Lilat silput

Työkaveri tilasi pussukan ja upotin siihen paljon pieniä jämätilkkuja.Edellisen postauksenn rysantit on nyt tässä.

Pussukan korkeus on 21 cm, leveys 23 cm ja pohjan leveys 11 cm. Vuoriksi tilaaja toivoi kerniä. Yritin etsiä kaupoista jotain kivoja kernikuoseja - turhaan.  Vallilan kerneissä on kivoja värejä, mutta ovat niin isokuvioisia, että häviävät pienen pussukan sisuksiin. Omista varastoista löytyi punainen kukkakuosi.

Silppupussukastakin jäi taas vähän jämiä, joten ei kuin kiertoon. Tästä piti tulla pieni pussukka, mutta ihan vahingossa ompelin kappaleista liian korkeat. Sitten piti tehdä levitykset (= punertava raita + lilat reunakappaleet), jotta mitat olisivat edes jotenkin järkevät. Tumma lila kangas on ihan tavallista tilkkupuuvillaa, vaikka näyttääkin kuvassa samettimaiselle. 

Korkeus 21 cm, leveys 27 cm ja pohja 11. Vuorina samanlainen kerni kuin tuossa toisessakin pussukassa. Seuraava pussukka on jo neulan alla, nyt vähän eri väriä ja mallia kuin nämä. 

Työpäivän jälkeen ei tunnu olevan energiaa aloittaa isoa työtä, näissä pienissä huomaa tehneensä edes jotain, kun saa sukkelaan valmista.

Hyvää joulua...

... hyvää syntymäpäivää, hyvää äitienpäivää, hyvää hääpäivää, hyvää toisen nimen nimipäivää, hyvää ensimmäisen nimen nimipäivää, hyvää joulua ...

Tuli aika monen juhlapäivän lahjat kuitattua tällä:

Kovin tutuksi ovat lisäksi tulleet tori.fi ja kirpputorit. Paljon kaapeissa ja pihamökissä lojunutta omaisuutta on realisoitu (eikä muuten näy missään), kavereiden ikkunaverhoja ommeltu sekä pussukoita ja kasseja rustattu. Ompeleva ompelukonekauppiaani Marja Kouvolan Konetikistä ymmärsi tikkausintoni, ja niin kone muutti meille puolitoista viikkoa sitten. Elämä on ollut aika haipakkaa muilla rintamilla sen jälkeen, eikä koneen matkamittariin ole kertynyt vielä kovin kummoisia lukemia. 

Koneen kotiutumista seuraavana viikonloppuna olin Päivölässä opiskelemassa vapaata konetikkausta, ja ainakin höyhenet alkoivat taipua suurinpiirtein oikeisiin suuntiin (mitä nyt lilalle kankaalle, ruutuihin ja kolmioihin tikatut osoittautuivat läheisriippuvaiksiksi, mutta kelpaavat harjoitukseksi). 

Isolla Koneella en ole ehtinyt tikata kuin yhden pussukkapinnan. Rysanttiksi meni taaskin, kun pussukan saaja tykkäsi yhdestä aikaisemmasta rysantillisesta pussukkapinnasta. 

Tässä huopapuolelta kuvattuna, tilkkupinnasta kun eivät tikkaukset kovin tarkasti erotu. Lankana oli vaihtuvavärinen viskoosilanka. Mietin kyllä tätä kuvaa ladatessa, ilkeänkö sen tänne laittaa. Kun on kurssit käyty ja kone nurkassa. Joku vielä erehtyy ajattelemaan, eikö se tuon kummempaa tulosta saa aikaan. (Siksak keskellä on huovan jatkosauma, ei tikkauserehdys) Mutta jostakin on aloitettava, ja mistä sen kehityksensä muusta huomaa, kuin siitä että joskus kymmenen vuoden päästä ehkä nolona katsoo näitä kuvia. On minulla toisaalta pyörällä ajon opettelelustakin vuosikymmeniä vanha muisto vielä polvessa jäljellä, eikä se nolota yhtään :D

Koneen vieressä on pärekorissa tikkausta odottavia töitä. 

Ja kun kerran ostelemaan innostuin, ajattelin että kerran se kirpaisee, sen jälkeen saa nauttia.

Pfaffini vaihtui Berninan Auroraan, koneeseen, jota halusin kovasti jo silloin kun ostin Pfaffin, mutta Pfaffin iso runko ratkaisi silloin. Nyt pärjään pienemmälläkin kainalolla. Muutamia toimintoja kyllä Pfaffista kaipailen...

Juu, arvasit oikein, ihan sekaisin olen mennyt. Kangasostokset ovat toistaiseksi jäissä, tai ainakin melkein. Tietysti jos joku oikein ihana kangas kävelee vastaan ja ihan väkisin hyppää kassiin, niin  silloin tuo sääntö tilapäisesti sulatetaan

Ruutua

Viime talvena ompelemani lintupeiton (odottaa tikkausta) reunuksen jämistä tein kaksi tilkkupintaa. Nyt ne vääntäytyivät pussukaksi.

Strategiset mitat: korkeus 25 cm, leveys 23 cm ja pohjan leveys 11 cm.

Vuorina keltaista kukkakangasta, toisella sivulla on oranssi tasku. 

Ihan ei mennyt putkeen vetoketjun lyhentäminen, saksikäsi oli ihan liian sukkela. Yritin pujottaa lukkoa  toiseen pätkään, mutta sain aikaan vain kipeät sormenpäät ja purkatuvan nauhaosan. Harmitti, koska omista varastoista löytynyt vetskari oli just se oikea oranssi.

Sinistä!

Kun sitkeästi ompelee, saa näköjään valmistakin.Tai jos ei ihan valmista, niin ainakin tilkkupinnan. Peiton täytteeksi tulee kierrätyshenkisesti vanha pehmeäksi kulunut huopa, jonka koko määrittelee myös tilkkupinnan koon (125 x 165 cm).

Mitään erityisempää suunnitelmaa minulla ei ollut,  tein peittoa rivi kerrallaan. Aina seuraavan rivin kolmiot mallasin paikoilleen, ompelin riviksi ja saman tien kiinni edelliseen riviin. Jo ekassa rivissä hoksasin, että omaa silmääni miellyttää eniten, että kankaiden ruudut/raidat ovat joko pysty- tai vaakasuoraan. Yhden kolmion ruudut menivät vinottain ja se pisti pahasti silmään (= purkuun).  

Koska kolmiot olivat aseteltuina lattialle, ja jokainen vähänkin tilkkuillut tietää, miten helposti palat kääntyvät ja vaihtavat paikkaa matkalla ompelukoneen paininjalan alle, otin viimein käyttöön kesällä tekemäni "design boardin". Se on jäänyt vähän unohduksiin, kun en mielestäni onnistunut kangaskaitaleen liimaamisessa oikein siististi. (Ohje siihen löytyy Lori Holtin blogista, jos joku tästä innostuu. Ohjeessa mainittua foam core board'ia myydään Suomessa nimellä kapalevy, sitä saa esim. kehystyksiä tekevistä liikkeistä. Tässä on vanu pinnassa, mutta seuraavaan en laita enää sitä, koska se oli kuumaliiman kanssa varsin  hankala yhdistelmä, ainakin minulle, flanellia tai fleeseä jatkossa. Isosta levystä voi tehdä pienen suunnitteluseinän) Mutta alusta olikin tosi kätevä kolmioiden siirtämisessä. Sille mahtui kahdeksan kolmiota, järjestys säilyi ja kolmiot menivät oikein päin tilkkupintaan. Minulla oli jäänyt yhteen kulmaan keltainen langanpätkä, joka oli merkkinä, etten olisi vahingossa pyöräyttänyt alustaa väärin päin.

Ihanan aurinkoisena syysaamuna piti tilkkupintaa sovitella yhteen jos toiseen paikkaan. Laiturikuvat saadakseni minun piti mennä veteen, tulipa testattua saappaiden vedenpitävyys. Ei pitänyt, vasen sukka kastui.

Tässä silityslautakuvassa värit ovat oikein. Ulkokuviin taisi kirkkaan sininen taivas tehdä omia heijastuksiaan.

Taustakankaan kokoan jäljelle jääneistä kolmioista ja niistä kaikkein tylsimmistä sinisistä paidoista.

Paitapeittoa tulossa

Olen jemmaillut tähän asti lähinnä D-insinöörin kauluksistaan kuluneita paitoja, mutta totesin viimein, että sillä tahdilla peittotarpeiden keräämiseen  menee kauan. Vihjaisin työpaikalla, että nyt olisi tarjolla hyvä keino poimia aviomiesten paitavarastoista pois ne paidat, joista haluaa eroon. Vihje tuottikin tulosta. Värivalikoima oli vain haaleaa ja vaaleaa, joten seuraavaksi kirppareille. 

Mutta mihin suomalaiset miehet upottavat ylijäämäpaitansa? Ei ainakaan kirpputoreille! Pari hyvää paitaa löysin kokoa XXL (=paljon kangasta), joiden pesuohjelapuissa luki Eino H. Eino ei todennäköisesti paitojaan enää tarvitse, joten silppusin ne häntä lämpimästi muistaen peittotarpeiksi. Lopulta jouduin siirtymään kirpparilla naisten osastolle, että sain edes pari hiukan tummenpaa paitapuseroa pilkottavaksi. 

Tasasivuinen kolmio on edelleen yksi lempparimalleistani. Ja pinta valmistuu yllättävän nopeasti, vaikkakin paitojen leikkaamiseen (siis siihen kuntoon, että pääsin leikkaamaan kolmioita) meni odottamattoman paljon aikaa. Kolmiot on leikattu kuuden tuuman kaitaleesta. 

Tavoitteena on torkkupeitto, jossa kierrättämätöntä olisi ainoastaan ompelulangat. Ensi viikolla on syysloma, joten tämän luulisi etenevän ainakin hiukan reippaammin verrattuna työviikkojen tahtiin. 

Ja viikon päästä viikonloppuna tikataan taas Päivölässä!

Tuulahdus Kreetalta

Tilkku- ja blogiystäväni Teje Kreetalta ja Nero's Post and Patch -blogista poikkesi syntymämaassaan. Minulla oli ilo tavata hänet kuluneella viikolla. Kävimme tietenkin mm. kangasostoksilla yhdessä ja sitten ihailimme kilpaa toistemme hankintoja. Tuli ihan samanlainen tunne kuin pikkutyttönä, kun vertailimme  kaverini kanssa kiiltokuvia.

Teje toi Kreetan auringon hyvin konkreettisella tavalla tekemänsä tilkkutyön muodossa. Tämä aurinko jaksaa paistaa!

Ja eikö taivaanrannan pilvikangas ole hienosti löytänyt paikkansa! Tejen käsintikkauksia olen ihaillut jo pitkään hänen blogissaan. 

Nämä hauskat keittiöaiheiset kankaat Teje puolitti omista hankinnoistaan, ja nyt kumpikin tahoillamme mietimme, mitä niistä voisi tehdä...

Chanian majakka näyttää reittiä myös tilkkuilijoille. 

Kiitokset, Teje, mukavasta iltapäivästä ja kauniista tilkkutyöstä! Työsi menee sinne, minne olit sen ajatellutkin.