Ei pöllömpää ommella seisten

Treenasin seisoen ompelua, nostin koneen kirjahyllyn (korkeus 95 cm) päälle,  ja kaasuttelin siinä. Onneksi sain muistutuksen tilkkukavereilta, että koneessani on myös ns. käsikaasu, ei tarvinnut yhdellä jalalla seistä, kun toinen oli kaasulla.

 Ja mikä olisikaan ollut parempi tekniikka pystyompeluun kuin paper piecing. Kun joka sauman jälkeen silitetään ja leikataan, minulla oli työhuoneessani kultainen kolmio näille toiminnoille. Samalla tuli vähän askellettua työvaiheiden välillä. 

Olen tätä samaa pöllömallia ommellut aikaisemminkin. Violetin tein ensin (en edes muista, mihin se on päätynyt) ja vähän myöhemmin Ellu sai kahden pöllön tyynyn. Nyt Ellulla on pikkusisko, joka halusi omat pöllöt.Väritoiveina oli pinkki ja keltainen. 

Nämä paper piecing -jutut on sellaisia "vielä-yksi" -ompeluksia. Aloitin ison pöllön illalla ja ajattelin tehdä vain vatsaosan. Koko pöllö oli kuitenkin valmis ennen kuin pään tyynyyn painoin. Joka sauman jälkeen ajattelin, että vielä yhden sauman ompelen ja sitten - ja niihän siinä kävi, että saumat loppuivat ennen kuin ompelijan into.

Olen useimmiten ommellut tyynyihin vetoketjun alareunaan. Nyt palauttelin mieleen kikkaa, jolla vetskarin saa näppärästi suoraan saumaan  tyynyn takapuolelle. Takakappale leikataan toiseen suuntaan n. 4 cm pitemmäksi kuin päällinen on, ja se leikataan kahtia siitä kohtaa, mihin vetoketju halutaan. Palaset laitetaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan n 2 cm päästä reunasta suoralla tikillä yhteen, tikin pituus minulla oli 5 mm. Jatkokäsittelyä helpottaa, jos sauman ompelee eri värisellä langalla. Ommeltu sauma silitetään auki ja vetoketju neulataan nurjalle puolelle niin, että ketjun keskikohta on sauman päällä.  Ketju tikataan oikealta puolelta kiinni ja sauma ratkotaan auki. 

Hoksasin vasta  tyynyn valmistuttua, että tästä olisi voinut tehdä ohjekuvatkin, mutta siinä kohtaa oli jo myöhäistä. Todennäköisesti aika monelle tämä on ihan tuttu juttu.

Tällä tekniikalla voit käyttää myös jonkin verran tyynyn mittaa lyhyempiä vetoketjuja, kunhan vain sisustyyny mahtuu aukosta sisään. Ompele silloin vetoketjun molemmin puolin tulevat saumat normaalipituisella tikillä ja kankaan värisellä langalla. Ns. leninkiketju on tähän paras, minulla oli omissa varastoissa vähän leveämpi vetoketju, se vähän nostaa reunoja ylös ja kurkistelee saumasta. 

Pöllöt parkkeerasivat 40 cm x 40 cm tyynyn päälle. Malli on Cyrille Zellwegerin, ja olen ostanut sen vuosia sitten Etsystä.  

Nyt ehkä pöllöt riittävät, ellei sitten Ellu saa toisenkin pikkusiskon.

Ikivihreä joulukuusi

 Joulukuusi on valmis, vain tähti ja koristeet puuttuvat.

 Kuusen alareunaan nurjalle puolelle  ompelin 300 g verhopainoja, jotta se riippuisi suorana. Ulkona tuulet kuitenkin sitä heilutteli. 

Kuusihan on kuin mannekiini (nykyisin sanotaan kai malli), pyörähtelee eri asennoissa kuvaajan edessä.

 Vaikka tausta oli valkea (anopini kapioita), niin käytin alalankana samaa väriä kuin ylälankakin oli. En halunnut vihreälle etupuolelle valkoisia langannousuja. Taustalla ei niin ole väliä, kun se tulee seinää vasten. 

Tikkaaminen oli taas ihanaa, melkein harmitti, kun se loppui. 

Ompelen tähän vielä vihreitä nappeja, joihin voi ripustaa koristeita. Tämän kuusen voi laittaa vaikka jo marraskuussa esille, ei tarvitse neulasia lakaista sen alta. Joku ehdottikin, että tästä voisi tehdä joulukalenterin ompelemalla 23 nappia, joihin sitten joka päivä yksi uusi koriste. Ja viimeiseksi jouluaattona tähti latvaan. 

Kriittiset mitat 65 x 192 cm

Hartolaa ja vähän Tamperettakin

Aika menee sellaista haipakkaa, ettei meinaa perässä ehtiä. Ompelukset kotona ovat jääneet vähäisiksi, mutta viikonlopun kursseilu tuotti sentään jotain. 

Hartolassa Sanna Parankon kurssilla teemana oli mandalatikkaus, jota kokeilin yhden kuvion verran. Se on tosi kivaa ja alkuun kankaalle suunniteltu kuvio pyrkii leviämään niin kuin se kuuluisa leipätaikina. Ja sitten se katosi. Nimittäin se mandalani. Kotiin sen kyllä toin ja täällä olen sen nähnytkin, mutta tällä hetkellä sijainti on tuntematon. Talosta ulos en ole sitä vienyt, joten jostain kankaiden välistä se varmaan joku päivä suvaitsee ilmestyä esille. 

Laatikkopenaali ja suoraan kehykseen tehty pussukka ovat sentään säilyneet tallessa. Laatikkopenaalin kovikkeena on molemmin puolin silitettävä kovike, ja kun vähän hämärässä Hartolan opiston eteisessä silittelin kirjavaa kangasta siihen, sain aikaan pari kunnon vekkiä. Mutta kirjava kangas pelastaa, ei niitä sieltä juuri huomaa, ellei ihan sormella osoittele. 

Kehyskukkaroon tein hanhet taittelutekniikalla, kiva ja aika nopeakin tapa, mutta jos on kovin nuuka kankaistaan (en ole, kai?), niin kangastahan tuo syö yksinkertaisia hanhia enemmän. Eikä kai esim. peittoon ole kovin hyvä, ellei sitten tikkaa taskuja umpeen. 

Alkuvuodesta Hartolan kurssilla tein karkkiblokkeja ja ompelin ne siellä jo yhteenkin. Sitten työ jäi lepäämään, ja nappasin sen mukaan sillä ajatuksella, että tekisin siihen reunat, jotta se vähän lihoisi.

 Sannan ohjelmassa oli serpentiiniblokki. Ohjeella tulee samantien kahden suuntaisia serpentiinin osia, ja kun en tiennyt, mitä ylimääräisillä blokeilla tekisin, piti keksiä saada kummankin suuntaiset käyttöön. Niinpä pitkien sivujen keskelle tuli kulma, josta lähtien serpentiini kääntyy omaan suuntaansa. 

Kulmia en suunnitellut mitenkään etukäteen. Lähdin vain ompelemaan keskikolmiosta kohti kulmaa ja ajattelin, että mietin sitten, mitä teen, kun pääsen kulmaan. 

Olen todella laiska laskemaan, ja tässä ei ole siis yhtään laskettu, miten blokit osuvat kulmaan päästäessä. Päästelin vain kohti kulmaa, ja sen jälkeen eri värisiä kolmioita kokeilemalla päädyin kyseiseen ratkaisuun. Siinä mielessä kävi tuuri, että ennen kulman oranssia kolmiota olevien keltaisten, pitempien palasten pituus heittää kulman molemmin puolin vain vajaan sentin. Käytännössä tuota eroa ei edes kunnolla huomaa. Tuurilla menin ja tuuria oli. 

Tämä on vielä tikkaamaatta, mutta se homma jää joulun jälkeen.

Tampereen messuilla kävin perjantaina, ja aika niukoin ostoksin. Olin edellisellä viikolla pessyt sekä Birminghamista että Berliinistä ostamani kankaat, niinpä oli hyvässä muistissa (mikä on välillä tosi huono), ettei huutavaa pulaa ollut. 

Aurifilin lankoja ostin, toisen kuudennen sormen Cloverilta, vai onko se sitten jo seitsemäs sormi. Tuo valkoinen on vanha, ja siinä on aika terävä pää joihinkin hommiin. Näin Cloverilla sinisen pallopäisen, mutta kun kotona purin sen paketista, ei päiden välillä kovin isoa eroa ole. Kankaan saa varmaan puhki kummallakin. Mutta tuo sininen on paljon nätimpi... Niin ja ostinhan minä Finn Quiltin uuden t-paidan! Logouudistus oli todella tarpeen, ja voi, miten ilme ihanasti piristyi!

Finn quiltin tilkkuvaatekisa tietenkin kiinnosti,  ja roikkuihan siellä oma kylpytakkinikin, joka kirjaimellisesti kalpeni muiden töiden rinnalla. Voittajatyöt olivat aivan huikeita! Millaista luovuutta ja taitoa! Kännykkäkameralla ottamani kuvat ovat niin epätarkkoja, että jätän ne tässä julkaisematta. Eniten harmittaa voittajatyöstä räpsäisemäni kuva, josta ei tietämätön edes arvaa, mitä kuva esittää. 

Ja kavereiden tapaaminen, se on aina kiva juttu isoissa tapahtumissa! 

 Ainoa kotiompelus viimeisen kuukauden aikana on tämä kovaonninen hanhipussukka. Toisen puolen hanhet pulskistuivat ompeluprosessin aikana salaperäisesti ja jouduin tekemään poikkeusratkaisuja, kun kappaleiden pituus heitti yli 2 cm. 

Siis kaitale pohjaan ja käsitöitä ymmärtämätön ei edes tajua, että virhettä tässä on korjattu. Hanhien lihominen jäi mysteeriksi, mutta opetti taas sen, että niiden mittojen kanssa pitää olla tosi tarkka.

Kun perkasin varastojani ja kassejani etsien piileksivää mandalaa, niin osuin aika moneen ufoon. Osan olemassaoloa en ollut edes muistanut (nolottaa).

Näin jossain Instagramissa tämän tyyppisen ufotaulukon, jota en sitten enää löytänyt uudelleen, mutta värkkäsin omille ufoilleni tällaisen projektisuunnitelmapohjan. Otsikoihin meni nyt enkkua ja suomea sekaisin, kun nuo enkunkieleiset nimet mahtuivat paremmin noihin ruutuihin. Ja joillekin oli vaikea keksiä hyvää suomenkielistä vastinetta, ja jos keksin, se oli melkein metrin mittainen. Vaikka taulukon oli tarkoitus olla vain ufoille, innostuin näköjään kirjoittelemaan sinne jo aloittamattomiakin töitä. :D

Nyt lähden tikkaamaan joulukuusta, että pääsen värittämään joulukuusirivin kaksi viimeistäkin ruutua. Jouluun on enää vain....

(Tulipa taas kilometripäivitys)

Joulukuusi, matkamuistoja ja muumio

Joulukuusi odottaa nyt tikkausta. Vanuksi valitsin Birminghamista ostamani tiiviin polyesterivanun. Taustakankaaksi ehdin jo silittää punavihreän mansikkakuvioisen kankaan, kunnes tajusin, että jos sijoitan kuusen suunnittelemaani paikkaan, ikkunakulmaukseen, taustan mansikat kuultaisivat valkoisista kohdista läpi. Niinpä lakanahyllyssä tilaa vienyt anopin kapiolakana pääsi taustaksi. Pitsit ja kirjailut otin kuitenkin talteen.

En ryhtynyt harsimaan enkä hakaneulottamaan, vaan suhautin sprayliimalla kerrokset yhteen. Vanu asettui todella hyvin kangaskerrosten väliin, ja sitä oli helppo käsitellä. Testaan vanua mielummin tähän työhön  esim. kuin peittoon, koska epäilen, että peittoon se voisi olla liian jäykkä. Asia selvinnee tikkauksen jälkeen.

Kuusen jalkaa ommellessani yksi paperi oli kääntynyt huomaamattani nurin päin ja sain samanlaisia kappaleita kaksi. Onneksi sain piirrettyä uuden silkkipaperin väärin ommellusta kappaleesta. Ylimääräisen kappaleen upotin kuusen oksista jääneiden kappaleiden kanssa pussukkaan.

 Pussukan ompelun Tilkunviilaajan vinkkaamalla Noodleheadin mallilla, joka avautuu hyvin. Kiva ja helppo ommella, ei varmaan jää viimeiseksi tällä mallilla tehdyksi.

Piipahdimme syyslomalla Berliinissä, omasta kaupungista kun pääsee sinne nykyisin suoralla lennolla. Etenkin palatessa on kiva, kun olemme jo parinkymmenen minuutin päästä kotona laskeutumisen jälkeen, Helsinki-Vantaalta kestää kolmisen tuntia.

Matkasuunnitelmaan olin laittanut yhden tilkkukaupan, ja tilkkukaverit vinkkasivat mm. Spandaussa olevasta Patch It-putiikista. Ihanan nauravainen Christiane on pitänyt kauppaansa kymmenen vuotta.

Puoti oli kankaiden lisäksi täynnä erilaisia kasseja, pussukoita, seinävaatteita ja muita pieniä tilkkutöitä. Peittoja en muista nähneeni. Todella paljon erilaisia malleja oli myös  myytävänä.

Kaikki kankaat eivät mahtuneet kauppaan, vaan takahuoneesta löytyi lisää. Seinällä olevat työt, kuten kaikki muutkin kaupassa olevat, ovat Christianen tekemiä.

Vaikka en mitään olisi tarvinnut, niin muutama matkamuisto piti ostaa. :D

Tässä on kaksi kangasta taitettuna keskeltä kahtia. Kankaan toinen reuna on tumma ja väri vaalenee toiseen reunaan.  Sarja on nimeltään Bohemian Rhapsody, ja jos olisin löytänyt nämä aikaisemmin, niin olisin ostanut useampaakin väriä. Christiane oli jo leikannut minulle aika monta kangasta, joten nuukuus iski tässä kohtaa. Värejä oli muistaakseni lähemmäs kolmisen kymmentä. Upeita värejä kaikki. 

Vietimme puolitoista päivää Museosaaren museoissa. Egyptiläisessä kokoelmassa oli osasto muumioista ja sieltä löytyi muumioitu pieni krokodiili. Ja muumioinnissa käytetty pellava - eikö tuossa ole ilmiselvä hirsimökkiblokki!

Edit klo 17.15

Herttilei, unohdin kokonaan muut tilkkuteemaiset tuliaiset!

Magneetilla kiinnitettävä postikorttikotelo

Rannekello, ilmiselvä tilkkuilijamalli. Ryan Airilta.

Camden Bag

Birminghamin messuilta tuotu tarvikepakkaus ja Bali Pops kaitalepakettu ovat  saavuttaneet halutun muotonsa. Oli aika tylsä ommeltava, pitkiä saumoja vaan päästä päähän. Varsinkin patukoiden yhteen liittäminen oli hidasta, neulan alla oli paksusti tavaraa ja hurjastelu katkasi helposti langan, joten ihan rajoitusten mukaan painoin kaasua. 

 Ei ehkä koskaan enää, vaikka koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Tämä on nyt koettu ja uudet kujeet seuraavaksi työn alle. 

Pari juttua tästä jäi hyödynnettäväksi jatkoon.Pohjan kovikkeena on Camden Bag bottoms, kaksi valmiiksi muotoonsa leikattua levyä. Pohja- ja vuorikankaat silitettiin levyyn kiinni, reunoihin ommeltiin kantti, joka käännettiin ja silitettiin nurjalle puolelle. Sen jälkeen levyt silitettiin yhteen ja vielä ommeltiin tikkaus kantin ompelusaumaan, joka varmisti vielä kiinnityksen. Sitten ommeltiin kassin sivukappaleet pohjaan käsin kiinni. En tiedä, saako Suomesta tuota pohjamateriaalia, mutta näppärä oli, ja pohjasta tuli kivan napakka. Materiaalin valmistaja on Bosal, ja jos oikein ohjeesta ymmärsin, sitä on saatavana myös "pakalta" (Craf-Tex Plus).

 Toinen kiva juttu oli kassin sangat. Napakka tukimateriaali silitettiin kangaskaitaleisiin. Kaitale taitetiin kahtia ja tikattiin ihan reunasta. Sangan sisään työnnettiin kaitaletta viisi tuumaa lyhyempi muoviletku. Päät kiinni, ettei letku karkaa ja kaitaleen päät kassiin kiinni. Ne olisi pitänyt ommella käsin, mutta laiskuuteni tarmollai onnistuin tunkemaan kassin kappaleet paininjalan alle ja ompelin ne koneella. Sanka asettuu luontevasti käteen ja on mukavan pehmeä.

Napit on osoitus erinomaisesta palvelusta. Kävin paikallisesta kangaskaupasta nappeja etsimässä, ja kun en löytänyt sopivia, myyjä haki minulle nappikuvaston ja sanoi, että tilataan, mitä haluat. Niin minulle tilattiin kaksi nappia, tulivat neljässä päivässä (viikonloppu välissä). Tuota voi kutsua palveluksi.

Kriittiset mitat: korkeus 28 cm, pohjan pituus 35 cm ja leveys 24 cm. 

Kassista tai oikeastaan kopasta tulee töihin tavaroiden tunnille roudaamisväline. Kantelen yleensä papereita, kansioita, puhelinta ym. kainalossani sillä seurauksella, että välillä keräilen niitä lattialta. Nyt voin mennä tunnille kuin täti Monika, kassi heiluen.

Pitkää saumaa

Pitkää ja suoraa saumaa olen ommellut iltakaudet.

Ostin Birminghamista Camden Bag - pakkauksen, jossa oli kankaita lukuunottamatta tarvikkeet valmiina kassin tekoon. Kankaiksi ostin paketin Bali Popseja, jotka paketissa näyttivät violeteille, mutta kun paketin sisuksia perkasin, siellä olikin ruskeaa! Melkein pääsi hyi, ja olin lempata ruskeat paketista kokonaan pois. Omista varastoista ei kuitenkaan löytynyt riittävästi korvaavia batiikkeja, ja niin ruskeatkin pääsivät armosta mukaan. (Paitsi yksi, jonka oli niin kamala, etten sitä halunnut laukkuni kyljessä nähdä.)

Paketissa oli rulla valmiiksi leikattua vanua, jossa oli liima molemmin puolin. Vanu silitettiin kaitaleisiin ja kaitaleet taitettiin kahtia pituussuunnassa. Ja sitten ommeltiin. Ensin kaitaleet suoralla tikillä ja sitten kaitaleista syntyneet patukat puskusaumalla yhteen. Ja sitä saumaa riitti!  Suoraa tikkiä sellaiset 20 metriä ja tiheää siksakia vähän vähemmän. Maailman tylsin tilkkutyö, jos tätä nyt tilkkutyöksi edes voi sanoa. 

Lankaakin joutui vaihtamaan vähän väliä, kun en halunnut siksakkien paistavan silmiin. Vaikka minulla on aika kirjava lankavalikoima, piti Eurokankaasta käydä hakemassa yhtä kummallista sävyä. Siitä on tuossa kuvassa enää rippeet jäljellä. 

Tulihan tästä aika hauskan näköinen pinta,vaikka onkin noita ruskeita joukossa. Eikä ne kuvassa edes näytä kovin ruskeille. :D

Seuraavaksi pohja, sitten muotoon askartelu. Hantaakeihin on paketissa muoviletkua ja jotain napakkaa silitettävää vanua, mutta en ole lukenut ohjetta vielä niin pitkälle, että tietäisin, miten niistä kantohihnat rakennetaan. Ja kiva nappikin pitäisi jostain löytää.

Birminghamin terveisiä

Pisin koskaan pitämäni blogitauko päättyy nyt. Kesä on ollut niin täynnä tilkkuilua tärkeämpiä asioita, mutta onneksi blogi on malttanut kiltisti odottaa.

Reilu kolme vuotta sitten päätimme tilkkuystäväni kanssa, että 2019 lähdemme Birminghamin tilkkufestareille. Aloitimme matkakassan kerryttämisen laittamalla euron päivässä säästöön. Minulla oli kummallinen kukkamaljakko säästöpossuna, jonne kuukausittain pudottelin sen kuukauden säästösumman talteen. Oli aika kiva potti vaasissa, kun matkasta alkoi tulla oikeasti totta.

Yan Liu: Infinity. Mielestäni kaunein työ näkemistäni

 Matka oli monessakin suhteessa unohtumaton. Tapahtuma on valtava kooltaan ja siellä maalaistyttö silmät ymmyrkäisinä vaan ihmetteli. Näyttelytöitä oli 777, jos oikein laskin käsiohjelmasta. Kaikkia niitä emme ehtineet kahden päivän aikana nähdä. Jossain vaiheessa tuli vastaanottamisen haasteitakin, ei millään enää olisi pieneen nuppiini kaikkea mahtunut. 

Claudia Pfeillin työ, joka voitti Contemporary Quilts -sarjan. Valaistus häiritsi kuvaamista. Alla yksityiskohta työstä

Festareilla oli myös iloisia kohtaamisia. Instagramissa seuraamani Tilikkunoita teki ostoksia samalla tiskillä ja ehdimme vaihtaa kuulumisia.  Enpä häntä ennen tuntenut, mutta suomen kieli paljasti yhteisen kotimaan. Pariin muuhunkin suomalaiseen törmäsimme festaripäivien aikana, jälkeemme tulleen ystäväkaksikon kanssa kävimme jopa musikaalissa Birminghamin Hippodromessa.

Ruth Archer and The Quilt Room Dorking: The autumn Leaves. Kiva blokki!

 

Näyttelytöiden taso oli yllättävän kirjava. Oli aivan huipputyötä upeine sommitteluineen, huolellisine ompeluineen ja mahtavine tikkauksineen. Vieressä saattoi roikkua työ, joka näytti keskeneräiseltä tai siltä, että oli tullut hurja kiire ja viimeistely oli jäänyt tekemättä. Suurin osa näkemistäni töistä oli kuitenkin kaikin puolin hyvää jälkeä.

Nicholas Ball: Trianglr Colour Study

En kuljettanut isoa järjestelmäkameraa mukaan, joten kuvat ovat kännykkäkameralla otettuja, enemmän tai vähemmän tarkkoja. Kuvaamisessa haasteena oli ihmisjoukot, harvoin pääsi kuvaamaan suoraan edestä ja ihmisiä oli tai liikkui lähellä työtä.

Judith Lyons: Scraps from Scrapheap 2019

Kovin paljon en kuvannut muutenkaan, pääasiassa sellaisia töitä, jotka omaa silmää miellyttivät tai joissa oli joku kiinnostava juju. 

Natalie Taylor and Frances Meredith: Jody's Birthday Quilt

Liz Jones:Moving On

Beatrice Bueche: Tree in the Moonlight, yksityiskohta

Näyttelyalue oli kohtalaisen väljä. Kauppojen luona  ja väleissä olisi sen sijaan voinut olla tilaa vähän enemmän.

Joulupallomiehet Arne ja Carlos Norjasta ovat aloittaneet kankaidenkin suunnittelun

'

Pieniä kangaskääröjen myyntipaikalla kävi aika sutina

Meillä oli menomatkalla ystäväni kanssa yhteensä kaksi lentolaukkua ja yksi iso, tyhjä ruumaan menevä matkalaukku, jonka sisällä toinen lentolaukku matkusti. Paluumatkalle pakkaaminen ei tuottanut vaikeuksia, vaan ostokset mahtuivat helposti noihin pakaaseihin.

Ostin yhdeltä vanukauppiaalta vanunäytteitä. Kymmenen tuuman neliöitä erilaisista vanuista, jokaisessa näytteessä tarkka selostus, millaiseen käyttöön suositellaan, miten tikata jne. Ostin samasta paikasta polyesterivanua, jollaista en ole koskaan ennen nähnyt, ei mitään höttöä ja paljon meikäläistä vanua tiiviimpää, mutta silti pehmeää ja notkeaa. Kerron kokemuksia kun niitä saan. 

'

Punnan edullisuuden näki tuotteiden hinnassa. Matkabudjetissa pysyminen ei ollut ollenkaan vaikeaa. Kassi"kit", on vielä "kittinä" ehkä joskus muuttuu kassiksi.

Malleja oli paljon tarjolla, mutta mukaan ei kuitenkaan lähtenyt kuin tuo ympyrä. Lisänä saranalliset, alumiiniset (=kevyet) kassi/pussukkaraudat. Mietin koko ajan, tilaisinko muutamat lisää ennen kuin brexit mahdollisesti tekee hommasta vaikeamman. Laukkuun pakattiin myös pari "irto"kangasta, jotka eivät jättäneet rauhaan, vaan vaativat päästä pois maasta.

Nämä oli reissun herkut. Edelleen paketissa, ja niitä kohdellaan kuin koriste-esineitä.

Ja koko reissun fiksuin ostos: Fiskarsin leikkuri, jonka teräosan saa käännettyä kolmeen asentoon. Näin vinosti sivulle käännettynä rannevammainenkin pystyy leikkaamaan ranne ihan suorana. 

Ehkä vielä joku vuosi uudelleen. Kummallinen kukkamaljakko saa siis jatkaa hommiaan säästöpossuna.

P.S: Eka kuva + kolme valkoisella taustalla olevaa tuliaiskuvaa ovat poikani ottamia. Muut itse sähläämiäni.