Pahanteossa

Tein juuri niin kuin oli kielletty. 

Tikkasin mysteeripeiton turkooseihin reunapaloihin suoraa viivaa käyttäen Hex N More viivainta ohjaimena. Monessa yhteydessä on sanottu, ettei näin saa tehdä, vaan ohjaimena pitäisi olla tilkkuviivaimia reilusti paksumpi tikkausviivain. Koneestani ja viivaimesta huolissaan oleville voin kertoa, että ennen homman aloittamista yritin tunkemalla tunkea viivainta paininjalan alle sen ollessa yläasennossa. Ei mennyt. Siksi uskalsin.

Yritin ensin saada suoraa käsivaralla, ei onnistunut. Sitten muistin Kvilttaajan viivaintikkaukset, mutta miten tähän hätään olisin saanut asianmukaiset tikkausviivaimet? Ja päätin, ettei hätä lue lakia (=varoituksia).

Seuraavaksi on vuorossa kanttaaminen. Omat turkoosivarastoni ovat käytännössä tyhjät - tai ainakin olemattomat, jos pitää saada reilu kahdeksan metriä kanttia. Paikkakunnan kangaskauppojen koluaminen ei auttanut, joten suostuin ostamaan turkoosia lakanakangasta, se kun oli tarpeeksi ohutta. Lakanaksi en olisi sitä kelpuuttanut. Hätä ei siis nytkään lukenut lakia.

Ehkä tämä mysteeri todellakin vielä valmistuu ennen kesää, 

Tikkaamista ja hammasharjoja

Mysteeripeitto On Ringo Lake sai tovin odotella tikkaamista harkitessani mallia ja langan väriä. 

 Tilkkupinnan tikkaamiseen löysin Aurifilin vaihtuvavärisen lohenpunaisen (kuva ei anna oikeutta värille). Taustakankaana minulla on turkoosia matkiva, mutta vähän liikaa mintunvihreään taittuva melko yksivärinen kangas, johon upotan minulle joutuneen (ei aavistustakaan, mistä ja miten tämä on minulle tullut, vaikka todennäköisesti olen sen itse kyllä ostanut) keltaisen, vaihtuvavärisen Aurifilin. 

Treenipalasta näkyy tikkausidea paremmin kuin peitosta itsessään, samoin paistaa hapuilukin. Ja tämä on todellakin treenipala, yksiväriselle kankaalle oli vaikea saada suoria linjoja, peitossa tilkkujen reunojen avulla suunnat pysyvät paremmin hallinnassa.

 Yli puolet on tikattu. Etenen blokkirivien mukaan reunasta reunaan, ja kun blokit on kulmittain aseteltu, keskellä peittoa rivit ovat pitkiä.Välikaitaleiden päälle olen tikannut joko reilusti yli tai jättänyt vajaaksi, ja seuraavalla rivillä olen sitten tasoittanut välin. Näin siksi, ettei rivittäin tikkaaminen erottuisi lopullisessa jäljessä. Reunan turkoosit osuudet aion tikata turkoosilla langalla, miten, on vielä harkinnassa. 

Tikkailusta puikkoiluun. Jostain internetin ihmeellisestä maailmasta sattui silmään sukkapuikkojen säilytysvinkki, Clas Ohlsonin hammasharjakotelot. Vinkistä vaan ei selvinnyt se, että koteloissa on hammasharjatkin sisällä. Yhdeksän kotelon ja harjan paketti oli kuitenkin sen verran edullinen, että päätin investoida. Nyt on perheen pyöräilijöille ketjunpuhdistusharjoja, sillä nypin harjat koteloista pois ja pistin puikot tilalle. Puikkojen jo risoista myyntipakkauksista nappasin kokomerkinnät koteloihin. Ne puikot, joiden pakkauksia ei enää ole, on vielä koteloimatta. Sen teen, kunhan löydän ensin jostain puikkomittani. Nuo kaksipuolikkaat on kiinni sukassa, eivätkä ole hukassa.

Vihreänenäinen siili

Eipä mene aina kuin Strömsössä. Kahdeksasta siiliblokista viides ja kuudes jäivät ilman tummaa kuonon päätä. Keltaisten ja vihreiden välissä ompelin painopeittoa, ja näyttää tatsi siileihin hävinneen siinä välissä. Ihmettelin ommellessani, miten silmät tulivat noin alas, mutta mikään kello ei soinut. Reunimmaisia kaitaleita ommellessani kummastelin, kun niiden pituudesta piti pätkäistä tuuman verran pois. Eikä kilkattanut vieläkään.

Ryhtyessäni ompelemaan seitsemättä ja kahdeksatta ihmettelin, miksi minulle jää vielä kaksi tummanruskeaa palasta  No, ne oli vihreiden siilien nenät. 

Ensin ajattelin, että olkoot vihreänenäisiä. Sitten tajusin, että blokki on tuuman verran lyhyempi kuin muut. Tässä vaiheessa en ryhdy kuitenkaan korjaushommiin. Kokoamisvaiheessa katson, voinko häivyttää tuota kokoeroa sijoittelulla ja kapeilla, harmailla kaitaleilla ylä- ja alareunaan. Jos ei onnistu, teen sitten blokit uusiksi. vihreänenäiset kyllä löytävät sitten paikkansa jossain muualla.