Kukkiva kevät

Fancy Forestini etenee aika verkkaisesti. Suunnittelin sen menevän 3 v-synttärilahjaksi, mutta taitaakin mennä 4 v-lahjaksi. Ne 3 v-synttärit kun olivat jo viime vuoden syyskuussa.

 Onneksi nämä kukkablokit olivat aika nopeatekoisia. Ensimmäisen kanssa oli kyllä hahmottamista varteen kiinnittyvissä lehdissä, ei mitenkään meinannut mennä oikein. Ohjeen värityskin sotki jotenkin ajatustani, piti moneen kertaan miettiä, mikä on lehti ja mikä taustaa.  Seuraavat olivat onneksi helpompia.

Turkoosin tähtipeiton kerroksetkin sain rakennettua. Väliin meni bambuvanua, taustakangas on vuonna 2015 Viron Võrusta ostamaani pionikangasta. Löysin silloin pienen käsityökaupan nurkasta pinon Rowanin kangaspakkoja, metrihinta 3,90 €. Harmittamaan silloin jäi, että sinne jäi vielä aika paljon kangasta.

Vasemmanpuoleisen kankaan upotin lilan batiikkipeiton taustalle, hämärät pionit (Twilight Peony) menivät nyt tähän. Mitähän noille teepannuille keksisi?

Kadonneiden turkoosien arvoitus

Mysteerin reunakantteja suunnitellessani ihmettelin, miten voi olla, että kaikki turkoosit kankaani ovat loppu, vaikka väri kuuluu varastoni perusvalikoimiin. Ei ollut loppu, oli vain todella hyvin piilotettu, Ja hyvä, että oli. 

Viime kesän Mäntyharjun kurssilla aloittamani tilkkupinta oli reunuksia vajaa, ja olin pakannut loput turkoosini samaan projektikassiin tilkkupinnan kanssa. Minähän olisin talven aikana ehtinyt tärvätä turkoosit vaikka mihin, mutta nyt ne kiltisti odottivat reunusten ompelua. Hyvin riitti, ja jäi vielä tähteeksikin. Aika paljon valkoista pintaa tuossa minun peitokseni on, mutta eiköhän siihen(kin) silmä totu.

Viimeinen mysteeripostaus

Nyt tämä sitten loppuu. Mysteeristä postaaminen nimittäin. Muistiinpanojeni mukaan olen aloittanut sen marraskuun lopussa, ja pari päivää sitten ompelin viimeiset pistot.

Tikkasin peiton vaihtuvavärisellä oranssilla, joka upposti pintaan hyvin. En halunnut tikkauksen hypäävän kovin näkyvästi silmään, koska pinnassa on tapahtumaa ihan riittävästi.

 

Turkoosit reunapalat tikkasin turkoosilla langalla ja suorilla tikkauksilla. Lakanakankaasta leikattu kantti toimi yllättävän hyvin. Koko kaupungista ei löytynyt muuta kanttikangasta, vaikka kolusin kaikki kolme kangaskauppaa. 

Viimeiset tuuletukset. Yritin ensin käyttää miestä kuvaustelineenä, mutta ei riittänyt hänen ulottuvuutensa.  Liukkalla terassilla jakkaran päällä keikkuminen oli työturvallisuusriski. Peitto on . 184 cm leveä ja 222 cm pitkä. Piti tyytyä tekemään kaiteelta lumityöt ja odottaa se kuivumista ennenkuin uskalsin levittää peiton sen päälle. Nyt peitto on jo pakattu lähtemään tulevalle omistajalleen. Ai niin, nimesin peiton uudelleen. Bonnie Hunterin antama nimihän on On Ringo Lake. Olisin voinut tietysti paikallistaa nimen On Jänky Lake'ksi, mutta tämä on nyt Pienistä palasista. Ja niitä palasia on 2500.

Käsitöitä

Ompelukoneet ovat saaneet levätä pääsiäisen ajan, kun olen keskittynyt käsitöihin sanan varsinaisessa merkityksessä. Mysteeripeitto on tikattu ja tapani mukaan ompelen kantin toisen reunan käsin.

Pelkäsin tiivispintaisen taustakankaan hankaloittavan pistelyä, mutta hyvin on neula sujahtanut siitä sekä lakanakangaskantista läpi. Vähän aikaa suunnittelin, että ompelisin koko kantin koneella, mutta onneksi se meni ohi. En muistanutkaan, miten rauhoittavaa käsinompelu on! Palellakaan ei ole tarvinnut, peitto polvilla on lämmittänyt välillä vähän liikaakin.

Olen käynyt paikallisessa lankakaupassa, Pyöröpuikossa, jo useaan kertaan hypistelemässä Nancy-nimista villatakkia. Pääsiäisen alla sitten riehaannuin ja kävin ostamassa langat. Ihan näin kesää vasten meinasin takin tikutella, jos sillä konstilla saisimme lämpimän kesän. Takki neulotaan norjalaisneuleiden tapaan pyörönä, ja sitten leikataan edestä halki - hui, sitä en ole vielä koskaan tehnyt! Kun pääsin kuvassa näkyvästä helman kirjoneulekuviosta ohitse, nyt saan neuloa ilman suurempaa miettimistä kainaloihin asti. Tämä on ollut todella kivaa villasukkien neulomisen jälkeen. Niitä on tullut väkerrettyä reilu kopiopaperilaatikollinen, kun halusin päästä kaikista kaapissa pyörivistä seiskaveikoista eroon. Eikä ne ole loppu vieläkään. 

Pääsiästunnelmia bomuksena. Kiemuraliinan olen tehnyt vuosia sitten, mutta se ei ole vain löytänyt paikkaansa ennen kuin nyt. Leväytin sen kokeeksi kevätliinamme päälle, ja siihen se sai jäädä. Se on kuin kevätpuro keskellä pöytää.

Kunnon kuvaa ei vastavaloon meinannut saada, vai pitäisikö sanoa vastapyryyn?