Sivut

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Aika monelle koronakaranteeni on näyttänyt tuoneen lisäaikaa, ja tilkkuja yhdistyy huimaa tahtia. Minä en valitettavasti kuulu tähän joukkoon, vaan etätyö on työllistänyt aikaisempaa enemmän.Yhdenkään etätyöpäivän jälkeen en ole jaksanut ommella, vaikka mieli olisikin hinkunut koneen ääreen.


Koneeni tilkkuvalokuvakansioon ei ole maaliskuun kansioon tallentunut yhtään valokuvaa. Ei ole, koska en ole saanut mitään valmiiksi, ja näiden nojatuolin suojahuppujenkin valmistuminen venyi ja venyi.

Tuo oli homma, johon en ihan äkkiä uudelleen ryhdy. Minulla oli Suuren Käsityölehden kaavat juuri tälle Iskun tuolille, minulla oli edulliset kankaat, mutta homma oli varsin piinallinen. Suurin osa piinallisuudesta tuli juuri noista kankaista. Harmaata ja etenkin turkoosia langanpätkää oli koko huusholli puolillaan, vaikka huolittelin kappaleen monipistosiksakilla. Leikkelin saumavaroista langanroippeita vielä viimeistelysilityksessäkin, ja silti niitä keräilin ja imuroin vielä pitkään sen jälkeen.

Päälliset voi kuvassa näyttää ihan kohtuullisille, mutta kuva onkin lavastettu. :D Pahimmat rypyt on oiottu ja tuolit on käännetty kuvaukselliseen asentoon. Jos nyt aloittaisin, niin ensimmäkin tekisin myös tyynyihin harmaat reunat. Hetken mietin ensimmäisen päällisjälkeen purkamista, mutta ajatus poistui tietoisuudesta paljon nopeammin kuin se oli tullut. tuota turkoosia kangasta ei pura kukaan, se hapertuu käsiin, jos yrittää saada ompeleita auki. Ei ole todellakaan ompelutaitoni diplomityö, mutta kestän nuo.


Saumavarojen huolittelu söi tolkuttomasti lankaa, ja sainkin tyhjennetyä melkein kaikki puolani. Huonekalukankaat ovat niin paksuja, että on ihan sama, millä värillä siksakkauksen hoitaa.

Nyt tuunaan yhden housut ja sitten tilkkuihin. Onneksi on vasta lauantai, huomennakin ehtii vielä ommella.  

Edit. 4.4. klo 21

Tämä viimeinen kuva oli kadonnut kummallisesti matkan varrella, en tiedä mihin :O Ikäänkuin viimeiseksi tehdyt jutut eivät olisi tallentuneet ollenkaan.
Tässä on kuitenkin seuraavan työni alku, Elizabeth Hartmanin kettu ja karhu. Ovat jo viikon verran totutelleet uusiin väreihin ja odottaneet ompelua.





14 kommenttia:

  1. Joo, huonekalukankaat ovat paksuja ja jäykkiä eli ompelu on työlästä. Olet saanut aikaiseksi mukavannäköiset nojatuolit. Onnittelut siitä. Ehkä insinööri sai napakan vastauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helena! Ihan nätisti vastasin insinöörille:D

      Poista
  2. Kuvassa päälliset näyttävät tosi hienoilta - ja uskon, että ovat sitä kyllä ihan elävässä elämässäkin! Tuo väriraita on tosi makea.
    Olen yhden nojatuolin ja rahin päällisen tehnyt gobeliinityyppisestä, olipahan homma, langanpätkiä tosiaan riitti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tilkkuilija ihan vähän vaan irrotteli raitojen kanssa

      Poista
  3. Aika urakan olet tehnyt ja lopputulos on onnistunut! Aika paljon saisi maksaa että hommaan alkaisin kun en tykkää edes verhojen ompelusta. Ethän vastannut mitään rumaa kysymykseen;)

    VastaaPoista
  4. Ison urakan olet tehnyt ja lopputulos näyttää kuvissa ainakin hyvältä, mutta joo huonekalukangas ei ole niitä kaikkein helpoimpia työskennellä, joten ole itsestäsi ylpeä, että olet selättänyt työn!!!
    Ihana seuraavan työn alku:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tilkkureppu! Tuota seuraavaa työtä on paljon mukavampi ommella :D

      Poista
  5. Hyvin olet stailannut, tuolien päälliset näyttävät upeilta. Huonekalukankaat ovat todellakin ihan eri maata kuin tilkkupuuvillat. Olen päälystänyt kerran oman sohvan ja nojatuolien lisäksi ystävän ison sohvan ja kummalliset nojatuolit. Ei toista kertaa enää. Vaikka huolittelut sujui saumurilla näppärästi. Onneksi nyt pääset kepeämpiin materiaaleihin käsiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marle! Saumuri on tyttärellä lainassa, enkä viitsinyt sitä hakea + langoittaa uusiksi. Olisi ehkä kannattanut :D

      Poista
  6. Onneksi olkoon, upeat päälliset tuli! Tunnustan että meillä mentiin riman alta ja hankittiin Iskusta ostopäälliset. Ei ole noin hienot. Eläinkuvien viehätys säilyy, niitä jaksaa tehdä aina uudestaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kati! Kävin minäkin siellä Iskun sivuilla niitä päällisiä katsastamassaepätoivon hetkinä D

      Poista
  7. Etätöiden teko on lisännyt monella päivään pituutta. Toivotaan, että tämä tilanne helpottuu pian.
    Kauniit värit olet valinnut.

    VastaaPoista
  8. Huh, huonekalujen verhoilu on vaativaa hommaa. Kivan näköiset päälliset sait tehtyä.
    Hartmannin eläimet ihastuttaa aina!

    VastaaPoista

Tykkään niin lukea blogiini jätettyjä kommentteja asiasta tai asian vierestä tai jopa hyvin kaukana siitä :) Yritän myös vastata niihin. Täällä kommentit säilyvät hyvässä tallessa ja voin palata niihin myöhemminkin. Kiitos, kun kommentoit!