Aika kansiin

 Mäntyharjun kurssilla viime kesänä aloittamani repun kolme kappaletta ovat roikkuneet suunnitteluseinälläni heinäkuusta alkaen. Jotenkin kyllä arvasin jo reppua aloittaessani, ettei siitä ikinä ehkä reppua tule, kun en oikein ole reppuhenkilö. Mutta halusin opetella ainakin twist-blokin tekemisen, ja ajattelin, että kappaleet löytävät kyllä paikkansa. 

Ja niin kävi jo yhdelle kappaleelle. Siitä tuli kannet tulevan vuoden kalenteriin. Koko oli aika sopiva, pienet kaitaleet jouduin molempiin päihin ompelemaan. Valmiin kappaleen jatkamisessa oli haasteena se, ettei tummaa lilaa taustakangasta ollut jäljellä kuin pienet palaset ja yksi vähän pitempi kaitale. Ja vaikka penkasin koko kangasvarastoni läpi, ei sitä löytynyt enempää. Siksi jouduin vähän säveltelemään. 

Ja taas turkoosi on kuvassa jotain muuta kuin luonnossa :(

Nämä ovat ehkä viidennet tai kuudennet kannet, jotka olen tehnyt. Kaikki aikaisemmat olen tikannut flanellille, joten pinta on ollut melko tasainen ja sileä. Nyt päätin kokeilla vanua. Silitin ohuen vanun tilkkupintaan ja sen alapuolelle jouduin laittamaan vielä "vuorikankaan", koska pelkäsim vanun hiulautuvan käytössä olemattomiin. Tikkasin yksinkertaisesti ommelsaumoja pitkin. 

Luulen, että tämä jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi vanukokeiluksi. Vaikka pinta ei olekaan kovin pullukka, tykkään enemmän sileästä pinnasta.  

Kalenteri sujahtaa näppärästi kannen sisäpuolella oleviin taskuihin. 

Tai niin luulin. 

Käytin ommellessani mittana viime vuoden kalenteria, joka oli joutunut luopumaan koltustaan, kun tämän vuotinen peri vaatetuksen siltä. Täysin valmista kantta ryhdyin sitten pukemaan ensi vuoden allakalle. Eipä mahtunut, tulevan kannet eivät olleetkaan saman kokoiset, vaan puolisen senttiä  korkeussuunnassa suuremmat. Leveyssuuntaa en päässyt edes kokeilemaan, koska kannet eivät mahtuneet taskuihin. Pieni kauhunhetki ehti jo yllättää, hiki kohosi otsalle ja pulssi alkoi takoa reippaita lukemia. Verenpainekin ehkä ehti kohota. 

Onneksi kannet ovat irtotavaraa, ja allakan sisukset olivat pysyneet samankokoisina. Siispä viime vuotinen kalenteri kuoriutui nahkakorsetistaan ja luovutti sen tulevalle, 

kansia vaihtamalla ongelma ratkesi. 

Takakannen reunassa on hoikka tasku, johon mahtuu kaksi solakkaa kynää vierekkäin, lyijy ja muste sulassa sovussa. 

 Yhden kehyskukkaron tein pitkästä aikaa työkaverin toiveesta. Siihen käytin lempimustaa kangasta, jossa on pienen pieniä eri värisiä pilkkuja. Olen ostanut tätä kangasta aikanaan ainakin kahteen otteeseen Soilin käsityötarvikkeesta, viimeisellä ostokerralla taisin viedä pakan lopun, kun olin tähän  niin ihastunut. Vielä sitä vähän on, harkiten käytän ennen kuin loppuu. 

Olen potenut jo ainakin kuukauden ärhäkkää jännetuppitulehdusta vasemmassa  kädessä. Kummallista, koska en ole vasuri, enkä tiedä tehneeni mitään erityistä vasemmalla kädellä.  Neulepuikot on olleet koskemattomina viikkotolkulla ja ompelupuuhissakin olen pärjännyt vain pienten töiden kanssa. Siksi Ruotsalainen postikortti odottaa vieläkin tikkaamista, koska en pysty sitä nyt neulan alla pyörittelemään. Mutta se on levällään työhuoneessani, joten voin ainkin ihailla sen värejä.