan siltäkään näytä. Salkku - taitaa olla liian hieno nimike.

Kummallinen. Siitä näkyy sivulta katsoen läpi!

Työkaverilla oli ollut joskus ulkomailta tuotu, jaa-a, mikähän se nyt olikaan. Se oli aikojen saatossa siirtynyt autuaimmille kauneusmaille, mutta sen toimiva malli oli jäänyt elämään. Ja sain tilauksen tehdä samanlainen. Aika haaste, kun mallikappaleesta ei ollut raatoakaan tallella, vain käyttäjänsä muistikuvat. Eurokankaan muovikasseista ompelin koekappaleita ja käytin näytillä. Onneksi on tullut Eurokankaassa käytyä jonkun kerran. Sitten päätin, että nyt riitti muovikassiompelu ja ryhdyin tositoimiin. Tositoimia sitten riittikin. Melkoista vääntämistä välillä, välillä oivalluksia ja onnistumisia, välillä ei. Ja valmistuihan se, vaikka ratkojaa on käytetty kai yhtä paljon kuin ompelukonetta. 

Siis tämä, hmm, mikähän se nyt olisikaan, aukeaa kuin kansio, ja sisällä on kristallimuovista ommellut taskut, joista yhdellä silmäyksellä näkee sisällön.Taskujen yläreunoissa on vetoketjut, ja koko homma pysyy suljettuna tarranauhalla. 

Haasteita oli: Kolmiulotteinen suunnittelu ei ole parhaita avujani. Muutama kokeilu ja putelisovitus tarvittiin, että keksin  millaisilla laskoksilla saan muoviin riittävästi täyttövaraa. Sulkemisratkaisuja mietin myös pitkään, neppareita olisin halunnut, mutta en uskaltanut ryhtyä testaamaan läpilyötäviä neppareita melkein valmiiseen työhön (edellisestä kerrasta on ainakin 15 vuotta), koska pieleen meno olisi taannut yläreunan uudelleen ompelun, se oli tarpeeksi haastavaa ensimmäiselläkin kerralla. Muovin ompelu sen sijaan sujui helposti pinnoitetulla paininjalalla. Pohjan molemmin puolin ompelin tikkaukset taitteeseen, kun tajusin, että ilman niitä tällä, mikä se nyt onkaan, ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia pysyä pystyssä. 

Vaikka toinen vetoketju menikin vähän vinoon, niin tykkään tästä niin hirveästi, että ihailen sitä ainakin viikon kotona ennen kuin toimitan tilaajalle. Ja jos ei kelpaa, niin itselleni kyllä.

Hinnoittelu on sitten oma lukunsa. Jos kiltisti laskuttaisin joka ikisen työtunnin, mitä olen tähän käyttänyt, luku olisi kolminumeroinen eikä alkaisi ainakaan ykkösellä. Ja sitä ei kukaan maksaisi! Halvalla siis menee, mutta menköön. Seuraava samanlainen, jonka ompelen itselleni (ellei tämä sitten jää käsiini), tulee huomattavasti nopeammin, koska nyt esim. eri osien ompelujärjestys on mietitty valmiiksi. Oppia ikä kaikki, vaikka jossain vaiheessa vannoin, ettei enää koskaan tällaista . Mutta niihän sitä ajattelee synnyttäessäänkin, ja sitten kun homma on ohi, suunnittelee jo uutta keikkaa.

Mitat: Tilkkupinnan koko 30 x 54 cm, yläreunan lärpäke 4,5 cm korkea
Taskujen koko litteänä 24 x 28 cm, laskoksista tulee leveyttä lisää 6 cm
Vetoketjut 25 cm pitkiä ja ne on ommeltu kangaskaitaleisiin ja kaitaleet sitten muoviin. Halusin tällä vähentää muoviin kohdistuvaa rasitusta.
Tilkkupinnan ja vuorikankaan (lila) välissä on kovikehuopa, tikattu vapaalla konetikkauksella. Yläreunan lärpäkkeen välissä myös kovikehuopa, se on tikattu vain reunasta.

Tulipa pitkä sepustus, mutta niin oli prosessikin.
Toivottavasti jaksoit lukea tänne asti :D