Käsitöitä

Ompelukoneet ovat saaneet levätä pääsiäisen ajan, kun olen keskittynyt käsitöihin sanan varsinaisessa merkityksessä. Mysteeripeitto on tikattu ja tapani mukaan ompelen kantin toisen reunan käsin.

Pelkäsin tiivispintaisen taustakankaan hankaloittavan pistelyä, mutta hyvin on neula sujahtanut siitä sekä lakanakangaskantista läpi. Vähän aikaa suunnittelin, että ompelisin koko kantin koneella, mutta onneksi se meni ohi. En muistanutkaan, miten rauhoittavaa käsinompelu on! Palellakaan ei ole tarvinnut, peitto polvilla on lämmittänyt välillä vähän liikaakin.

Olen käynyt paikallisessa lankakaupassa, Pyöröpuikossa, jo useaan kertaan hypistelemässä Nancy-nimista villatakkia. Pääsiäisen alla sitten riehaannuin ja kävin ostamassa langat. Ihan näin kesää vasten meinasin takin tikutella, jos sillä konstilla saisimme lämpimän kesän. Takki neulotaan norjalaisneuleiden tapaan pyörönä, ja sitten leikataan edestä halki - hui, sitä en ole vielä koskaan tehnyt! Kun pääsin kuvassa näkyvästä helman kirjoneulekuviosta ohitse, nyt saan neuloa ilman suurempaa miettimistä kainaloihin asti. Tämä on ollut todella kivaa villasukkien neulomisen jälkeen. Niitä on tullut väkerrettyä reilu kopiopaperilaatikollinen, kun halusin päästä kaikista kaapissa pyörivistä seiskaveikoista eroon. Eikä ne ole loppu vieläkään. 

Pääsiästunnelmia bomuksena. Kiemuraliinan olen tehnyt vuosia sitten, mutta se ei ole vain löytänyt paikkaansa ennen kuin nyt. Leväytin sen kokeeksi kevätliinamme päälle, ja siihen se sai jäädä. Se on kuin kevätpuro keskellä pöytää.

Kunnon kuvaa ei vastavaloon meinannut saada, vai pitäisikö sanoa vastapyryyn?