Eettisiä suikaleita

Ystävä puolustaa huomenna väitöskirjaansa eettisistä ruokavalinnoista. Teemaan liittyen ompelin hänelle eettisen ruokakassin. Ihan kaikkia eettisten ulottuvuuksien vaatimuksia kassi ei täytä, koska kankaat on rahdattu (kai?) lentokoneella  jostain kaukaa, ja hihnojen sisällä on maatumatonta materiaalia. Mutta kestää tämä muutaman kauppareissun kauemmin kuin muovikassi.

Kassin täytän  lähiruualla ja -juomalla, jonka hankkiminen osoittautui yllättävän haasteelliseksi, koska mitään helposti pilaantuvaa en olosuhteiden pakosta voi kassiin pakata. Paikallisten viljelijöiden jauhoja olisi ollut viiden kilon pusseissa, mutta lastin olisi oltava myös kannettavissa (matkustan junalla). Mutta jotain kassin pohjalle sain, Kaskein Marjan hilloja ja mehua, Öljypuun valkosipulihyytelöä (valkosipulit Kiinasta- eli pieleen meni lähiruoka tässä kohtaa, sentään tehty paikkakunnalla),  peperonisalsaa  ja minttuhyytelöä, upouutta Norppa-olutta (tehty Jyväskylässä, mutta brändi on paikallinen) ja Norppasiideriä (Kaskein Marja) ja Tienhaaran Myllyn kaurahiutaleita. 

Kangassuikaleiden kulutusta on todella vaikea arvioida ja leikkasinkin niitä taas aika reilusti. Tähteeksihän niitä jäi, ja päätin, että ne eivät jää kuljeksimaan.  

Kaksi hirsimökkiblokkia meni samalla painolla kuin kassinkin blokit. Ai mitä valkosipulipuristin tekee kuvassa? No, ensinnäkin värin takia, ja toiseksi, näistä tulee pannulappuja. Sain Tejeltä (kiitos vielä!) kauniin lilan puristimen, ja kohta on pannulaput sävy sävyyn sen kanssa.

Suikaleita oli vielä pannulappujenkin jälkeen. Syntyi pussukkapinnat: Värikokeilu on enemmän kuin mielenkiintoinen, mutta ehkä siihen silmä tottuu. Suikaleita oli tämän jälkeen jäljellä vajaa metri. Niistä en ole vielä keksinyt mitään.

Tulevana maanantaina starttaan auto ääriään myöten pakattuna Mäntyharjulle tillkkuilemaan koko viikoksi. Seuraavassa postauksessa on varmasti kurssikuulumisia!