Tikkausvalmisteluja

En ole pahemmin tutoriaaleja postaillut, kun en ole kokenut, että minulla olisi juurikaan jotain sellaista tietoa, jota joku muu ei jo tietäisi. Eikä tämäkään liene varsinainen tutoriaali, kerronpa vaan, miten minä sen teen, jollakin muulla voi olla monta muuta parempaa konstia. Tuuppauksen tähän postaukseen antoi se, että olen jo kaksi kertaa sähköpostilla ilman kuvia yrittänyt kertoa tästä työskentelytavastani.  Tämä ei ole mikään kehityksen huippu, onpahan vain kokemusten myötä muotoutunut toimivaksi kohdallani, systeemi saattaa vielä tästäkin kehittyä tai joku muu keksii tähän oikoteitä.

Kaksi asiaa vaikutti tämän systeemin kehittymiseen:

1. Hannele Wakkari  sanoi vapaan tikkaamisen kurssilla, että ennen tikkaamisen aloittamista kerrokset pitää stabiloida, eli kiinnittää sillä tavalla, että ne pysyvät paikallaan, vaikka työtä möyhentäisi miten. Tätä olin aikaisemmin yrittänyt toteuttaa sprayliimalla, hakaneuloilla, harsimalla, nuppineuloillakin. Ei aina ihan luotettavia keinoja. Tikkauskurssin jälkeen ryhdyin ompelemaan harvalla tikillä työn poikki tikkauksia, jotka sitten varsinaisen tikkauksen jälkeen purin. 

2. Kyllästyin konttaamaan lattialla kerroksia kiinnitäessäni. Yhdenkin peiton kerroksia rakentanut tietää, että vaikka olisi kuinka notkea ja ketterä, se ei suinkaan tarkoita sitä, että kerrokset osuvat kohdalleen ilman taustavekkejä tai kasaan mennyttä vanua.

Pitkästä pöydästä on tässä etua, pöydän pituus olisi hyvä olla suurempi kuin työn leveys.

Merkkaan ensin peiton pitkille sivuille keskikohdat kaikkiin kolmeen kerrokseen nuppineuloilla. Riittää siis vain peiton reunaan. Taustakankaan laitan pöydälle nurja puoli ylöspäin, niin että keskikohdat ovat kutakuinkin keskellä pöytää (tämä ei ole niin nuukaa). Teippaan muutamalla teipinpätkällä reunoista. Sitten laitan vanun taustakankaan päälle, keskikohtanuppineulat reunoissa kohdakkain. Silottelen vanun suoraksi. Vanun päälle tilkkupinta, taas keskikohdat samalle kohtaa kuin vanussa ja taustakankaassa. Silottelen pinnan.

Otan silmämääräisesti linjan molempien reunojen keskikohtamerkeistä kohti toisinaan ja laitan hakaneulat sen molemmin puolin. Tässä työssä orren alasauma oli tikkauspaikka.

Tässä kohtaa kurkkaan pöydän alle ja varmistan, että taustakangas ja vanu ulottuvat varmasti vähän pitemmälle kuin tilkkupinta. Tässä vaiheessa on myös helppo saksia ylimäärät pois tieltä. Ainoa kohta, jossa nöyrryn konttaamaan.

Jos kaikki on kunnossa, teipit irti ja peitto ompelukoneelle. Yläsyöttäjän kanssa ompelen tikkauksen reunasta reunaan. Kuvassa olevassa peitossa tikkaus tuli lintuorren alasaumaan ja jää siihen. Jos ei löydy kohtaa, mihin tikkaus luontevasti asettuisi, sen voi myös tikata pitkällä tikillä ja purkaa myöhemmin pois.

Peitto takaisin pöydälle. Tässä kohtaa en enää juuri teippaile, ellei taustakangas ole kovin liukasta. Ensin ommellusta saumasta lähden etenemään peiton päitä kohti. Silottelen kerrokset kohdalleen ja kiinnitän hakaneulat n. 10 cm tulevan tikkauksen paikasta peiton päätä kohti. Kun kaikki näyttää päällipuolelta hyvälle, käännän peiton.  

 Nurjalla puolella samoin silottelua  kohti peiton päätä. Silottelun jälkeen sinne joskus jää vekki ja kangas jää pussittamaan hakaneulan eteen.

 En irrota ensimmäistä hakaneulaa, vaan kiinnitän toisen sen viereen, niin että vekki jää neulojen väliin. Nyt ensimmäisen tikkauksen ja  tulevan tikkauksen paikan välillä kankaat ovat ojennuksessa, ja ompelen toisen poikkitikkauksen. Neulat pois ja peitto takaisin pöydälle. Ja sama toistuu niin kauan, että olen edennyt keskikohdasta molempiin päihin.

Summa summarum:

Etenen yksi poikkitikkaus kerrallaan, näin saan varmistettua sen, että taustakangas ja vanu seuraavat kiltisti mukana. Tässä peitossa tikkausten väli on 33 cm. Väli kannattaa ehkä miettiä sen mukaan, minkä kokoista  aluetta pystyt koneellasi näppärästi kerrallaan tikkaamaan. Aika moneen peittoon olen saanut tikkauksen tehtyä sillä tavalla, että se jäi paikalleen, muutamasta olen purkanut tämän stabiointitikkauksen pois kun lopullinen tikkaus on tehty. Helpointa tietysti on, jos sen saa sijoitettua osaksi tikkauskuviota, mutta aina se ei onnistu.

Sivuille voi tehdä tarvittaessa vielä aputikkaukset, mutta itse olen useimmiten pärjännyt näillä poikittaisilla tikkauksilla. Tämän jälkeen tikkausten välissä voi tikata ja peuhata mielin määrin, ja kerrokset pysyvät kiltisti paikoillaan.

Tulipa pitkästi ja ehkä monimutkaisestikin selitettyä, mutta toivottavasti tästä on iloa jollekin, joka on kyllästynyt kontaamiseen.Voi aluksi kuulostaa monimutkaiselle ja työläälle, mutta omalla kohdallani tämä toimii ja on loppujen lopuksi sukkelampi konttausversioon verrattuna.

~~~~~~~~

P:S. Tilkkukurssipostaus tulee vasta juhannuksen jälkeen. Kurssilla sovimme some-hiljaisuudesta siihen asti, että myös juhannuksen jälkeen oleva kolmas kurssi saa työrauhan, emmekä me jo kurssilla olleet levittele töitämme näkyville.