Sivut

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Pöllöjä Ellulle

Miljoonat kiitokset tilkkukurssipostaukseen saamistani kommenteista!  Taavin itsetunto koheni ihan silmissä kommenttienne perusteella! Valitettavasti minun piti laittaa roskapostitunnistus takaisin päälle, ykskaks tulla tupsahti joku kumma roskapostitulva. Tilkkusatua ei sen sijaan ole onneksi vähään aikaan näkynyt.


Ellu, kohta 9 v, tilasi tyynyn, johon piti tulla iso ja pieni pöllö. Ellu kävi itse valitsemassa kankaat pöllöihin. Se olikin tarkkaa puuhaa. Pienen pöllön silmien piti olla pienemmät kuin ison, ja sen piti istua oksan ohuemmassa päässä. Aikaisemmin tekemäni testipöllön mallia Ellu muutti niin, että vatsa tehtiin vain yhdestä kankaasta. Näillä ohjeistuksilla käynnistin pöllöjen tekemisen. Ohje on Craftsysta.

Pöllöjen ja oksan ääriviivat on tikattu saumaan, valkoinen tausta pienellä kiemuratikkauksella. Turkoosiin reunaan tein suoria tikkauksia reilun sentin välein. Tyynyn tausta on samaa turkoosia kangasta kuin reunakin ilman vanua ja tikkauksia. Alareunassa on vetoketju. Tyynyn koko on n. 42 x 42 cm, sisään survoin Ikean 50 x 50 cm tyynyn, joka täyttikin päällisen napakasti.

Tein tyynyä toista viikkoa. Ompelutahti Mäntyharjun tilkkuviikkoon verrattuna on siis pudonnut huimasti. Kaikenlaiset omituiset hommat (kitkeminen, ikkunanpesu, ruohonleikkuu, istuttaminen, kivien kerääminen, halkojen latominen) ovat vaatineet aikaa. Onneksi on välillä satanut vettä!

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Tilkkukuplan tuotoksia

Vietin viime viikon Mäntyharjulla tilkkukurssilla. Viikko meni kyllä varsinaisessa tilkkukuplassa, ei televisiota, ei radiota, ei lehtiä, heikko nettiyhteys tabletilla ei paljon houkutellut netissäkään surffailemaan. Sen sijaan paljon ompelua mukavassa seurassa. Ja aika paljon syntyi. Työt ovat suurinpiirtein siinä järjestyksessä kuin ne tein.


Eka päivä, eikä ihan riittänytkään, meni tämän kaverin kanssa. Ja lopputuloksena nalle, joka on tunkenut kuononsa mustikkahillo- ja omenahillopurkkeihin. Kankaiden asettelu meni oikeasti poskelle. Nalleparka joutui olemaan pari päivää selkäsauma auki, kun ompelija meinasi totaalisesti menettää hermonsa sen kanssa. Osa hermojen menetyksestä johtui freezer-paperista (joka ei sitten kuulemma ollutkaan oikeaa freezer-paperia vaan jotain sen tapaista), joka ei meinannut millään lähteä kankaasta irti. Seurauksena olivat venyneet ja rispaantuneet palojen reunat. Aika monta  palaa jouduin leikkaamaan uudelleen, tuhrautui aikaa ja kangasta. Tekisi mieli tehdä tälle epelille uusi pää, mutta kangasta ei enää ole niin paljon, että saisin siistimmän (=yksivärisen keltaisen) kuonon. Kaikkien kurssilla tehtyjen nallejen yhteiskuvassa nalleni meni istumaan takariviin, siksi sen nimi on Taavi.



Näitä katoavia tiimalasiblokkeja on näkynyt paljon netissä. Tein  kolmen blokin kaitaliinan ja tikkasin sen kurssilaisten käytössä olleella tikkauskoneella, samalla, joka oli minulla viime syksynä koekäytössä. (Apua, vasta kuvasta huomasin, että terassimme pöytä on ihan harmaa männyn siitepölystä!)


En ole ollut kovin innostunut kokeilemaan kompassikuvioita, niistä voi tällainen suurinpiirtein-tekijä saada vaikka kellohameen. Päätin kuitenkin yrittää, ja vähän säätämiseksihän se meni. Kellohameen pelossa kompassistani olisi tullut hedelmäkulho, ellen olisi ennen viimeistä yhdistämistä hiukan pienentänyt kompassin neljäsosia. Se on siis vähän pienempi (53 x 53 cm) kuin muiden kompassit. Sen loppukäsittely odottaa vielä vuoroaan.

 

 Kahden vetoketjun pussukoita tein kaksi. Karttapussukka on DI:lle, isompi menee lahjavarastoon. Suunnittelin sitä ensin itselleni, mutta on liian halju makuuni.


Karttapussukan toisella puolelle valitsin Euroopan kohdan karttakankaasta, toiselle puolelle Karibian merta. Olivat värikkäimmät kohdat koko kankaassa. 


Perhoskankaan olen ostanut joskus käsityöyrittäjien tarvikekirpparilta, se oli verhoilijan jätekangaskasassa. 

Molempien pussukoiden sisuksissa on keskellä vetoketjutasku. Vuori on Etolasta ostettua räsymattokuvioista paksuhkoa kerniä. 


Kehyskukkaroiden tekemisen oppiminen oli yksi omia tavoittetani kurssille. Niitä syntyikin sitten kolme, kun pääsin vauhtiin. Sinisestä Vihkiruusukankaasta tehty on kaksiosainen, muut yksiosaisia. 


Reikä seinässä -blokki oli yksin kurssin kolmesta blokista. Minä innostuin tästä enkä edes ehtinyt kokeilla kolmatta, räjähtävää blokkia. Olen keräillyt sinililoja kankaita työhuoneeni sängyn päiväpeittoon ja onneksi olin ottanut kankaat mukaan. 

Aluksi tarkoitukseni oli tikata blokit riveittäin ja yhdistää ne vasta sitten. Halusin kuitenkin nähdä, miltä pinta näyttäisi, ja ompelin rivit yhteen pitkällä tikillä, jotta voisin purkaa ne nopeasti. Kurssilla laskin, että 3 x 4 blokkia riittäisi. Sekoitin rivien järjestyksen ommellessani muutamaan kertaan, ja kotona sitten huomasin, että viides rivi olisi kuitenkin tarpeen. Pyörittelin rivejä vielä uuteen järjestykseen uusien blokkien kanssa, ja ompelin pinnan valmiiksi. Koko on nyt 148 x 220 cm. Tikkaan peiton kuitenkin kokonaisena. 


Suunnittelin lisääväni vielä sinisen reunuksen, mutta nyt mietin vaihtoehtoa levittää vähän valkoista reunaa ja unohtaa sininen reunus kokonaan. Kunhan saan reunuskankaan pesun jälkeen kuivaksi, sovittelen tilkkupintaa sen päälle ja katson, mitä reunus tekisi kokonaisuudelle. 

Peittoni nimi ei ole muuten Reikä seinässä, vaan Valoa ikkunassa.

Kurssin saldoksi jäi ompelusten lisäksi monta uutta tilkkuystävää (kiitos teille, oli kiva tutustua!) sekä paljon ideoita ja ohjeita, joihin en ehtinyt viiden päivän aikana tarttua, vaikka  ompelupäivät välillä venyivätkin aika pitkiksi. Oli todella tehokas viikko irrottautua työpaineista ja sujahtaa kurssilta kesälomalle!

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Oli ihan pakko...

... kokeilla tätä. 


Facebookissa (en enää löydä sitä) oli joku (kiitos joka tapauksessa!) linkittänyt youtube-videon, jossa oli ohje hauskalle langanpätkien ym. pienen silpun pikkuroskikselle. Oli ihan pakko tehdä testikappale, etenkin kun tiesin heti, mitä kangasta käyttäisin. 


Kankaan nimi on varmaan Ihanat naiset rannalla. 


Pystysauma sattui ihan mukavaan kohtaan.


Ohjeessa vuori ja päällikangas oli tehty samasta kappaleesta, mutta kun en halunnut naisia pää alaspäin roskiksen sisälle, vuoritin sen kokonaan erilaisella kankaalla. Video ohjeisti käyttämään yläreunan pannassa tyhjästä Pringles-purkista leikattua rinkulaa. Ei ollut Pringles-purkkia, ei tyhjää eikä täyttä. Pengoin kaappeja, ja viimein löytyi viinipullon lahjapakkauksena ollut kartonkikartio, josta sain reunaan pannan.


 Reunan juju on, että roskiksen voi sulkea kiertämällä pohjaa ja reunusta eri suuntiin sekä painamalla pohja reunuksen sisään. Matkamalli siis.

Kun omilta opiskelijoiltani tivaan arvioinneissa, mitä he  tekisivät toisin, jos saisivat uuden mahdollisuuden, esitin saman kysymyksen itselleni. Vastaukset: (1) Laittaisin naiset istumaan vähän alemmas, ettei pannan reuna katkaisi kauloja ja tekisi ennenaikaisia ryppyjä* kasvoihin. (2) Tekisin vuorin pystyraitaisesta kankaasta, jolloin kasaan laitettuna muodostuisi ehkä kaunis kuvio. Kaikesta huolimatta roskiksesta tuli mielestäni aika hauska.

*Juttelin mennäviikolla artesaaniopiskelijoiden opettajan kanssa, ja tulin maininneeksi hänelle sanan ryppylanka. Hän korjasi, että oikea termi on poimutuslanka. Ryppy on tarkoittaa kuulemma  virhettä.
Miten sitten vuosien myötä kerääntyneet naururypyt, virheitäkö nekin?

Tekniset tiedot: Halkaisija n. 8,5 cm ja korkeus n. 10 cm.

Ohje löytyy täältä

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Minne matka?

Pitkään valmiina ollut tilkkupinta taipui vihdoin leikkualustan ja viivainten kuljetusvälineeksi. Kassiin mahtuu myös tikkausalusta, kun siitä irrottaa jalat. Jaloille on pieni sisätasku kassin vuorissa.


Alkuperäinen suunnitelma oli tikkauskurssin innoittamana tikata jokainen blokki eri tavalla.  Homman pitkittyessä mielikuvitus kutistui, ja samoja kuvioita tikkautui useampaan blokkiin.  Tilkkupinta on tikattu kovikehuopaan, josta tikkaukset näkyvät vähän paremmin kuin tilkkupinnasta, vaikka kuva onkin huono. 


Tästä simpukkakuviosta tuli lempparini tässä työssä. Sitä oli kiva tehdä, ja kuviokin alkoi suostua tikkaajan ajatuksen mukaisesti.


Aloitin tikkaamisen lilalla langalla, mutta se loppuikin kesken. Jatkoin turkoosilla, ja se näytti huomattavasti paremmalle lilaa taustaa vasten kuin lila lanka turkoosia taustaa vasten. Aika kummallista?


Sivuvalossa tikkaukset erottuvat tilkkupinnasta vähän paremmin.
Kassi kiinnittyy isolla napilla ja lenksulla.


Mihinkähän kassia sisuksineen kuljettelisin?

(Blogini käyttäytyy kummallisesti: Joskus sinne yrittäessäni en pääse sinne, vaan esiin pomppaa Tilkkusatu - sivu? Muutaman yrityksen jälkeen pääsen omaani, mutta ilmiö on vähän pelottava. Onko muilla samoja kokemuksia? Onko vaivaan lääkettä?)